Yhdistynyt kuningaskunta ja englanninkieliset alueet Muokkaa

Kulttuuristereotypiat Muokkaa

Britannialaiset sosiologit Mike O’Donnell ja Sue Sharpe tutkivat brittiläisiä aasialaisoppilaita ja tulivat samankaltaisiin johtopäätöksiin aasialaisten nuorten kohtaamista ongelmista alempien luokkien kouluissa. Siinä missä valkoihoiset brittiläiset ikätoverinsa kunnioittivat ja ihailivat mustia brittiläisiä oppilaita ”machoina”, aasialaisnuorilla oli vaikeuksia saada samanlaista kunnioitusta ja asemaa. O’Donnell ja Sharpe havaitsivat, että monet aasialaisnuoret stereotypisoidaan heikkolahkeisiksi, sotureiksi tai patriarkaaleiksi.

Isossa-Britanniassa ja englanninkielisillä alueilla esiintyvä heikkolahkeis-stereotypia viittaa ajatukseen, jonka mukaan eteläaasialaiset ovat sopeutuvia, älykkäitä, urheilullisilta kyvyiltään heikkoja ja ei-konfrontaatiokelpoisia.

Soturistinen stereotyyppi on lisääntymässä Yhdistyneessä-Britanniassa. Jotkut britit stereotypisoivat sikhejä ja muslimeja sotureiksi ja sisäsiittoisiksi, vastakohtana muulle eteläaasialaiselle yhteisölle, joita pidetään yleensä hindulaisina pasifisteina tai älykköinä. Soturististereotypiasta on tullut Thug-stereotypian korvaaja. Siirtomaa-aikana eteläaasialaisia rikollisia kutsuttiin roistoiksi Thuggee-syndikaatin vuoksi. Sana thug on peräisin syndikaatista, ja sitä käytettiin alun perin terminä eteläaasialaisista rikollisista. Koska afroamerikkalainen hiphop-ryhmä otti käyttöön nimen Thug Life, sanaa Thug ei enää yhdistetä eteläaasialaisiin rikollisiin. Monia eteläaasialaisia nuoria karrikoidaan usein kapinoiviksi yhteiskuntaa vastaan, joka stereotypisoi heidät mallivähemmistöksi, sekä tiukaksi koettua kasvatusta vastaan.

Tämä on ruokkinut stereotypiaa, jonka mukaan intialaiset, pakistanilaiset ja bangladeshilaiset ovat aggressiivisempia ja muodostavat jengejä. Heillä on lisäksi stereotypia, jonka mukaan heillä on huonot sosiaaliset taidot, he eivät kykene puhumaan tavallisten valkoisten brittien kanssa ja heillä on huonot kuuntelutaidot.

Syyskuun 11. päivän tapahtumien ja 7. päivän tapahtumien jälkeen eteläaasialaisista muslimeista (erityisesti bangladeshilaisista ja pakistanilaisista ja monissa tapauksissa intialaisista alkuperältään) on muodostunut stereotypia, jonka mukaan he ovat länsimaalaisvastaisia. Tämä on saattanut lisätä jännitteitä etnisten ja uskonnollisten ryhmien kanssa lännessä, ja joissakin tapauksissa jopa hindu- ja sikhiyhteisön jäseniä pidetään länsimaissa terroristeina. Tämä johtuu yleensä siitä, että vaikka länsimaat johtavat lukutaitomäärissä, erityisesti eteläaasialaisten tiedetään olevan hyvin perillä kansainvälisistä asioista ja olevan tietoisempia maailman asioista.

Kirjallisuudentutkimuksessa kriitikot, kuten Homi Bhabha ja Rey Chow, ovat esittäneet teorian, jonka mukaan kulttuuriset stereotypiat ovat vallalla siksi, että ne toimivat toiston ja ambivalenssin kautta, ja että ne voivat helposti siirtyä keskenään ristiriitaisten merkitysten välillä. Niinpä kolonialistisessa kulttuurissa ”alkuasukas” tai ”etninen” on stereotyyppisesti ovela ja välinpitämätön, irstas ja impotentti. Viime aikoina tutkijat, kuten Mrinalini Chakravorty, ovat pohtineet, miten Etelä-Aasiasta ja Etelä-Aasiasta kertova nykykirjallisuus käyttää stereotypioita.

