Culture Facts

Where: Harjoitetaan kaikkialla maailmassa, erityisesti Haitilla, Länsi-Afrikassa & New Orleansissa Britannian kokoinen väestö.
Mistä on kyse: ”Hyväntekeväisyysteko” tai barbaarinen yritys ansaita rahaa ihmiskaupalla
Nykyaika: Voodoota harjoitetaan yhä laittomasti länsiafrikkalaisten heimojen keskuudessa

Sana voodoo tuo mieleen salaperäisiä mielikuvia zombeista, muovisista hahmoista, joihin on pistetty neuloja, jotka pystyvät aiheuttamaan fyysisiä vammoja, ja oudoista rituaaleista yön pimeydessä, joissa tehdään verisiä uhrauksia. Tällainen salaperäinen, vaikeasti hahmotettava ja länsimaalaiselle täysin käsittämätön uskomusjärjestelmä ei voi olla vangitsematta mielikuvitusta. Vuonna 1929 William B. Seabrook toi Amerikkaan sanan ”zombie” ja sen yhteyden voodoo-uskonnon harjoittajien transsin kaltaiseen tilaan, jossa he ovat henkien riivaamia, kirjassaan ”Magic Island”, joka käsitteli Haitin voodoota.

Elokuvissa

Hollywoodin ja elokuvien, kuten ’Valkoinen zombie’ (1932) tai ’Elävien kuolleiden yö’ (1968), avulla zombit tulivat tunnetuiksi kuolleista herätettyinä ruumiina ja voodoo joksikin pahantahtoiseksi ja vaaralliseksi. Jopa James Bond kohtasi voodoon pahaenteisen voiman elokuvassa ’Live and Let Die’ (Elä ja anna kuolla) vuonna 1973, kun hän kohtasi pahamaineisen herra Bigin ja hänen kykynsä ”kirota” jotakuta ja aiheuttaa hänen kuolemansa. Bond joutuu keskelle veristä ja kiihkeää rituaalia, joka ei millään tavoin kerro totuutta siitä, että suurimmaksi osaksi voodoota ei käytetä pahansuopiin tarkoituksiin, vaan se on keino ylistää henkiä ja hakea vastineeksi palveluksia ja parantumista. Voodoo on selvinnyt vuosisatoja kestäneestä vääristelystä – voimakas ja kestävä uskonto, jolla on nykyään yli 50 miljoonaa kannattajaa maailmanlaajuisesti.

Riitit ja rituaalit

Voodoo-rituaalit ja -käytännöt vaihtelevat paitsi eri maiden myös eri ryhmien välillä, sillä ne ovat sopeutuneet ajan myötä erilaisiin olosuhteisiin. Sen 400 vuotta vanhat juuret ovat Yaruba-heimossa, joka on kotoisin Afrikan alueelta, johon nykyään kuuluvat Tongo, Benin ja osa Nigeriaa. Yleisesti uskottiin yhteen korkeimpaan olentoon – Grand Maitreen – ja lukuisiin pienempiin jumaluuksiin, joita kutsutaan nimellä loa. Kaikkien seremonioiden tarkoituksena on kunnioittaa loa:ita ja pitää heidät tyytyväisinä, sillä heillä on valta tehdä hyvää tai pahaa maan päällä.

Näihin usein koko yön kestäviin seremonioihin kuuluu ylenpalttista laulua, rummutusta ja loruttelua, ja niihin liittyy yleensä lahjoja jumalille – maahan kaadetaan pullo giniä tai palmuviiniä tai teurastetaan kana tai vuohi. Eläimen verta voidaan juoda sen yliluonnollisten voimien antamiseksi, ja eläimen sielu vapautetaan, jotta loa voi käyttää sitä itsensä nuorentamiseen. Jokaisella loa:lla on oma suosikkieläinuhrinsa sekä omat hurjat rytminsä ja rumputyyppinsä, joita on soitettava, jotta se pysyy tyytyväisenä.

