TAPAUS Vapina, lisääntyvä ahdistuneisuus

Neiti S:llä, 56-vuotias, on ollut masennusta ja ahdistuneisuutta. Aiemmin hän on kokeillut useita selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeet) ja serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiä (SNRI-lääkkeet), jotka eivät onnistuneet hoitamaan hänen oireitaan. S siirtyy duloksetiinista, 120 mg/d, fluoksetiiniin, 20 mg/d, ja jatkaa samalla bupropionin, 150 mg/d, ja gabapentiinin, 600 mg/d, käyttöä. Hän sietää fluoksetiinia hyvin, mutta 5 kuukautta myöhemmin hän pyytää annoksen suurentamista, koska hänen masennus- ja ahdistusoireensa ilmaantuvat uudelleen. Fluoksetiinia nostetaan 40 mg:aan/d.

Tekijöiden huomioita

Serotoniinioireyhtymän esiintyvyys on lisääntynyt, koska serotonergisten aineiden käyttö on lisääntynyt.1-3 Vaikka oireyhtymän vaikeusaste voi vaihdella hyvänlaatuisesta hengenvaaralliseen, potentiaalinen hengenvaarallisuus yhdistettynä diagnoosin vaikeuteen tekee tästä tilasta jatkuvasti kiinnostavan. 5-hydroksitryptamiinin (5-HT) reseptorien alatyyppien, erityisesti 5-HT1A:n ja 5-HT2:n, stimulaatio on osallisena tässä oireyhtymässä.4,5

Serotoniinioireyhtymä on kliininen diagnoosi, johon liittyy oireiden kolmikko, johon kuuluvat psyykkisen tilan muutokset, autonominen hyperaktiivisuus ja neuromuskulaariset poikkeavuudet.1,2 Monipuolisen esitystavan ja muiden oireyhtymien, kuten NMS:n, samankaltaisuuden vuoksi serotoniinioireyhtymä jää kuitenkin usein diagnosoimatta.5

HOITO Fluoksetiinin lopettaminen

Muutama kuukausi fluoksetiinin lisäämisen jälkeen neiti S:n fyysiset oireet ilmaantuvat. Useita viikkoja myöhemmin hän huomaa merkittävän verenpainetaudin, 162/102 mmHg, tarkistamalla verenpaineensa kotona. Hänellä ei ole ollut verenpainetautia ennen fluoksetiinin käyttöä. Sitten hän kertoo psykiatrille, että hänellä on ollut sekavuutta, vapinaa, tasapainon menetystä, muistamattomuutta, nivelkipua, hikoilua ja väsymystä sekä pahenevaa ahdistuneisuutta. Hoitoryhmä tekee diagnoosin serotoniinioireyhtymästä ja suosittelee fluoksetiinin lopettamista ja syproheptadiinin aloittamista aluksi 4 mg:n annoksella ja sen jälkeen syproheptadiiniannoksen toistamista useiden tuntien kuluttua, jos hänen oireensa eivät lievity. Noin 2,5 kuukautta serotoniinioireyhtymäreaktion jälkeen S saa hydroksitsiiniä, 10 mg 8 tunnin välein, tarpeen mukaan ahdistuneisuuteen.

Tekijöiden huomiot

Serotoniinioireyhtymän diagnoosi tehdään tarkimmin Hunterin serotoniinitoksisuuskriteerien avulla (taulukko 16). Koska neiti S:n oireet alkoivat salakavalasti ja hoito aloitettiin ennen täydellistä arviointia, ei tiedetä, täyttikö hän Hunterin kriteerit. Täyttääkseen nämä kriteerit potilaalla on oltava ≥1 seuraavista6:

• spontaani klonus
• sisällyttävä klonus plus kiihtymys tai diaforeesi
• okulaarinen klonus plus kiihtymys tai diaforeesi
• tremori plus hyperrefleksia
• hypertonia plus lämpötila >38 °C plus okulaarinen tai indusoituva klonus.

Sternbachin diagnostiset kriteerit serotoniinioireyhtymälle (taulukko 23) on toinen yleisesti käytetty apuväline.3 Näihin kriteereihin kuuluu serotoniiniyhdisteen lisääminen tai lisääminen ja sellaisten aineiden tai aineenvaihdunnan häiriöiden puuttuminen, jotka voisivat selittää oireet, sekä vähintään 3 seuraavista 10 oireesta3:

• henkisen tilan muutokset (sekavuus, hypomania)
• agitaatio
• myoklonus
• hyperrefleksia
• diaforeesi
• ärinä
• tremori
• ripuli
• koordinaatiokatkos
• kuume.

Jatkuu: Ms S täytti Sternbachin diagnostiset kriteerit…