AP Photo/Eric Gay

NBA-pelaaja Jason Collinsin eilinen julkistus homoudestaan ensimmäisenä aktiivisena jäsenenä yhdessä suurista urheiluliigoista on herättänyt kiitosta homojen oikeuksien kannattajissa. Odotetusti se on myös herättänyt kauhistuttavia varoituksia homoista pukuhuoneessa sellaisilta homofoobikoilta kuin Family Research Councilin Brian Fischer:

Voin taata teille… jos minkä tahansa joukkueen omistajat harkitsevat Collinsin tuomista takaisin tai kauppaamista hänestä, ja he menevät joukkueen pelaajien luokse ja kysyvät: ”Mitä mieltä olette siitä, että aktiivinen ja aktiivinen homoseksuaali voi olla samassa pukuhuoneessa ja jakaa kanssanne samoja suihkutiloja?” he sanovat: ”Ei missään nimessä”. En halua sitä. En halua, että joku joukkuetoveri tuijottaa minua suihkussa.

Tämä tuntuu olevan huolenaihe lähinnä miesten keskuudessa – naiset eivät jostain syystä pelkää lesboja puoliksikaan yhtä paljon – mutta se on yleistä homofoobikkojen keskuudessa, jotka yrittävät lietsoa homopaniikkia. Homosuihku-skenaario nousee esiin aina, kun julkinen keskustelu kääntyy homoihin urheilussa, ja se oli huolenaiheena myös ”älä kysy, älä kerro” -periaatteesta käydyn keskustelun aikana, kun jotkut armeijan jäsenet ehdottivat erillisiä suihkutiloja homo- ja heterosotilaille. Niistä, jotka eivät pelkää homoja, tämä saattaa tuntua hieman lapselliselta tai suorastaan vainoharhaiselta – Fischerin kaltaisille miehille se on kuin pelkkä homon katse riistäisi miehisyytesi oudolla, tarttuvalla voimalla. Mutta voi ymmärtää, miten ajatus herättää lievää epämukavuutta jopa melko hyväksyvissä kavereissa.

Aluksi todettakoon itsestäänselvyys. Niin kauan kuin on ollut sukupuolen mukaan eroteltuja pukuhuoneita – ja jos puhutaan roomalaisista, julkisia kylpylöitä – homomiehet ovat käyneet suihkussa heteromiesten kanssa; se on luonnollinen seuraus siitä, että sukupuolta käytetään seksuaalisen suuntautumisen korvikkeena. Ainoa ero on nyt se, että ainakin armeijassa tai urheilujoukkueissa, joiden jäsenet ovat avoimesti homoja, tiedetään, kuka on homo. Luulisi, että homovihaajat haluaisivat mieluummin tietää, mistä uhka tulee, mutta pointti on se, että samaa sukupuolta olevien häirinnän pukuhuoneissa ei pitäisi olla avoimesti homoseksuaalien urheilijoiden kohdalla sen enempää ongelma kuin ennenkään. Olisi hölmöä väittää, ettei ketään miestä ole koskaan pahoinpidelty pukuhuoneessa, mutta tietääkseni tämä ei ole ollut laajalle levinnyt ongelma missään suurimmassa urheiluliigassa; se, että on kollega, joka on uskaltanut olla rehellinen siitä, kuka hän on, ei muuta sitä.