Pyhiä rumpuja soitetaan aina kolmen hengen orkesterina; pienin rumpu on bula, keskimmäinen rumpu segond ja suurin ja voimakkain on manman. Lojen uskotaan olevan maailmankaikkeuden ja jokapäiväisen elämän suurten voimien, kuten hyvän, pahan ja terveyden, henkiä, mutta myös kuolleiden esi-isien henkiä. Tästä syntyi alun perin ”zombie”-kuva, sillä taitavasti soitetun manman-rummun avulla tanssija voi joutua loa:n riivaamaksi; hän vapisee ja kouristelee, kun henki tunkeutuu hänen kehoonsa ja viestii hänen kauttaan koko kylälle. He joutuvat transsin kaltaiseen tilaan, joka voi kestää tunteja tai jopa päiviä – tämä on syvästi hengellinen ilmiö, jonka kokemista palvoja saattaa odottaa vuosia.

Voodoon monet kodit

Benin on edelleen voodoon historiallinen keskus, sillä näiltä rannoilta lähetettiin 1500-1800-luvuilla yli 1,5 miljoonaa länsiafrikkalaista ulkomaille orjiksi Haitin plantaaseille. Kaikki alkuperäiset uskonnot kiellettiin ja orjat kastettiin katolilaisiksi, mutta usko henkiin osoittautui liian vahvaksi. Orjat löysivät lohtua yhteisistä uskomuksistaan ja ilmaisivat itseään ainoalla käytettävissä olevalla tavalla – laulamalla ja tanssimalla. Vuosia kestäneen vainon ja hallitsevaa luokkaa vastaan käytyjen taistelujen aikana alkoi kehittyä uusi uskonto, voodau, jossa yhdistyivät heimojen uskomukset, mutta joka sisälsi myös elementtejä pakotetusta katolilaisuudesta. Nykyään ei ole mitään epätavallista siinä, että Haitilla katolilainen harjoittaa voodoota. Itse asiassa siellä sanotaan, että ”Haiti on 80-prosenttisesti katolinen ja 100-prosenttisesti voodau”.

Beninissä, kuten Haitissakin, voodoo pakotettiin vuosikausia maan alle, mutta nykyään se kukoistaa avoimesti. Vuonna 1996 Beninin hallitus julisti tammikuun 10. päivän kansalliseksi voodoo-päiväksi. Tuhannet ihmiset juhlivat sitä laulaen ja tanssien ylipäällikkö Daagbo Hounon Hounan johdolla, joka teurasti vuohen ja kaatoi pullon Royal Stork -giniä hiekkaan uhrauksena jumalille. Myös Haitilla on oma juhlakalenterinsa – suurin niistä on pitkäperjantaina järjestettävä Souvenance-festivaali, jolla juhlitaan loa:ta yhdessä Haitin suurimmista voodoo-temppeleistä; Souvenance.

Voodoo-yhteisöt ovat tiiviisti sidottuja, ja niitä johtaa yksi hougan (pappi) tai mambo (papitar), joilla on ehdoton valta yhteisössä. Yksi heidän tärkeimmistä tehtävistään on parantaa sairaita käyttämällä erilaisia yrttejä, juomia ja rituaaleja. Hiljattain Spice Girls -yhtyeen Mel B käytti tilaisuutta hyväkseen käydessään Beninissä kuvaamassa voodoota käsittelevää Channel 4:n brittiläistä tv-dokumenttia ja haki ”lemmenjuomaa” entisen Spice Girls -yhtyeen kollegalle Emma Buntonille. Sääli, ettei hän voinut hakea voodoo-loitsua, joka auttaisi hänen hiipuvaa musiikkiuraansa.

Pahamaineinen voodoo-nukke juontaa juurensa parantamiseen. Afrikasta peräisin oleva puinen hahmo nimeltä bocheo (”voimaantunut hahmo”) valmistettiin pienillä tappirei’illä. Tästä kehon kohdasta tulisi sitten energian polttopiste, joka edistäisi paranemista. Haitin plantaasinomistajat pelkäsivät näitä nukkeja ja kielsivät ne, joten orjat tekivät hahmoja salaa käyttäen puuvillaa puun sijasta.