KiinaEdit

Kiinan ja Intian välisen taloudellisen kilpailun vuoksi monet kiinalaiset suhtautuvat Intiaan aggressiivisesti, ja useat kielteiset stereotypiat intialaisista ovat yleisiä kiinalaisessa kulttuurissa. Vuonna 2012 intialainen toimittaja Krish Raghav totesi, että Kiinassa käsitys Intiasta ja intialaisuudesta rakentuu pitkälti huhujen ja stereotypioiden varaan.

Kiinan valtiollisissa tiedotusvälineissä on sanomalehdissä ja tv-uutismedioissa toistettu Kiinan virallinen linja Intiasta ”kilpailijana”; Intian surkeaa infrastruktuuria korostetaan ja se liitetään demokratian puutteisiin. Kiinan keskustelevision historiallisissa dokumenttielokuvissa intialaiset maalataan ”brittien sotilaiksi” ja niputetaan yhteen muiden imperialististen suurvaltojen kanssa.

Kiinan valtio on usein käyttänyt suoraan tai epäsuorasti valtion omistamien tiedotusvälineiden kautta halventavia lausuntoja Intiasta lietsoakseen kansallismielisiä tunteita Kiinassa ja esittäytyäkseen ylivoimaisena. Monesti se on kieltäytynyt tunnustamasta sitä tosiasiaa, että Intian sivilisaatio on yhtä vanha tai joidenkin tietojen mukaan jopa vanhempi kuin Kiinan sivilisaatio ja että monet kiinalaisten ylpeyden aiheet, kuten kung-fu, buddhalaisuus jne. on lainattu tai levitetty Intiasta.

Raghav kertoi, että Kiinan verkkoyhteisölle ”Intia” on yhdistetty konstruktio komediasarja Big Bang Theoryn Rajesh Koothrappalin hahmosta, koomikko Russell Petersistä, mielikuvista ylikuormitetuista intialaisista junista, joiden kyljissä roikkuu ihmisiä, ja Ganges-joessa uivista ruumiista. Näihin stereotypioihin viitataan usein sanalla ”ällöttävä”. Curryn hajua käytetään usein halventavana epiteettinä.

Mutta monet kiinalaiset suhtautuvat intialaisiin hinduihin myös positiivisin ominaisuuksin, koska heillä on historialliset yhteydet buddhalaisuuden kautta ja muinaiset kulttuurikontaktit. Yleisesti vallalla oleva näkemys on, että Intia on rikas kulttuuriltaan mutta alikehittynyt.

MalesiaEdit

Tänään noin 7 % Malesian väestöstä koostuu intialaisista, jotka ovat pääasiassa Etelä-Intian tamilisesta etnokielisestä ryhmästä, vähemmistönä Malesian niemimaan pääosin malaijiväestön joukossa.

Malesian intialaisiin liittyy monia stereotypioita. Joihinkin niistä kuuluu, että malesialaisia intiaaneja pidetään kovina juoppoina ja ryöstäjinä. Malesian intiaaneja epäillään myös ensisijaisesti gangsteri- tai terroristijärjestöjen jäseniksi, ja joskus he joutuvat väärien syytösten uhreiksi.

Rasismi on edelleen suuri ongelma Malesiassa, ja jotkin stereotypiat ovat johtaneet julkiseen kiusaamiseen ja rotusyrjintää loukkaaviin kommentteihin, kuten siihen, että heitä on kutsuttu ”kelingiksi”, ”mabukiksi” (juopoksi) jne.

