Ensimmäinen asia, joka jokaisen metsästäjän sängyt tietää tästä karjatilasta, on tämä, älä osta tätä metsästystä, mene heidän verkkosivuilleen ja he lähettävät sinulle ”ilmaisen” metsästyksen.
Mainostetaan kolmen päivän metsästyksenä.
Ensimmäinen päivä:
Ei voi arvioida karjatilaa ennen kuin klo 15.00
Kun pääset kolmelle karjatilalle, ennen ensimmäistä tervehdystä sinulle kerrotaan, mitä olet velkaa siitä, että olit karjatilalla. Ensimmäinen on syötti maksu; 50 dollaria dollaria per henkilö. Toinen on henkilökunnan maksu; 80 dollaria per henkilö. Teille kerrotaan, että tämä on tällä hetkellä vain käteistä ja että kaupungissa on pankkiautomaatti, joka on kahdenkymmenen minuutin päässä. Kun olet maksanut, sinulle kerrotaan säännöt, joihin kuuluvat tiukat ampuma-ajat ja kapeat ampumaradat (katso kuvat ja etsi oransseja maalimerkkejä).Illallinen on klo 17.00. Yksi asia, jonka unohdin mainita, on se, että jos menette pariskuntana, teidän on maksettava 150 dollaria yöltä yksityisestä hytistä tai voitte kumppaninne kanssa nukkua yhteisessä kerrossalissa.
Kuudelta iltapäivällä saatte mennä sokkopaikalle ja metsästää iltayhdeksään asti salamavalojen kanssa! Nyt näet maksamasi syötin edun. Kuorma-auto ajaa ohi ja pudottaa pussillisen maissia. Tätä seuraa tiiviisti kaikki todella söpöt eksoottiset eläimet, jotka asuttavat ranchia (joita voit vahingossa ampua erittäin kalliilla hinnalla). Ne pysyvät, kunnes maissi on loppu. Seuraava asia, jonka huomaat, on ympäristösi, olet aina hyvin lähellä aitaa ja naapureiden ja muiden metsästäjien, jotka ovat tilalla.
Me saimme hotellin ranchin ulkopuolelta, joten en voi kommentoida punkkaria tai yksityisiä mökkejä.
2. päivä:
Takaisin sokealle jossa olitte edellisenä iltana klo 6-9 aamulla.
Takaisin kokkitalolle aamiaiselle. Kunnollista ruokaa ei loistavaa ei kamalaa.
Sitte kerrotaan metsästysvaihtoehdot, voitte joko ostaa honey hole (50 dollaria per henkilö) tai kävellä ranchin yläosan. Valitsimme hunajakuopan lukemiemme arvostelujen perusteella. Pääsimme ampumaan sikoja siellä alhaalla. (Katso kuvat) jälleen kerran hyvin pienet ampumaradat…
Takaisin keittokatokseen lounaalle ja sitten taas Honey Holeen lounaan jälkeen ampumaan iltapäivällä. Tällä kertaa meillä oli kolme sikaa maassa, joten olimme melko valmiita.
Kolmantena päivänä emme metsästäneet. Olisimme metsästäneet aamulla sokkona aamuyhdeksään asti, jos olisimme tehneet sen.
Tapasimme omistajan Paulin, ja hän oli varsin puhelias ensimmäistä kertaa matkallamme, kun hän selitti, mitä olimme velkaa tappamistamme sioista. Hän oli jälleen kerran itsepintainen maksamaan käteisellä, valitettavasti maksoimme luottokortilla, jotta saisimme kuitin. Pyysimme kuittia kaikesta muusta, ja saimme sellaisen kortille kirjoitettuna.
Kaiken kaikkiaan meillä oli hauskaa. Huomasimme kuitenkin kuinka vaarallinen tämä paikka voi olla. Yritimme parhaamme mukaan olla turvassa toistemme ja muiden metsästäjien kanssa.
Varokaa tätä paikkaa jos olette reilu metsästäjä tämä ei todellakaan ole sitä.
Ei myöskään kannata odottaa omistajalta tai henkilökunnalta mitään sellaista toveruutta mitä normaalisti tapaa millä tahansa metsästysreissulla. Henkilökunta syö aina pöydässä keskenään ja Paul yksin samassa huoneessa kanssamme.