Rintaontelon sisällä voi esiintyä monia sairaustiloja, jotka on otettava huomioon, kun puhutaan rintakehän sisäisistä kasvaimista. Joitakin näistä tiloista ovat mm: Rintakehän sisäinen kilpirauhanen, kateenkorvan laajentuma, aneurysma, ruokatorven karsinooma, ruokatorven divertikkeli, pahanlaatuinen kasvain välikarsinassa, sarkooma ja karsinooma keuhkoissa, paise keuhkoissa, paise välikarsinassa, Hodgkinin tauti, tulehduksellinen rauhaslaajentuma, rintakehän seinämän kasvain, keuhkopussineste ja palleatyrä. Hoidon valinta riippuu diagnoosista, ja siksi on pyrittävä tarkkuuteen.

Röntgenkuvaus on osoittautunut erittäin arvokkaaksi apuvälineeksi kaikkien rintakehäsairauksien diagnosoinnissa, ja silti huomaamme, että joskus on mahdotonta tehdä positiivista erotusdiagnoosia.

Viimeaikaisesta kirjallisuudesta löytyy raportti tapauksesta, jossa todettiin välikarsinan paise, jossa oli diagnosoitu sarkooma, ja toisessa tapauksessa todettiin aneurysma, jossa oli diagnosoitu kasvain.

Hoidossamme oli hiljattain potilas, joka oli saanut korkeajännitteistä läpivalaisuhoitoa useiden kuukausien ajan, koska hänen luultiin sairastavan suurta välikarsinan kasvainta. Tämä osoittautui aneurysmaksi.

Rintakehän seinämän kasvaimia on diagnosoitu syfilisiksi, kun Wassermannin reaktio oli positiivinen, mutta kasvain todettiin myöhemmin sarkoomaksi.

Potilaan, jonka anamneesista haluan raportoida, lääkäri oletti aluksi, että hänellä oli suuri vasemmanpuoleinen keuhkopussineste. Röntgentutkimus vahvisti hänen diagnoosinsa.

Kun huomattava määrä nestettä oli imetty, fyysiset oireet muuttuivat hyvin vähän, ja röntgentutkimus osoitti vasemman puolen olevan yhtä samea kuin se oli ollut ennen imua. Jatkotutkimuksessa aspirointineulalla tuntui kiinteä massa, ja epäiltiin suurta rintakehän sisäistä kasvainta.

Myöhemmässä läpivalaisututkimuksessa sydämen ja henkitorven todettiin siirtyneen oikealle hyvin selvästi, ja oikea keuhko oli joutunut niin ahtaalle, että sille oli ilmeisesti jäänyt vain noin puolet tavanomaisesta tilasta.

Potilaalla esiintyi huomattavaa syanoosia ja hän houraili ajoittain.

Kasvain päätettiin yrittää poistaa ja ensimmäinen kaksivaiheisesta leikkauksesta tehtiin paikallispuudutuksessa 7.11.1927. Toinen leikkaus, myös paikallispuudutuksessa, tehtiin 12.11.1927.

Rintaonteloa avattaessa todettiin, että kasvain täytti koko vasemman rintakehän ja painoi jopa vasenta palleaa niin, että se oli koveran sijaan kovera. Kasvaimen synnyttäminen oli vaikeata sen suuren koon vuoksi ja myös siksi, että kasvain oli kiinnittynyt rintakehän takaosaan ja keuhkoihin. Tässä vaiheessa annettiin yleisanestesia lyhyeksi ajaksi. Kasvaimessa oli suhteellisen pieni, leveä ja kapea varsi, joka puristettiin, sidottiin ja leikattiin. Leikkausalue suljettiin salaojituksella.

Potilas toipui tapahtumarikkaasti ja voi erittäin hyvin tänään, yli vuosi leikkauksen jälkeen.