Hoodoo Amerikoissa

Haitilla voodoosta tuli yhdistävä voima orjien ja talonpoikien keskuudessa, mutta se löysi myös pahaenteisemmän puolensa: ”Petro” loa. Vastakohtana Afrikan lempeille, passiivisille ’Rada’- loa’ille Petro on ’pimeä henki’. Ihmiset tarvitsivat keinon selviytyä orjuuden raakuudesta, ja Petro-henget tarjosivat aggression ja toiminnan lähteen, joka löysi tarkoituksensa vuodesta 1791 alkaneissa kansannousuissa, jotka huipentuivat ranskalaisten karkottamiseen Haitista vuonna 1804.

Monet ranskalaiset pakenivat Haitista Louisianaan Yhdysvaltain etelän syvään etelään ja veivät mukanaan palvelijoitaan ja orjiaan. Jälleen kerran voodoo alkoi sopeutua uuteen tilanteeseen sulautumalla eurooppalaisten orjien uskomuksiin ja sisällyttämällä siihen elementtejä Amerikan alkuperäisväestön luontofolkloristiikasta. Nykyään New Orleans on tämän afroamerikkalaisen uskonnon uuden muodon, joka tunnetaan paremmin nimellä Hoodoo, kehto. Hoodoo on joiltakin tärkeiltä osin eronnut voodoosta, ja monet sen harjoittajat kuvailevat sitä pikemminkin folkloristiseksi magiaksi kuin uskonnoksi. Toisin kuin Afrikan ja Haitin voodoossa, siinä ei ole vahvaa hierarkiaa eikä vihkimisseremonioita. Henkilökohtaista voimaa korostetaan, yleensä pikemminkin maagisiin kuin lääketieteellisiin tarkoituksiin, ja aikakauden merkkinä hoodoo-loitsulla tai ”työllä” on kuvaavia nimiä kuten ”Money stay with Me” tai ”Love Me Oil”. Yksi määrittelevistä piirteistä on mojo-pussin tai taikakäden käyttö – flanellipussin, jota käytetään kuljettamaan juomiin tai rituaaleihin tarvittavia juureksia, yrttejä ja muita uteliaita.

Voodoo on vuosisatojen saatossa sekä kauhistuttanut että kiehtonut niitä, jotka ovat joutuneet sen kanssa tekemisiin. Henget, laulut ja rituaalit vaihtelevat suuresti eri puolilla maailmaa sijaitsevissa voodoo-yhteisöissä, mutta yhden yleistyksen voi tehdä: vastoin yleisiä stereotypioita voodoo ei ole pahan ja pahuuden lähde, vaan se edistää paranemista.

LISÄTIETOA

Rites of Passage
Ote Time Europe -lehdestä, jossa eräs mies löytää itsensä Beninistä ”kansallisena voodoo-päivänä”.

And the Dead Shall Rise…
Keskustellaan yksityiskohtaisesti zombeja sisältävistä varhaisista elokuvaelokuvista.

Hoodoo
Kaikki mitä haluatte tietää hoodoosta – mitä se on ja mitä se ei ole.

Kirjat

’Teetkö voodoota?: Todellinen uskonto zombien ja voodoo-nukkejen takana’ by Shannon R. Turlington. (1999) London: South Street Press
Hieno pieni helppolukuinen kirja, joka perehdyttää perusteellisesti voodoon maailmaan.

’Culture and Customs of Haiti’ by J. Michael Dash
(2001) Greenwood Press
Nerokas, yksityiskohtainen kirja, josta voi lukea kaiken Haitista ja siitä, miten voodoo-uskomukset sopivat jokapäiväiseen elämään.

Pääkuva: Akodessewa marché des féticheurs, jossa uskoville myydään Vodun (voodoo) fetissejä, nukkeja ja loitsuja, joilla pyritään saamaan henget auttamaan heitä. – Lomé Togo, Dan Sloan, Flickr Creative Commons

By Debbie Fabb