Restoration-liikkeen historia

Alexander Campbell

Elämäkerrallinen luonnos Alexander Campbellin elämästä

Sanotaan, että eräs tutkija muinaisen Egyptin hautakammioiden joukosta löysi muumion kuivuneesta kädestä muutamat vehnänjyvät, jotka joku tuntematon käsi oli asettanut sinne vuosisatoja sitten. Haluten testata vehnän itujen säilyvyyden voimakkuutta, tutkimusmatkailija istutti jyvät sopivaan multaan ja odotti. Tulos: aikanaan kostutetut siemenet itivät, kasvoivat ja tuottivat muinaisuudesta huolimatta pienen sadon. Sanotaan, että monet miljoonat hehtaarit heiluvaa viljaa ovat nykyään jäljitettävissä siihen kouralliseen siementä, jota muumion kuivunut käsi piteli niin kauan. Samaan tapaan yritän kaivaa esiin haudatusta ajatusten aarteesta, jota unohdettujen vuosien armoton ote on pitänyt hallussaan, joitakin tärkeitä opetuksia. Haluaisin tuoda nämä ajatukset elämäkerran aarrekammiosta ja rikastuttaa nykysukupolven mieltä.

Alexander Campbellista on kirjoitettu niin paljon sekä hänen ihailijoidensa että vihamiestensä toimesta, että on vaikea valita kirjoitusten suuresta massasta juuri sellaisia katkelmia, jotka parhaiten palvelevat tarkoitusta. Tarkoitukseni ei ole ylistää tämän luonnoksen kohdetta; mutta yritän koota yhteen sellaisia seikkoja, jotka antavat vaikutteita jostakin opetuksesta tai periaatteesta, joka olisi säilytettävä.

Alexander Campbell syntyi 12. syyskuuta 1788 Irlannissa. Hänen isänsä Thomas Campbell oli tuolloin presbyteerinen saarnaaja. Hänen äitinsä oli ranskalaissyntyinen. Thomas Campbell saarnasi presbyteeriseen uskoon kuuluvan Secession-kirkon puolesta. Hän oli ajattelultaan itsenäinen, vaikka häntä sitoi muodollisesti kirkkonsa uskontunnustus. Hänen poikansa Alexander näyttää perineen pitkälti isänsä vapaudenrakkauden ja itsenäisen ajattelun. Jos halutaan jäljittää uskonpuhdistusliikkeen historiaa, on palattava Irlannin ja Skotlannin separatistikirkkoon.

Alexander Campbellilla oli loistavat koulutusedut. Hänen isänsä oli varsin pätevä opettaja sekä saarnaaja. Hän oli hyvin kiinnostunut poikansa koulutuksesta. Nuori Alexander piti kovasti lukemisesta, ja hän luki mielenkiinnolla ja edukseen parhaita kirjoja, joita hän löysi. Hänen älyllinen luonteensa oli sellainen, että hänestä tuli pian yksi maan parhaista oppineista ikäisekseen. Hänellä oli nuoruudessaan kunnianhimoinen tavoite tulla ”yhdeksi valtakunnan parhaista oppineista”. Hänen mielensä piirteet tulivat pian huomattaviksi, ja ne saivat vapaata toimintaa hänen tekemässään kirjallisessa työssä. Nuoruusaika oli elämän siemenaikaa, eikä hän jättänyt käyttämättä tilaisuutta varastoida mieleensä hyödyllisiä tosiasioita ja periaatteita. Kun se oli mahdollista, Alexander kirjoittautui Glasgow’n yliopistoon. Sammuttamattomalla tiedonjanollaan ja suuren mielensä kaikella tarmokkuudella hän jatkoi opinto-uraansa yliopistossa vakuuttuneena halusta valmistautua evankeliumin julistamiseen. Hän kääntyi tuon ajan teologian mukaisesti jo varhain ja liittyi presbyteeriseen kirkkoon.

