SAN FRANCISCO (J. Pohjois-Kalifornian juutalaisuutiset JTA:n välityksellä) – Drake on pitänyt Billboardin Hot 100 -listan ykköspaikkaa suurimman osan tästä vuodesta. Kanadalainen räppäri ja laulaja on uransa aikana asettanut tai saavuttanut ennätyksiä, jotka ovat olleet muun muassa Beatlesin, Rolling Stonesin, Whitney Houstonin ja Paul McCartneyn hallussa.

Vuonna 2014 Rolling Stone kutsui Drakea ”suurimmaksi juutalaiseksi räppäriksi sitten Beastie Boysin”. Nyt hän on vain yksi kaikkien aikojen suurimmista räppäreistä.

Popkulttuurin tarkkailijoille hän on liukas arvoitus, joka vaihtaa rooleja ja jopa aksenttia kappaleesta toiseen pitäen samalla paikkansa listojen kärjessä. Ja juutalaisille hän on poikkeus, sillä hän hallitsee genreä, jota ei varsinaisesti tunneta juutalaismiljöönä.

”Ei ole vieläkään ’siistiä’ olla juutalainen hiphop-artisti”, Bay Arean DJ Maxwell Alegria sanoi.

Drake, 31, tunnetaan down-tempo-musiikistaan, ajoittain herkistä sanoituksistaan ja ilkikurisesta huumorintajustaan. Hän murtautui musiikkimaailmaan vuonna 2009 kappaleella ”So Far Gone”, jonka single nousi Billboard-listan kakkoseksi. Hänen viimeisin albuminsa ”Scorpion” on vieläkin suurempi hitti – kaikki 25 kappaletta ovat top 100 -listalla – ja se on synnyttänyt ainakin yhden viraalisen meemin.

Millä tahansa mittarilla mitattuna Drake on epätavallinen juutalainen julkkis.

Hän on syntynyt Aubrey Drake Grahamina ja kasvanut Torontossa. Hänen isänsä oli afroamerikkalainen, Tennesseestä kotoisin oleva ammattirumpali, mutta Draken kasvatti pääasiassa hänen valkoinen juutalainen äitinsä, ala-asteen opettaja. Aikaisempien haastattelujen mukaan hän kävi julkista lukiota, joka oli suurelta osin juutalainen, mutta koki, ettei sopeutunut joukkoon ja joutui rasististen huomautusten, kuten ”shvartze”, kohteeksi.”

”Minulla ei ollut huonointa aikaa, mutta minulla oli vaikeaa. Olin aina viimeinen lapsi, joka sai kutsun juhliin”, hän kertoi Rolling Stonelle vuonna 2014.

Viisitoistavuotiaana hänen elämänsä kuitenkin muuttui, kun hänet valittiin kanadalaiseen teinitelevisiodraamaan ”Degrassi: The Next Generation”, jossa hän oli mukana kuusi vuotta. (Hän palaisi takaisin valmistuakseen lukiosta.)

Drake kertoi lehdelle myös, että hän on ”ylpeä siitä, että on juutalainen”. Hän julkaisee toisinaan Instagram-kuvia pääsiäis- ja hanukkakokouksista ja kertoi Rolling Stonelle, että ”juhlin juhlapyhiä perheeni kanssa.”

Siltikään hänen juutalaisuutensa ei ole laajalti tiedossa hänen monien faniensa, kuten Leila Pifkon, keskuudessa.

”He luultavasti – hmm, en ole varma”, pohti Pifko, joka on ylioppilas Juutalaisyhteisön lukiossa (Jewish Community High School of the Bay). ”En ole rehellisesti sanottuna varma. Minusta tuntuu, että he saattavat? Jotkut saattaisivat tietää.”

Vaikka julkiset pohdiskelut hänen etnisyydestään eivät ole harvinaisia internetin foorumeilla, harva fani ilmeisesti kysyy Googlelta, onko hän juutalainen – se ei edes nouse yhdeksi 10:stä suosituimmasta hakutuloksesta kyselyyn ”Onko Drake …”?

