Tässä kenties merkittävimmässä tapauksessa tutkintatuomari on virallisesti pyytänyt Mr. Kissingerin, entisen kansallisen turvallisuusneuvonantajan ja ulkoministerin, ja Nathaniel Davisin, Yhdysvaltain silloisen Chilen suurlähettilään, vastaamaan kysymyksiin amerikkalaisen kansalaisen Charles Hormanin murhasta sen tappavan sotilasvallankaappauksen jälkeen, joka toi kenraali Pinochetin valtaan 11. syyskuuta 1973.
Kenraali Pinochet, joka on nyt 85-vuotias, hallitsi Chileä vuoteen 1990 asti. Hänet pidätettiin Lontoossa vuonna 1998 espanjalaisen etsintäkuulutuksen perusteella, jossa häntä syytettiin ihmisoikeusloukkauksista. Britannia vapautti kenraali Pinochetin 16 kuukauden pidätyksen jälkeen hänen heikentyneen terveytensä vuoksi. Vaikka hänet pidätettiin Santiagossa vuonna 2000, hänet todettiin henkisesti kykenemättömäksi oikeudenkäyntiin.
Elokuvantekijä ja toimittaja Hormanin kuolemasta tehtiin vuonna 1982 elokuva ”Missing”. Hänen leskensä Joyce Hormanin Yhdysvalloissa nostama siviilikanne peruttiin, kun hän ei saanut käyttöönsä asiaa koskevia Yhdysvaltain hallituksen asiakirjoja. Mutta oikeudenkäynnin aloittaminen täällä kenraali Pinochetia vastaan ja joidenkin amerikkalaisten asiakirjojen salassapidon poistaminen saivat hänet nostamaan uuden kanteen täällä 15 kuukautta sitten.
William Rogers, Kissingerin asianajaja, sanoi kirjeessään, että koska Chilessä ja muualla tehdyt tutkimukset liittyivät Kissingeriin ”hänen ominaisuudessaan ulkoministerinä”, ulkoministeriön pitäisi vastata esiin tuotuihin kysymyksiin. Hän lisäsi, että Kissinger on halukas ”antamaan oman panoksensa sen verran kuin hän voi muistoistaan noista kaukaisista tapahtumista”, mutta ei kertonut, miten tai missä se tapahtuisi.
Kenraali René Schneiderin, joka oli Chilen asevoimien komentaja, kun muut sotilasupseerit murhasivat hänet lokakuussa 1970, sukulaiset ovat suhtautuneet asiaan eri tavalla kuin rouva Horman. He vetoavat pikaiseen teloitukseen, pahoinpitelyyn ja kansalaisoikeusrikkomuksiin ja nostivat viime syksynä Washingtonissa kolmen miljoonan dollarin siviilikanteen Kissingeriä, CIA:n entistä johtajaa Richard M. Helmsiä ja muita Nixonin ajan virkamiehiä vastaan, jotka Yhdysvaltojen julkisuuteen tulleiden salassa pidettävien asiakirjojen mukaan osallistuivat sotilasvallankaappauksen suunnitteluun, jonka tarkoituksena oli pitää kenraali Schneider hengissä.
Kirjoissaan Kissinger on myöntänyt, että hän alun perin noudatti Nixonin syyskuussa 1970 antamia määräyksiä vallankaappauksen järjestämisestä, mutta hän sanoo myös, että hän määräsi yrityksen lopetettavaksi kuukautta myöhemmin. Hallituksen asiakirjoista käy kuitenkin ilmi, että CIA jatkoi vallankaappauksen rohkaisemista täällä ja antoi myös rahaa sotilasupseereille, jotka oli vangittu kenraali Schneiderin kuoleman vuoksi.
”Isäni ei ollut Allenden puolesta eikä häntä vastaan, vaan hän oli perustuslaillisuuden kannattaja, joka uskoi, että vaalien voittajan pitäisi astua virkaan”, René Schneider Jr. sanoi. ”Tämä teki hänestä esteen Kissingerille ja Nixonin hallitukselle, ja niinpä he vehkeilivät täällä olevien kenraalien kanssa isääni vastaan suunnatun hyökkäyksen toteuttamiseksi ja vallankaappausyrityksen suunnittelemiseksi.”
Toisessa toimessa sikäläiset ihmisoikeusjuristit ovat nostaneet rikosilmoituksen Kissingeriä ja muita yhdysvaltalaisia virkamiehiä vastaan ja syyttävät heitä avunannosta operaatio Condoriksi kutsutun alueellisen poliittisten tukahduttamistoimien peitellyn ohjelman järjestämisessä. Osana tätä suunnitelmaa Argentiinan, Bolivian, Brasilian, Chilen, Paraguayn ja Uruguayn oikeistolaiset sotilasdiktatuurit koordinoivat koko 1970-luvun ajan toimia satojen maanpaossa olevien poliittisten vastustajiensa kidnappaamiseksi ja tappamiseksi.