SingaporeEdit

Noin 10 % Singaporen väestöstä koostuu intialaisista, jotka tulevat pääasiassa Etelä-Intian tamilien etnokielisestä ryhmästä, vähemmistönä pääosin kiinalaisesta väestöstä. Singaporessa työskentelee tällä hetkellä myös noin 160 000 kouluttamatonta ulkomaalaista, joista suurin osa on kotoisin Intian niemimaalta.

Seuraava stereotypia Singaporen intialaisista on, että intialaisesta kehosta puuttuu urheilullisuus. He ovat kuitenkin Singaporen rikkain ja menestynein etninen ryhmä, jolla on poikkeuksellisen korkea koulutustaso ja alhainen köyhyysaste.

Rasismi on edelleen pieni ongelma Singaporessa, ja jotkin stereotypiat ovat johtaneet tapauksiin, joissa on esiintynyt julkista kiusaamista ja rasistisesti loukkaavia kommentteja, kuten se, että heitä on kutsuttu ”mustaksi tofuksi”.

Alempien luokkien ulkomaalaiset työläiset kerääntyvät intialaiselle historialliselle ja nykyään turisteille tarkoitetulle Pikku-Intiaksi kutsutulle asuinalueelle. Jotkut kiinalaiset singaporelaiset eivät käy Little Indiassa, jossa on paljon intialaisia, koska sitä pidetään vieraana tilana, joka on mahdollisesti uhkaava ja vaarallinen. Vuonna 2013 alueella sattui pieni mellakka, johon osallistui Bangladeshista, Pakistanista ja Intiasta kotoisin olevia rakennustyöläisiä, mikä osaltaan ruokki stereotypioita rakennustyöläisten vaarallisuudesta.

FijiEdit

Fidžillä, joka on toinen maa, jonne on tuotu suuria määriä intialaista alkuperää olevia ihmisiä maatalousplantaasityöhön yli 125 vuotta sitten, heihin suhtaudutaan eri tavalla kuin joissakin muissa osissa maailmaa. Sienkiewiczin mielestä Tyynenmeren saarilla suosittu stereotypia on, että intialaiset ovat liian materialistisia ja välittävät vain rahasta; että vaikka intialaiset tekevät kovasti töitä saavuttaakseen taloudellista menestystä, he kieltäytyvät jakamasta sitä. Fidžillä ajatellaan myös, että intialaista alkuperää olevat ihmiset ovat liian sulkeutuneita ja että heiltä puuttuu suurista perheistä huolehtimisen kulttuuri. Sienkiewiczin mukaan intialaiset ovat tietoisesti mieluummin ydinperheitä, jotka asuvat erillisissä kodeissa kuin yhteisöllisiä yhteisperheitä koroissa (kylissä). Jotkut hänen haastattelemistaan henkilöistä väittivät: ”Ennen elimme suurperheissä, mutta nyt olemme kaikki ydinperheissä. Vain pieni talo, oma perhe ja siinä kaikki. Sukulaiset tulevat ja menevät; he eivät asu siinä talossa. Se on parempi tapa elää. Kaikkien tarpeista ja toiveista huolehditaan. Koska meillä on ydinperheitä ja koska emme asu korossa (kylässä), huomaamme useimmiten, että konflikteja on vähemmän ja niiden mahdollisuus on pienempi.” Tämä yksityisen ja huolellisen elämän suosiminen on Fidžillä merkittävä etnisten stereotypioiden ja konfliktien aihe. Sienkiewicz esittää, että vaikka etnisen erottelumallin sisällyttäminen brittien Fidžiin alun perin suunniteltiin auttamaan kolonialisteja hallitsemaan sujuvasti, sillä on ollut pitkäaikaisia vaikutuksia etnisiin identiteetteihin ja molemminpuolisiin stereotypioihin sekä fidžiläisten että intialaisten välillä Fidžillä.Britit olivat pyrkineet aktiivisesti erottelemaan ja eriyttämään intialaiset ja paikalliset yhteisöt toisistaan, jotteivät nämä löytäisi keskenään yhteistä vihaa brittejä kohtaan, mikä koituisi heille kohtalokkaaksi.