Jotkut hänen faneistaan ovat kuitenkin ehdottomasti mukana.

”Erityisesti juutalaiset miehet todella tietävät, että Drake on juutalainen – ja rakastavat sitä”, sanoi Alex Fraknoi, San Franciscosta kotoisin oleva juutalainen räppäri.

Ei ole kyse siitä, että hänen juutalaisuutensa olisi salaisuus. Drake esitti juutalaisuuttaan vuonna 2014 Saturday Night Live -ohjelmassa tehdyssä sketsissä, jossa hän esitti satiirisesti uudelleen bar mitsvansa peruukissa ja kippassa räppäämällä klezmer-klarinetin säestyksellä ”I’m black and Jewish/it’s a mitzvah”.

Bar mitsvat tuntuvat olevan teemana Drakelle. Paitsi että hänellä itsellään oli bar mitzvah, hän järjesti vuonna 2017 bar mitzvah-aiheiset syntymäpäiväjuhlat. Vuonna 2012 hän julkaisi musiikkivideon kappaleeseensa ”HYFR”, jonka väitettiin olevan ”re-bar mitzvah”, joka näytti Draken räppäävän ja rukoilevan Miamin synagogassa perheystävien ja musiikin ystävien edessä. Siinä on myös bar mitzvahin jälkeiset ”bileet”, jotka villiintyvät, kun vieraat juovat Manischewitzia ja räppäri Lil Wayne murskaa rullalautan iloisesti pöytään.

Tällainen itseensä viittaava leikkisyys tekee Drakesta sankarin tietylle yleisölle.

”Sanoisin ehdottomasti, että se tekee minusta juutalaisena ehdottomasti ylpeämmän”, sanoo Pifko, jolla on Draken tavoin kanadalaiset juuret.

Mutta Drake identifioi itsensä mustaksi, kun taas muutamat muut juutalaiset räppärit, jotka ovat löytäneet jonkinasteista kuuluisuutta, ovat yhtenäisesti valkoisia. The Beastie Boys, Michael Diamondin, Adam Yauchin ja Adam Horovitzin moninkertaista platinaa myynyt trio, on kiistatta toinen tunnetuimmista, joka nousi listojen kärkeen suosionsa huipulla. Mutta sen jälkeen on suuri pudotus. Listalla on yleensä Matisyahu, joka sai mainetta esiintymällä hasidipukuisena (sittemmin hän on ajanut partansa).

Kysyttäessä Drakesta vuonna 2012 Matisyahu sanoi: ”Hän on juutalainen, mutta hän ei edusta juutalaisuutta. Hän sattuu olemaan juutalainen, aivan kuten Bob Dylan sattuu olemaan juutalainen.”

Ainut muu merkittävä ei-valkoinen juutalainen räppäri on Shyne, Belizen pääministerin poika ja Sean ”Diddy” Combsin entinen suojatti. Shyne löysi juutalaisuuden vankilassa ollessaan ja elää nyt ortodoksista elämää nimellä Moses Levi. Hän on haukkunut Drakea ”kanadalaiseksi näyttelijäksi.”

Juutalainen hiphop on perinteisesti nojannut vahvasti parodiaan, toteaa Judah Cohen, Indianan yliopiston musiikkitieteen ja juutalaistutkimuksen professori, joka kirjoitti aiheesta akateemisen artikkelin vuonna 2009. Lil Dicky on tästä hyvä esimerkki. Jopa Beastie Boys poseerasi alun perin kultaketjuissa satiirina bling-painotteisesta gangsta-räpistä. Cohenin mukaan tällainen parodia herättää huomiota luomalla parivaljakon – juutalaiset, tai ainakin sosiaalisesti vallalla oleva käsitys juutalaisista, ja rap – joka itsessään on humoristinen epätodennäköisyytensä vuoksi.

