Miksi tarve olla erilainen, kysytte? Aloitan ensin kertomalla, mitä tarkoitan erilaisena olemisella ja mitä ymmärrän siitä.

Kun sanon, että olette erilainen, se tarkoittaa, että olette oma itsenne. Käsityksesi itsestäsi ei ole toisten vääristämä ja olet ”itse” tehty. Samastan erilaisena olemisen ja omana itsenään olemisen, koska oletan, että jokainen ihminen tällä planeetalla on ainutlaatuinen ja jos jokainen yksilö alkaa olla oma itsensä, olemme kaikki pohjimmiltaan ”erilaisia”.

Sallikaa minun nyt selittää, miksi haluan epätoivoisesti, että maailma alkaa olla erilainen.

Kuten olen kokenut, kun olen oma itseni, tunnen olevani parhaimmillani. Tunnen olevani luonnollisempi, enemmän yhteydessä ”sisäiseen minääni”. Kun joku ympärilläni on myös oma itsensä, tunnen, että yhteyteni häneen on todellinen ja luottamuksen rakentaminen helpottuu. Kun olen oma itseni, olen myös tyytyväisempi siihen, mitä teen. En tietenkään tarkoita, että alat tehdä mitä ikinä haluat. On valtava eettinen ja menettelyllinen ero siinä, että ollaan oma itsensä ja tehdään mitä huvittaa. Sinusta saattaa tuntua siltä, että haluat lyödä jotakuta, mutta jos katsot syvälle sisimpääsi, huomaat, että se on vain väliaikainen tunne etkä halua sitä oikeasti.

Kun kuvittelen maailmaa, jossa kaikki ovat oma itsensä, ilmassa on tyytyväisyyttä. Kukaan ei valita tai syytä ketään, vaan tuntee olonsa kevyeksi ja onnellisemmaksi. Kukaan ei kanna taakkaa siitä, että on tehtävä vaikutus johonkuhun tai täytettävä muiden ihmisten odotukset. En taaskaan tarkoita, että teidän ei tarvitsisi tehdä erityisiä asioita läheisillenne. Haluan vain suunnata ajatukseni siihen, että tekisitte sen, mitä ehdottomasti haluaisitte tehdä läheisellenne, sen sijaan, että yritätte ehkä vain tehdä vaikutuksen johonkuhun päästäksenne hänen kanssaan sänkyyn tai yritätte pinnallisesti tehdä vaikutuksen esimieheenne vain saadaksenne ylennyksen (mikä tunnetaan kansanomaisesti nimellä ”voivottelu”).

Haluan vain, että pääsemme eroon ”mahtailevasta” itsestämme ja että olemmekin ”todellinen” itsemme. Kukaan ei teeskentele tervehtivänsä tai rakastavansa muita vain esittääkseen itsestään ”mukavaa” persoonallisuutta, vaikka sisältäpäin he ovat yksinkertaisesti kateellisia tai surullisia ehkä? Kun olemme oma itsemme, tarinoistamme tulee omaperäisiä ja motivoivia muille. Tunnemme olevamme lähempänä tarkoitustamme tällä planeetalla, ja jokainen päätös tuntuu voimaannuttavammalta. Mielestäni on korkea aika, että me kaikki uskomme omaan tarinaan ja seuraamme vaistojamme. Se on se, mikä mielestäni voi tehdä meistä selittämättömän kauniita, ihmisenä kaikkein viehättävimpiä ja auttaa meitä täyttämään tarkoituksen, jota varten olemme täällä.