Uusi-SeelantiEdit

Massey Universityn tutkimuksen mukaan intialaista syntyperää oleva etninen vähemmistö on stereotyyppinen, mutta niin ovat myös muut etniset ryhmät. Intialaista syntyperää oleviin opiskelijoihin kohdistuva etnisten ryhmien välinen ja stereotypioihin perustuva kiusaaminen oli kuitenkin suurempaa; intialaista syntyperää olevat opiskelijat olivat vähiten alttiita kostamaan, ilmoittamaan pahoinpitelystä viranomaisille tai kääntymään virkamiesten puoleen ennaltaehkäisevän avun saamiseksi. Stereotyyppiset ja kiusatut aasialaiset intialaiset hyväksyivät todennäköisimmin kärsimyksen, emotionaaliset traumat ja terveysongelmat.

Maori-, eurooppa- ja kiinalaissyntyiset etniset ryhmät stereotypisoivat aasialaisia intialaisia ominaisuuksin, kuten ylimielinen, laiska, tyhmä, seksistinen ja perverssi.

Negatiivisiin stereotypioihin aasialaisista intialaisista kuului, että heitä pidettiin epämiellyttävinä, klikkipiirimäisinä, tunteetonina, omituisina, hienostelevaisina, epäkohteliaina, epäkivilisoituneina, terrori-iskelmöitsijöinä ja halvoina. Monet näistä stereotypioista eivät johtaneet etnisten ryhmien väliseen kiusaamiseen, mutta jotkut johtivat.

Yhdysvallat Muokkaa

Kulttuuriset ennakkoluulot amerikkalaisissa kouluissa Muokkaa

Amerikkalaisissa kouluissa vallitsevat kulttuuriset stereotypiat vaikuttavat kielteisesti eteläaasialaista alkuperää oleviin oppilaisiin sosiaalisen stressin, epäinhimillistetyn olon tunteen ja yleisen hyvinvoinnin tunteen muodossa. Amerikkalainen sosiologi Yvette Rosser toteaa, että amerikkalaisissa kouluissa tai tiedotusvälineissä opetetaan kielteisiä asenteita ja mielikuvia eteläaasialaisista kulttuureista, ja nämä väärät käsitykset saattavat värittää ihmisten henkilökohtaisia sosiaalistumiskokemuksia. Sensaatiohakuiset uutisjutut Intiasta vahvistavat usein ennakkokäsityksiä.

Yhteiskuntaopin opettajilla voi olla ratkaiseva rooli kulttuuristen ennakkoluulojen poistamisessa, mutta sen sijaan he tyypillisesti vahvistavat stereotypioita omista kulttuureistaan poikkeavista kulttuureista ja esittävät ennakkoluuloista tietoa aasialaisista ja menettävät siten mahdollisuuden syvempään ymmärtämiseen.

Rosserin kokoamissa lukuisissa aasialaista syntyperää olevien oppilaiden haastatteluissa aasialaista syntyperää olevilta henkilöiltä kysyttiin seuraavat kysymykset:

• Kuvailkaa stereotypioita ja vääristelyjä Intiasta, joita Amerikassa opetettiin faktoina.
• Koitko eteläaasialaista alkuperää olevana opiskelijana, että läsnäolollasi luokkahuoneessa oli vaikutusta tapaan, jolla Intiaa (tai Aasiaa yleensä) koskeva kurssimateriaali esitettiin?
• Jos Intian ja Etelä-Aasian aiheita esiteltiin tunneillanne, mitä ajatuksia korostettiin?
• Vertailkaa Etelä-Aasian kattavuutta muiden Aasian alueiden kattavuuteen.