Kuten monet nykyään, hän ei tutkinut Raamattua eikä etsinyt sen sivuilta Herran tahtoa. Hän liittyi isänsä kirkkoon, ja koska hänen isänsä oli presbyteerinen, hänestä tuli sellainen. Myöhempinä vuosina hän tietenkin tutki Raamattua saadakseen tietää Jumalan tahdon ja tehdäkseen sen. Pian hän alkoi osallistua julkisesti seurakuntatyöhön. Hänen halunsa oli palvella kirkkoa mahdollisimman paljon – halu, jonka pitäisi innostaa kirkon nuoria nykyäänkin. Jos nuoria opetettaisiin valmistautumaan mahdollisimman suureen hyötyyn Jumalan ja lähimmäistensä palveluksessa, he voisivat olla paljon arvokkaampia yhteiskunnalle ja kirkolle.

Thomas Campbell muutti Amerikkaan vuonna 1807. Alexander Campbell tuli Amerikkaan elokuussa 1809. Hänen isänsä oli saarnannut presbyteerisen kirkon puolesta Amerikassa, ja itsenäisyytensä ja uskontunnustusten orjuutta kohtaan tuntemansa vastenmielisyyden vuoksi hän oli eronnut presbyteerisestä synodista. Alexander Campbell yhdistyi isänsä kanssa vapaassa Amerikassa opettamaan Jumalan tahtoa sellaisena kuin hän sen silloin näki, riippumattomana uskontokuntien rajoituksista. Askel askeleelta hän eteni Kristuksen vapauteen saaden rohkaisua jokaisella askeleella, kunnes lopulta hän uhmasi uskontunnustusten orjuutta. Hän nautti isänsä kanssa sen suuren iskulauseen hengestä: ”Missä Raamattu puhuu, siellä me puhumme; missä Raamattu vaikenee, siellä me vaikenemme.” Tätä mottoa noudattaen hän alkoi pian epäillä monia uskonnollisia teorioita, joita hän muodollisesti kannatti. Hän alkoi tutkia jokaisen uskonkappaleen ja jumalanpalveluksen teon raamatullisuutta. Raamattu oli hänen oppaansa ja Jumalan sana hänen ylin auktoriteettinsa. Pian hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että lapsikasteelle ei ollut mitään raamatullista auktoriteettia, ja uskollisena Jumalan sanalle ja omalle omalletunnolleen hän luopui näistä presbyteerikirkon vaalimista teorioista.

Hän etsi jonkun kastamaan hänet. Hän löysi Matthias Lucen; baptistipappi; suorittamaan tämän riitin. Tämä tapahtui vuonna 1812. Hän oli nyt täydessä sopusoinnussa baptistikirkon kanssa siitä, mitä kutsuttiin ”kastetavaksi”, ja poissa sopusoinnusta presbyteerikirkon kanssa. Pian hän huomasi, että hän ei ollut sopusoinnussa baptistikirkon kanssa sen uskontunnustuksen eikä myöskään monien sen käytäntöjen osalta. Noin seitsemän vuoden ajan hän julkaisi Christian Baptist -lehteä. Tämän lehden ensimmäinen numero ilmestyi 3. elokuuta 1823, ja viimeinen numero julkaistiin vuonna 1830. Christian Baptist -lehdessä hän yritti korjata monia tuona aikana yleisiä virheitä. Tänä aikana hän irrottautui kaikista kirkollisista elimistä ja kehotti niitä, jotka halusivat palvoa Jumalaa, tekemään sen Kristuksen vapaudessa.