Josta pääsenkin pääasiaan: Homomiehenä voin vakuuttaa sinulle, että me luultavasti katsomme harvemmin romujasi kuin heterotoverisi. Sen sijaan, että harrastaisimme salilla tyypillistä veljesten välistä räyhäämistä – en ole koskaan nähnyt elokuvissa niin usein kuvattuja pyyhkeiden nyppimistappeluita, mutta olen nähnyt kavereiden huutelevan riehakkaasti pukuhuoneen poikki, taputtelevan toisiaan selkään ja kommentoivan toistensa vartaloita (”hemmo, millä sait tuollaiset rintalihakset aikaiseksi?”) -, minä ja puhumani homokaverit pyrimme parhaansa mukaan pitämään itsemme omana tietonamme. Suoraan sanottuna tämä käytös on meistä jotenkin pelottavaa. Osa tästä on epäilemättä jäänne lukioajoiltamme, jolloin emme tehneet mitään estääkseemme välttyäksemme paljastumasta (liikuntatunnit olivat erityinen haaste hoikkana teininä, jolla ei ollut minkäänlaista silmä-käsi-koordinaatiota). Olen kuitenkin oppinut näkemään sen myös keinona osoittaa kunnioitusta toisten mukavuutta kohtaan. Olen tietoinen siitä, että homoystävällisimmätkään heteromiehet eivät halua, että heitä tuijotetaan pukuhuoneessa – kuka haluaisi? – ja teen parhaani, etten anna sellaista vaikutelmaa.

Juuri tämän totesi puolustusministeriön työryhmä suositellessaan, miten ”älä kysy, älä kerro” -kiellon kumoaminen tulisi toteuttaa. Logistisen painajaisen lisäksi työryhmä ennusti, että erillisten tilojen luominen homoille ja heteroille leimaisi palveluksessa olevat homot ja että huoli integroiduista suihkuista perustui stereotypioihin homoista saalistajina.

Heidän raportissaan sanottiin, että homoseksuaaliset palveluksessa olevat ovat ”oppineet välttämään sitä, että heteroseksuaalit tuntevat olonsa epämukavaksi tai uhatuksi tällaisessa tilanteessa.”

Lukemattomien pornoleffojen juonenkäänteistä huolimatta kuka tahansa säännöllinen kuntosalilla kävijä voi kertoa, että kokemus, joka syntyy, kun hikoilee ja puuskuttelee punnituskuntosalilla tai peseytyy jälkensä jälkimainingeissa suihkussa, tuskin on seksuaalinen. Kuntosalilla syntyy tunnelinäkymä. iPodin soittaessa ”Final Countdownia” – tai minun tapauksessani Les Misérables -elokuvan soundtrackia – vajoat rukouksen kaltaiseen eristyksen tilaan. Seurakunta-aika ei ole risteilyä varten, eikä useimmille meistä myöskään kuntosali-aika.

Homojen ja heteroiden salliminen pukuhuoneiden yhteiskäyttöön herättää kysymyksen siitä, pitäisikö meidän lopettaa näiden tilojen erottelu sukupuolen mukaan kokonaan. Jos homot voivat käydä suihkussa heteromiesten kanssa, eikö heteromiesten pitäisi voida käydä suihkussa naisten kanssa? Periaatteessa tämä vaikuttaa järkevältä johtopäätökseltä – kunnes otetaan huomioon nykyinen sukupuoli- ja valtadynamiikka. Naiset joutuvat säännöllisesti miesten uhreiksi; tähän ei kuulu vain se, että he joutuvat suhteettoman usein seksuaalisten hyökkäysten ja raiskausten uhreiksi, vaan myös jokapäiväinen häirintä, kuten kissanhuudot kadulla kävellessä. Sukupuolittain erotellut pukuhuoneet tarjoavat naisille turvapaikan näiltä paineilta, kuten naisylioppilaitokset. Niin kauan kuin kulttuurimme sietää ja rohkaisee tällaista käytöstä, naisten pitäisi pystyä pitämään pojat poissa pukuhuoneesta.

Huomaa, että yllä olevassa skenaariossa ei puhuta miehistä, jotka tarvitsevat suojelua irstailijoilta. Samoin heteromiehet eivät ole niitä, joita kiusataan, jotka joutuvat viharikosten uhreiksi tai joita vastaan säädetään syrjiviä lakeja. Naurettavinta homojen suihkuhuonepelottelussa on se, että se maalaa heteromiehet avuttomiksi lampaiksi, vaikka itse asiassa pukuhuoneessa ja elämässä heillä on suurin osa vallasta. Ellei kyse ole pelkästään homoista urheilujoukkueista, uskokaa pois: Heterot, teillä ei ole mitään syytä huoleen.