Tervetuloa kolumniini ”Syö rikkaita”, jossa olen minä, Claire Rich. Olen ensimmäisen vuoden opiskelija, joka suunnittelee pääaineekseen lakia, historiaa ja yhteiskuntaa ja sivuaineekseen psykologiaa. Tällä kolumnilla tarkastelen useita sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten rotua, luokkaa, sukupuolta, seksuaalisuutta ja niin edelleen, ja miten ne vaikuttavat ”Vandyn kokemukseen”. Ensimmäisen vuoden opiskelijana elän, opin ja kasvan jatkuvasti tähän kampukseen, ja aion sitoa uudet kokemukseni tähän kolumniin.
Ennen kuin syvennymme asioihin, ajattelin käsitellä kolumnini nimen vaikutuksia. ”Syö rikkaita” liitetään yleisesti Jean Jacques Rousseaulle, tunnetulle poliittiselle filosofille ja Ranskan vallankumouksen johtohahmolle. Alkuperäinen lainaus kuuluu näin: ”Kun kansalla ei ole enää mitään syötävää, se syö rikkaat”. ”Rikkaita”, joihin Rousseau viittasi, olivat kaikki vallanpitäjät. Tuolloin tämä oli kuningas Ludvig XVI ja muu aristokratia. Kun monarkit viettivät loistokasta elämää, tavallinen kansa kamppaili löytääkseen homeista leipää perheidensä ruokkimiseksi. Yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia Ranskan väestöstä kuului Third Estateen, alimpaan luokkaan. Kolmannen luokan valtavasta koosta huolimatta sen jäsenillä ei ollut juuri lainkaan edustusta hallituksessa. Lopulta vuosien nälänhädän, aliravitsemuksen ja edustusta vailla olevan verotuksen jälkeen Third Estate kapinoi vuonna 1789.
Lauseke teki paluun 2000-luvulla, kun tuloerot ovat Yhdysvalloissa kasvaneet dramaattisesti. Pew Researchin mukaan ”varallisuuserot Amerikan rikkaimpien ja köyhimpien perheiden välillä yli kaksinkertaistuivat vuodesta 1989 vuoteen 2016”. COVID-19-kriisin alun jälkeen pelkästään Jeff Bezos on tienannut 23 miljardia dollaria. Samaan aikaan yli 185 000 ihmistä on kuollut ja 40 miljoonaa ihmistä on menettänyt työpaikkansa, ja köyhyysrajan alapuolella olevat kärsivät korkeammasta kuolleisuudesta ja työttömyydestä. Sanonta ”Syö rikkaat” on noussut uudelleen esiin edistyksellisissä piireissä vastauksena näihin meneillään oleviin dynamiikoihin.
Sosiaalisen median sivustoilla, kuten TikTokissa ja Twitterissä, tunniste #eattherich on tullut yhä suositummaksi. TikTokissa sillä on 14. syyskuuta mennessä 185,3 miljoonaa katselukertaa. Nämä luokkataistelun tunteet on viety myös kaduille poliittisten mielenosoitusten kautta. George Floydin kuoleman jälkeen Beverly Hillsissä mielenosoittajat kävelivät kaduilla huutaen ”Syö rikkaat”. Se, että Black Lives Matter -mielenosoituksessa käytetään tätä lausetta, osoittaa sen intersektionaalisuuden. Loppujen lopuksi ”Eat the Rich” ei puhu vain luokkataisteluista; se puhuu ongelmallisesta mutta sitkeästä valtadynamiikasta, joka vaivaa Yhdysvaltoja.
Vaikka kansakuntamme epäoikeudenmukaisuuksiin ei ehkä liity homehtunutta leipää, Ranskan vallankumouksen retoriikka jatkuu tänäkin päivänä. Kun mietin nimeä tälle kolumnille, etsin sanontaa, joka käsittelisi niitä valtavia valtaeroja, joita olen havainnut ollessani Yhdysvalloissa. Minulle ”Eat the Rich” tekee juuri niin. Vaikka se yhdistetään usein luokkataisteluun, minä yhdistän sen vähemmän etuoikeutettujen voimaannuttamiseen. Tämä lause edustaa vallanpitäjien vastustamista ja heidän saattamistaan vastuuseen vähemmän onnekkaiden puolesta. Kuten Beverly Hillsin mielenosoitus osoittaa, ”Syö rikkaat” antaa vähemmän etuoikeutetuille voimaa taistella sortoa vastaan, olipa se sitten luokkasyrjintää, rasismia, seksismiä tai muuta epäoikeudenmukaisuutta. Mielestäni juuri tästä sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa on kyse.