On olemassa hyviä syitä, miksi ihmiset saattavat haluta vaihtaa soijan maitoon. Soijamaidon hiili-, vesi- ja fosfaattijalanjälki on murto-osa jälkimmäisestä. Tärkein syy soijamaidon kasvavaan suosioon näyttää kuitenkin olevan terveydelliset huolenaiheet, kuten tulehdukselliset suolistosairaudet ja laktoosi-intoleranssi.
Katsotaan ensin, mitä nämä maidot ovat. Lehmän (tai vuohen tai lampaan) maito on täysravintoa nuoren eläimen kasvua ja kehitystä varten. Se sisältää kaikki välttämättömät aminohapot (proteiinien rakennuspalikat, joita elimistösi ei pysty valmistamaan itse) sekä monimutkaisen seoksen rasvoja, hiilihydraatteja, vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten kalsiumia, fosfaattia ja B12-vitamiinia.
Soijapapu on myös täysipainoista ravintoa – soijakasvin taimen kasvua ja kehitystä varten. Kasvien ravitsemukselliset tarpeet ovat luonnollisesti aivan erilaiset kuin eläinten, ja vastaavasti väärentämättömän soijamaidon ravitsemusprofiili on hyvin erilainen kuin eläinmaitojen.
Tuore soijamaito, joka valmistetaan jauhamalla ja siivilöimällä liotettuja kuivattuja soijapapuja, sisältää vähemmän rasvaa ja hiilihydraatteja kuin eläinperäiset maidot ja vain vähän kalsiumia. Lisäksi siitä puuttuu joitakin eläinmaidoissa esiintyviä vitamiineja.
Soijamaidon proteiinipitoisuus on samankaltainen kuin lehmänmaidossa, ja siinä on kaikkia välttämättömiä aminohappoja, mutta pienempinä määrinä kuin lehmänmaidossa. Koska soijamaito on kasviperäistä ravintoa, se sisältää pieniä määriä kuitua ja kaksi kertaa enemmän folaattia kuin eläinmaidot.
Jenny Downing
Kahden tuotteen välinen kontrasti kaventuu huomattavasti, kun verrataan yleisesti saatavilla olevia kaupallisia merkkejä soija- ja lehmänmaidosta. Molemmat maitotyypit lämpökäsitellään osana tuotantoa, jotta terveydelle mahdollisesti haitalliset tai säilyvyyttä lyhentävät bakteerit ja entsyymit tuhoutuisivat. Ne ovat myös ravitsemuksellisesti samankaltaisia.
Supermarketin soijamaitotuotteet valmistetaan useimmiten soijaproteiini-isolaattijauheesta (eikä jauhetuista kokonaisista soijapavuista), joka sekoitetaan veteen ja jota muokataan öljyllä ja usein sokerilla, jotta rasva- ja hiilihydraattipitoisuus saataisiin vastaavalle tasolle kuin lehmän täysmaidossa. Samanlainen vitamiini- ja kivennäisainepitoisuus saavutetaan lisäämällä vitamiineja (myös B12) ja kalsiumia.
Kun tämä on tehty, tärkeimmät erot tuotteiden välillä ovat hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen tyypissä (pikemminkin kuin määrässä).
Lehmänmaidon hiilihydraatti on laktoosi, maitosokeri, jonka pilkkoo laktaasientsyymi. Useimmilla eläimillä (myös ihmisillä) laktaasin määrä suolistossa vähenee luonnollisesti vieroituksen jälkeen. Kun näin on tapahtunut, maitoa ei voida sulattaa kunnolla, mikä aiheuttaa ilmavaivoja tai ripulia.
Ihmisillä, jotka jatkavat laktoosipitoisten maitotuotteiden nauttimista koko elämänsä ajan, laktaasientsyymit säilyvät suolistossa. Joillekin epäonnisille henkilöille tulee kuitenkin laktoosi-intoleranssi, ja heille soijamaito on hyödyllinen vaihtoehto, sillä se ei sisällä laktoosia.
Kaikille muille laktoosilla on kuitenkin joitakin etuja muihin sokereihin verrattuna, koska sen glykeeminen indeksi on hyvin alhainen. Tämä tarkoittaa, että se vapautuu hitaasti vereen, jolloin vältytään äkillisiltä veren glukoosipitoisuuden nousuilta.
Kaikki soija- ja maitotuotteet ovat hyviä proteiininlähteitä, joilla on erilaisia terveyshyötyjä. Soijaproteiinilla näyttää olevan oma sydänterveyttä suojaava vaikutuksensa, mikä johtuu mahdollisesti sen sisältämistä fytokemikaaleista (hyödyllisistä kasviaineista). Osa näistä sisältää fytoestrogeeneja, joiden heikko estrogeenin kaltainen vaikutus voi auttaa lievittämään vaihdevuosien aikaisia hormonaalisia vaihteluita.
Lehmänmaito koostuu kahdesta proteiinista, kaseiinista ja herasta, jotka molemmat ovat suosittuja kehonrakentajien keskuudessa tehokkaina lihaksia rakentavina proteiineina. Kontrolloiduissa ruokavalioissa maitotuotteet näyttävät edistävän rasvanpudotusta, mikä johtuu mahdollisesti niiden kalsiumpitoisuuden vaikutuksesta yhdessä maitoproteiinien ja muiden maidon sisältämien aineiden kanssa. Tätä vaikutusta ei ole havaittavissa, kun samoja ravintoaineita nautitaan lisäravinteina.
Lehmä- ja soijamaidon rasvapitoisuus on samankaltainen, ja molemmista on saatavilla vähärasvaisia tai ”kevyitä” lajikkeita. Täysmaitoisessa lehmänmaidossa rasvatyyppi on voirasvaa, joka sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvoja, kun taas soijaöljy on enimmäkseen monityydyttymätöntä. Soijamaitoon lisättävä rasva on yleensä rypsi- tai auringonkukkaöljyä, joka sisältää runsaasti monityydyttymättömiä ja kertatyydyttymättömiä rasvoja. Tämä tarkoittaa, että soijamaito on ”hyvien” rasvojen lähde.
Sydänsäätiö suosittelee tyydyttyneiden rasvojen välttämistä kolesteroliarvojen hallitsemiseksi, mutta mielenkiintoista kyllä, täysrasvaiset maitotuotteet eivät näytä lisäävän sydänsairauksien riskiä samalla tavalla kuin muut tyydyttyneen rasvan lähteet. Tämä saattaa johtua maidon muiden monimutkaisten ainesosien (kuten proteiinien tai kivennäisaineiden) tai maidossa olevien tyydyttymättömien rasvojen suojaavasta vaikutuksesta.
Tuore, raaka soijamaito ja tuore, raaka eläinmaito ovat hyvin erilaisia elintarvikkeita. Mutta siinä muodossa, jossa niitä yleensä ostetaan supermarketista, niiden ravitsemusprofiilissa ei ole juurikaan eroa. Voit siis olla varma, että jos päätät korvata osan tai kaiken maitomaidon saannistasi soijamaidolla ympäristösyistä, et joudu ravitsemuksellisesti huonompaan asemaan.