Sykkeellä tarkoitetaan sydämen supistumiskertojen lukumäärää minuutissa – sydämen lyöntien lukumäärää minuutissa (bpm).
Syke mitataan tarkimmin rintakehästä sykemittarin lähettimellä tai elektrokardiografin (EKG) elektrodeilla.

Pulssi on sydämen supistusten aiheuttama mekaaninen verenkierron pulssi kapillaareissa minuutissa.
Pulssi voidaan mitata korvalehdestä valokennoanturin sisältävällä pulssimittarilla (jota kutsutaan myös valokenno- tai infrapuna-anturimittariksi). Pulssimittarit eivät ole kovin luotettavia, kun niitä käytetään ulkona ympäristön valon vaihtelun vuoksi. Lisäksi ne ovat melko herkkiä kehon liikkeille, eivätkä ne ole tarkkoja intensiivisen liikunnan aikana. Tämä johtuu laitteen liikkeestä liikunnan aikana ja siitä, että veri virtaa tasaisesti ilman erottuvia välejä korvalehden ohuissa verisuonissa.
Pulssi voidaan mitata myös tunnustelemalla levossa. Pulssi voidaan löytää peukalon tyvestä ranteesta tai kaulasta aivan henkitorven vierestä. Se voidaan mitata etu- ja keskisormilla laskemalla lyönnit 15 sekunnissa ja kertomalla luku neljällä saadaan karkea arvio sykkeestä minuutissa.
Palpaatio ei ole tarkka menetelmä harjoitussykkeen saamiseksi. Jos haluaa tarkistaa harjoitussykkeensä manuaalisesti, mittaus tulisi tehdä heti pysähtymisen jälkeen, koska syke alkaa hidastua elimistön palautuessa.