Mutta Drake ei parodioi hiphopin eetosta – hän omaksuu sen. Hänen menestyksensä räppärinä ja R&B-laulajana, afroamerikkalaiseen kulttuuriin juurtuneina genreinä, on mustana artistina. Hän on värillinen juutalainen, mutta se ei ole hänen ensisijainen julkisuuskuvansa. Se tuo esiin hankalaa identiteetin navigointia.

”Hän on saattanut joutua koodinvaihtamaan mustuuteensa sen sijaan, että hän olisi poistanut mustuuttaan, koska hänet on kasvatettu”, arveli Satya Sheftel-Gomes, 17, lukiolainen New Yorkissa ja pitkäaikainen leiriläinen San Franciscossa toimivassa Be’chol Lashon -järjestössä, joka on värillisille juutalaisille suunnattu etujärjestö.

Sheftel-Gomes on musta ja juutalainen, eikä hän kiellä, etteikö olisi mukavaa, että on olemassa kuuluisa taiteilija, joka on hänen kaltaisensa sillä tavalla.

”Se on hienoa minulle!” hän sanoi nauraen.

Teini-ikäisellä on ensinnäkin hyvä vastaisku niille, jotka sanovat, etteivät ole koskaan kuulleet kenestäkään muusta, jolla on hänen kaltaisensa identiteetti.

”Sanon, että kyllä olette, olette ehdottomasti, koska Drake on musta ja juutalainen”, hän sanoi.

Sheftel-Gomes kuitenkin uskoo, että Drake ei ole niinkään tietyn identiteetin edustaja, vaan enemmänkin joku, joka käyttää juutalaisuuttaan ja mustuuttaan välineinä kasvattaakseen yleisöään. Hän kutsuu Drakea ”rodullisesti epäselväksi, uskonnollisesti ateistiseksi räppäriksi, joka tekee hyvää musiikkia kaikille.”

”Hän identifioi osia itsestään oikeastaan vain silloin, kun se on sopivaa hänen suosionsa kannalta.”

Sheftel-Gomes ei tuomitse Drakea siitä – kuuluisuushan tarkoittaa sitä, että hän vetoaa laajaan joukkoon ihmisiä.

”Luulen, että syy siihen, miksi hän on niin suuri poptähti, on hänen kykynsä tehdä niin”, hän sanoi.

Cohen oli samaa mieltä.

”On ollut mielenkiintoista nähdä, miten Drake on esitellyt itseään”, musiikkitieteilijä sanoi.

Cohen, joka toisinaan keskustelee Drakesta juutalaista populaarimusiikkia käsittelevillä oppitunneillaan, sanoi menestyneiden pop-artistien olevan aina huolissaan siitä, miten he voivat ylläpitää joukkovetovoimaansa.

”Ihmiset katsovat julkkiksia heijastamaan sitä, keitä he ovat”, hän sanoi, ”toteuttamaan ihannoitua versiota itsestään.”

Mutta Cohen sanoi, että supertähden tarve vedota laajaan yleisöön on räppäreiden kohdalla ristiriidassa lisääntyneen vaatimuksen kanssa olla ”aito.”

”Se on yksi suurista väittelyistä, joita näkee hiphopin parissa”, hän sanoi.

Tämä tarkoittaa, että Draken kyky tasapainoilla identiteettiensä välillä, entisestä bar mitzvah -lapsesta kovaksi katuräppäriksi, ei aina toimi.

”’Aloitti alhaalta’ … mutta hän on juutalainen lapsi lähiöstä!”, sanoi Fraknoi viitaten yhteen Draken suurimmista hiteistä, jossa hän räppää: ”Say I never struggled, wasn’t hungry, yeah, I doubt it.”

Fraknoi on 24-vuotias valkoinen räppäri, joka esiintyy nimellä Frak. Hän on syntynyt San Franciscossa, kävi Brandeis-koulua ja on räpännyt teini-ikäisestä lähtien.