Monet kyselyyn osallistuneet eteläaasialaista syntyperää olevat amerikkalaiset kertoivat lukuisista stereotypioista. Joitakin Rosserin ja muiden raportoimia stereotypioita ovat muun muassa seuraavat:

Eteläaasialaisia esitellään tavanomaisella pedagogisella lähestymistavalla, joka kulkee nopeasti ”sivilisaation kehdosta” – jossa Induksen laakso asetetaan vastakkain Egyptin ja Mesopotamian kanssa – arjalaisten ohi, jotka olivat jollakin tapaa esivanhempiamme, köyhyydestä kärsivään, taikauskoiseen, moniuskoiseen ja kastien vallassa olevaan hindulaiselämäntapaan. . ja huipentuu sitten jotenkin maagisesti Mahatma Gandhin ylistykseen. Tyypillinen oppikirjatyyppi esittää tavanomaisen muinaisen Intian ja laajentumisen aikakauden lähestymistavan, jossa on värikuva Taj Mahalista. Sivupalkissa voi olla ahimsaa käsittelevä kappale tai yhdistävistä ympyröistä koostuva kaavio, jossa selitetään graafisesti samsara ja jälleensyntyminen, tai kuvituksia elämän neljästä vaiheesta tai neljästä jalosta totuudesta. Todellisen tiedon puutteen keskeltä saattaa löytyä kokonainen sivu, joka on omistettu sellaiselle jumaluudelle kuin Indra tai Varuna, jotka tosin ovat melko hämäräperäisiä useimpien nykyhindujen uskomuksiin nähden.

– A South Asian in America

Intiaa pidetään todella likaisena eikä kansaa kovin älykkäänä. Opettajat ja oppikirjat lähestyivät Aasiaa yleensä negatiivisesta näkökulmasta ja näyttivät Intian autioita osia, eivät sen kauneutta. Vain köyhien elämää esiteltiin ja Aasian käsittelyssä näytettiin vain ongelmat. Oppilaat eivät koskaan oppineet, että Intiassa on keskiluokka, joka koostuu noin 300 miljoonasta kuluttajasta. Toinen opiskelija valitti, että Intiaa kuvataan vain köyhänä maana ja että ihmisten elämää käsitellään yksinkertaistavasti.

– Yhdysvalloissa syntynyt nainen, joka kävi lukion Dallasissa

Rosser huomauttaa, että suuressa osassa Yhdysvaltoja Etelä-Aasiasta käytävässä stereotyyppisessä keskustelussa harvoin paneudutaan itsenäisen Intian taloudelliseen kehitykseen ja demokraattisiin instituutioihin. Intiaa ei kuvata elinkelpoisena poliittisena valtiona. Ihmiset tekevät nopeasti yleviä ja virheellisiä metafyysisiä olettamuksia sen uskonnosta ja kulttuurista, mutta ovat paljon varovaisempia arvioidessaan nyky-Intian kansalaisyhteiskuntaa ja poliittista kulttuuria. Aivan kuin Etelä-Aasian arvo olisi vain sen muinaisessa panoksessa inhimilliseen tietämykseen, kun taas sen modernisointi- tai kehitysyrityksiä on syytä silmäillä ja holhota.

Oman opiskelunsa jälkeen Rosser alkoi kyseenalaistaa joidenkin tunnetumpien, vasemmistolaislähtöisten intialaisten tutkijoiden tulkintoja, jotka jostain syystä pilkkovat syntymässä olevaa kansakuntaa, yhdessä länsimaisten kollegoidensa kanssa demonisoivat säännöllisesti Intian kansallisia pyrkimyksiä, dekonstruoivat eteläaasialaislähtöisiä yksilöitä ja riistävät heiltä aseman. Useimmat ihmiset stereotypisoivat eteläaasialaisia ikään kuin kansakunta ei olisi juuri muuta kuin ”Taj Mahal, nälänhätä, nälkä, väkiluku, köyhyys, Hare Krishna ja Gandhi.”