Hän liittyi jonkin aikaa baptistikirkkoon, mutta hän näki, että seuratakseen Raamattua hänen oli hylättävä kaikki inhimilliset instituutiot ja korotettava vain Herramme kirkkoa. Hän uskoi tähän kirkkoon ja hänellä oli rohkeutta pysyä vakaumuksensa takana. Hän uskoi Raamatun kirkkoon ja hänellä oli rohkeutta tuomita lahkot ja kirkkokunnat uskontunnustuksineen ja inhimillisine keinoineen. Hän alkoi kehottaa ihmisiä harjoittamaan jumalanpalvelusta Uuden testamentin ohjeiden mukaisesti, ja hän löysi monia, jotka olivat innokkaita tekemään niin. Paikallisia seurakuntia perustettiin Uuden testamentin mallin mukaan, ja ne ohjasivat toiminnassaan ja jumalanpalveluksessaan vain Uutta testamenttia. Kun hän oli saarnannut jonkin aikaa baptistikirkosta riippumatta, baptistikirkko tuomitsi jollakin muodollisella tavalla hänen toimintansa. Alexander Campbellia ei erotettu baptistikirkosta. Hän ei koskaan ollut täydessä uskossa ja yhteydessä baptistikirkon kanssa. Hänet kastoi baptistisaarnaaja, ja hän liittyi melko löyhästi baptistikirkkoon, kun hän hapuili pimeydessä. Mutta pian Jumalan totuuden valo valkeni hänen sieluunsa, ja hän jätti huomiotta baptistikirkon vaatimukset ja jatkoi baptistikirkosta riippumatonta tietä.

Hän ei perustanut mitään uutta lahkoa tai uskontokuntaa. Hän sanoi vuonna 1826 ilmestyneessä Christian Baptist -lehdessä: ”Minulla ei ole mitään ajatusta lisätä uusien lahkojen luetteloon. Työskentelen sen puolesta, että lahkolaisuus lakkautettaisiin ja että kaikki kristityt joka nimestä yhdistyisivät sen yhden perustan varaan, jolle apostolinen kirkko perustettiin. Baptistien ja pedobaptistien saattaminen tähän on ylin päämääräni.” On tosiasioiden ja kaiken luotettavan historian vastaista väittää, että Alexander Campbell olisi perustanut ”Campbelliittikirkon” tai minkä tahansa muun kirkon. Hän ei tehnyt mitään sellaista, ja ne, jotka niin väittävät, ovat ristiriidassa tosiasioiden ja totuudenmukaisen historian kanssa. Hän yksinkertaisesti kehotti ihmisiä ottamaan Uuden testamentin oppaakseen ja Uuden testamentin kirkon ainoaksi Jumalan sanan valtuuttamaksi kirkoksi.

Tämä luonnos ei olisi täydellinen, jos en kiinnittäisi huomiota joihinkin herra Campbellin käymiin keskusteluihin. Herra Campbell oli vastenmielinen väittelyille. Varhaisessa elämässään hän ajatteli, että väittelyt olivat vastoin Kristuksen henkeä. Hänet melkein pakotettiin ensimmäiseen väittelyynsä. Merkittävimmät hänen väittelyistään julkaistiin kirjana. Campbell-Owen-väittely koski kristinuskon todisteita. Robert Owen oli kuuluisa skotlantilainen vääräuskoinen. Tämä väittely käytiin Cincinnatissa vuonna 1829. Toinen kuuluisa väittely oli Campbell-Purcell-väittely. Tämä väittely koski roomalaiskatolista uskontoa, ja se käytiin Cincinnatissa vuonna 1837. Campbell-Rice-väittely pidettiin Lexingtonissa, Kyproksessa, vuonna 1843. Tässä väittelyssä keskusteltiin kasteesta, inhimillisistä uskontunnustuksista ja Pyhän Hengen toiminnasta. Kuka tahansa voi tänä päivänä lukea näitä keskusteluja voitokkaasti.

Alexander Campbell kuoli 4. maaliskuuta 1866. Hänen vaimonsa lohdutti häntä seuraavalla: ”Siunattu Vapahtaja kulkee kanssasi läpi kuoleman varjon laakson.” Hän vastasi: ”Niin hän tekee! Niin hän tekee!” Nämä olivat hänen viimeiset sanansa.