”Minulla on monimutkainen suhde Drakeen”, Fraknoi sanoi. Mutta ”kunnioitan häntä ehdottomasti musiikillisesti ja räppärinä.”

Fraknoi, joka osallistuu räppibattleseihin, joissa arvostetaan aitoutta ja joka kertoo avoimesti juutalaistaustastaan, pitää Draken identiteetin välttelyä hieman ”ällöttävänä”.”

”Ja monesti se on epäautenttista hänen kasvatukseensa nähden”, hän sanoi.”

Alegria on juutalainen ja filippiiniläinen, ja hän on työskennellyt baari- ja bat mitzvahissa Bay Arealla 14-vuotiaasta lähtien (hän on nyt 31-vuotias, samanikäinen kuin Drake). Hän tuntee oletukset siitä, miltä juutalainen näyttää.

”Monet ihmiset näkevät minut eivätkä välttämättä ajattele, että olen juutalainen”, hän sanoi.

Eikä Alegria usko, että useimmat satunnaiset hiphopin kuuntelijat tietävät Draken olevan juutalainen.

”Hän puhuu siitä hyvin harvoin, sanoisin”, Alegria sanoi. ”Hänen musiikissaan hän ei varsinaisesti esittele sitä.”

Fraknoi sanoi samaa.

”En usko, että hän on niin avoin siitä musiikissaan”, Fraknoi sanoi. ”Eikä hän anna haastatteluja.” (Drake on lehdistökammoinen ja antaa vain vähän haastatteluja; J. pyysi sellaista, mutta se evättiin.)

Vuonna 2012 julkaistua ”HYFR”-videota voisi kutsua Draken tähän mennessä juutalaisimmaksi lausunnoksi, vaikka se olikin kiistanalainen.

”Olen ylpeä – ylpeä nuori juutalaispoika”, Drake sanoi ”HYFR:n” ”making of”-videossa. ”Kun minulla oli bar mitzvah aikoinaan, äidilläni ei ollut kovin paljon rahaa. Sanoin itselleni, että jos joskus rikastuisin, järjestäisin itselleni re-bar mitzvahin. Se on videon konsepti.”

Video, joka on kuvattu Miamin reformitemppelissä Israelissa ja sen ulkopuolella, sisältää runsaasti eksplisiittisiä sanoja ja näyttää Draken bimassa kippaan pukeutuneena, kun rabbi lukee Tooraa ja suutelee tallitinsa hapsuja. Seuraavasta juhlasta (jota ei ole kuvattu itse pyhäkössä) tulee hulvattoman riehakas. Kuvassa on panoraamakuva ikonisesta juutalaisesta ruoasta, ja Drake nostetaan ilmaan tuolilla samalla kun hän laulaa (myös eksplisiittisen) kertosäkeen sanoja. Kynttilöitä sytytetään, ja suuren Daavidin tähden edessä näytetään kakku, joka myöhemmin murskataan.

Synagogan johto puolusti aluksi päätöstä antaa Draken kuvata siellä, mutta myöhemmin he lievensivät kantaansa ja kertoivat JTA:lle, että laulun sanoitus – jolla ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa, mutta joka sisältää tarinoita Draken seksuaalisista valloituksista – ei ollut sopusoinnussa temppelin arvojen kanssa. Videon ohjaaja kuitenkin sanoi, että kuvaukset olivat kunnioittavat.

Juutalaisille faneilleen Draken ei ehkä tarvitse omaksua juuriaan yhtään enempää kuin hän jo tekee, tai puhua julkisesti juutalaisuudestaan todistaakseen itseään. Ehkä se, mitä hän on tehnyt, riittää inspiroimaan.

”Lyön vetoa, että vastaus on ’kyllä’ siihen”, Fraknoi sanoi. ”Hänen ei tarvitse edes tehdä mitään. Hänen täytyy olla juutalainen ja kuuluisa.”