Vaihtoehtoisesti stereotypioissa korostetaan ennakkoluuloja ”hindulaisuudesta, kastijärjestelmästä, köyhyydestä, kolmannen maailman maasta, alemmuudesta” ikään kuin Intia olisi vain sitä. Eräs tutkimukseen osallistunut tunnusti, että Intian sisäisten näkemysten ja kulttuurin moninaisuutta ei ole kuvattu tarkasti ja että ”vain negatiivisuutta on tuotu esiin; meistä eteläaasialaista alkuperää olevista on stereotypia, jonka mukaan me kaikki näännymme nälkään, syömme apinan aivoja, palvomme rottia ja lehmiä”. Aivan kuin jokainen Intian yksilö olisi sorrettu tai sortaisi muita, se stereotypisoidaan takapajuiseksi maaksi, joka kohtelee naisiaan huonosti ja tappaa tyttövauvojaan. Tosiasioiden tai todellisuuden tarkistamista pidetään tarpeettomana. Samankaltaisia havaintoja ovat tehneet muut tutkijat sekä äskettäin maahan muuttaneista että Yhdysvalloissa syntyneistä toisen sukupolven eteläaasialaisista amerikkalaisista.

Rosser kirjoittaa, että monien amerikkalaisten mielestä intialaiset naiset ovat säälittäviä, ja monien intialaisten naisten saavuttama myönteinen sosiaalinen kehitys jätetään täysin huomiotta. Huolimatta siitä, että naisten äänioikeus, muut työ- ja kansalaisoikeudet Yhdysvalloissa veivät aikaa Amerikan historiassa, tällaisia tosiasioita ei koskaan kontekstualisoida tai verrata nykyaikaisten intialaisten naisten sosiaaliseen ja poliittiseen nousuun. Vallitseva kuva on, että jos Etelä-Aasian onnettomat naiset selviytyvät puutteellisesta lapsuudesta, heidät todennäköisesti poltetaan myötäjäissurmassa sen jälkeen, kun he ovat menneet pakkoavioliittoon täysin tuntemattoman kanssa. Intialaiset naiset esitetään alistettuina ja voimattomina uhreina, toisin kuin amerikkalaiset naiset, joilla on enemmän vapautta. Indira Gandhi nähdään poikkeavana. Myös ne lukuisat intialaiset naiset, jotka vuosittain tulevat amerikkalaisiin korkeakouluihin, nähdään poikkeavina.

Rosser huomauttaa, että vaikka Intian uskontoa ja kastijärjestelmää korostetaan amerikkalaisessa keskustelussa, ei mainita mitään itsenäistymisen jälkeisistä sekulaareista Intian ponnisteluista vähemmistöjen kansalliseksi integroimiseksi. Ei mainita syrjinnän vastaisia lakeja ja toimia eikä maan 60 vuotta kestäneitä ponnisteluja luokitellun kastin ja luokitellun heimon väestön aktiiviseksi integroimiseksi koulutus- ja työllistymismahdollisuuksiin. Unohdetaan myös miettiä, että sosiaalinen syrjintä ja ennakkoluulot ovat olleet laajalle levinnyt maailmanlaajuinen ongelma, esimerkiksi afroamerikkalaisten kohtelu Yhdysvaltojen eteläosissa.

Ulkoistaminen/offshoring/puhelinkeskuksetEdit

Barack Obama on sanonut, että vallitseva stereotypia, jota viljellään intialaisia vastaan Yhdysvalloissa, on se, että ”kaikki yhdysvaltalaiset työpaikat ulkoistetaan Intiaan”, ja että tämä stereotypia on vaikuttanut haitallisesti Intian ja Yhdysvaltojen suhteisiin. Hän totesi myös, että tällaiset stereotypiat ovat ”menettäneet hyödyllisyytensä” ja ”eivät ota huomioon nykypäivän todellisuutta”. Obama sanoi: ”Maidemme välinen kauppa ei ole vain yksisuuntainen katu, jossa amerikkalaiset työpaikat ja yritykset siirtyvät Intiaan. Se on dynaaminen kaksisuuntainen suhde, joka luo työpaikkoja, kasvua ja korkeampia standardeja molemmissa maissamme.”