-From Biographical Sketches Of Gospel Preachers, H. Leo Boles, Gospel Advocate Company, Nashville, Tennessee, 1932, Sivut 19…23

The Sage Of Bethany

A Song Written by Alexander Campbell in 1834

Alexander Campbellin haudan sijainti

Ohjeita Bethanyyn & God’s Acre Cemetery

Lähestyminen Bethanyyn voi tapahtua neljällä tavalla, joista yksi tai kaksi ei ole hyvä, jos olet altis autopahoinvoinnille. Lähestyminen Wheelingistä, W.V.:stä on hyvin mutkainen, Hwy. 88:aa pitkin. Wheelingistä on siis parempi mennä valtatietä 2 pitkin Ohio-jokea pitkin Wellsburgiin. Käänny oikealle Hwy. 27:lle, aja noin viisi mailia ja käänny oikealle Hwy. 88:lle. Tätä kautta pääsee Wheelingistä suorinta tietä. Kun olet saapunut Bethanyyn, kulje koko matkan läpi, ohita kirkkorakennus oikealla, ylitä Buffalo River/Creek, ohita jalkapallokentät vasemmalla ja jatka, kunnes tulet Campbell Mansionille. Kun näet historiallisen merkin oikealla, käänny oikealle, mutta pysy vasemmalla, kun nouset mäkeä ylös kohti God’s Acre Cemeteryä. Hautausmaa on ympäröity suurilla lohkareilla. Astu hautausmaalle portaita pitkin.

Washingtonista, P.A. – Ota I-70:n liittymästä 17/Jefferson Avenue ja aja pohjoiseen (Washingtonista poispäin) Hwy. 18/844:tä pitkin. Kun 18 ja 844 erkanevat, mene vasemmalle 844:lle. Aja muutama maili ja käänny vasemmalle Hwy 331/Brush Run Roadille. (Kulmassa on jo vuosia ollut punainen lato, joka on hyvä maamerkki, josta tietää, missä kääntyä Hwy. 844:ltä Hwy. 331/Brush Run Roadille. Aja 331-tietä, kunnes se päättyy Hwy. 231:lle, josta käännytään vasemmalle. Hwy. 231 muuttuu takaisin Hwy. 331:ksi. Käänny oikealle ja suuntaa Bethanyyn. Bethanyn ensimmäinen näkymä on oikealla oleva vanha Campbellin kartano. Muista mennä tämän talon läpi, jos mahdollista. On hyvä soittaa etukäteen varmistaaksesi, että joku voi näyttää sinulle talon. Yksin et pääse sisään. Jatka kuitenkin hieman kartanon ohi ja käänny vasemmalle pienelle tielle, jonka kautta pääset hautausmaalle. Muista pysyä vasemmalla, kun nouset mäkeä ylös. Hautausmaa on suljettu suurilla lohkareilla. Astu hautausmaalle portaita pitkin.

GPS-koordinaatit
N40º 12.329′ x WO 80º 32.806′
tai D.d 40.205509,-80.546753
Kasvot itään

Edessä oleva ruskehtava kivi on Alexanderin ensimmäisen vaimon, Margaret Brown Campbellin, kivi. Takana oleva suuri hautakivi on Alexanderin ja hänen toisen vaimonsa Selinan hautakivi. Campbellit ja muut restauraatioliikkeen arvohenkilöt on haudattu God’s Acreen, vanhaa kartanoa vastapäätä kukkulalla sijaitsevalle hautausmaalle.

Klikkaa kuvia suurentaaksesi

John Brown, Margaret Campbellin isä

Margaret Campbell
Wife Of
Alex Campbell
Died
Oct. 22, 1827
In the 37 Yr
Of Her Age
_____________
Selina H. Campbell
Wife Of
Alex Campbell
Born
In Litchfield, England
Nov. 12, 1802
Died At Bethany, W. Va.
28. kesäkuuta 1897

In Memoriam
Alexander Campbell
Defender Of The Faith
On Once Delivered To The Saints
Founder Of
Bethany Collegen perustaja
Kuka on kuollut, mutta puhuu vielä lukuisilla kirjoituksillaan ja pyhillä esimerkeillään
Syntynyt Antrimin kreivikunnassa, Ireland
Sept. 12. maaliskuuta 1788
Kuollut Betaniassa, Vaasassa
4. maaliskuuta 1788, 1866