Piikkitähti. Kuva © Stacy Jupiter/Marine Photobank

Tähtitähti (COTS) (Acanthaster planci) on koralliriutoilla luontaisesti esiintyvä korallieläin (eli ne syövät korallipolyppeja). Niitä peittävät pitkät myrkylliset piikit, ja niiden väri vaihtelee purppuransinisestä punertavan harmaaseen ja vihreään. Ne ovat yleensä halkaisijaltaan 25-35 cm, mutta voivat olla jopa 80 cm:n kokoisia.

Tähtitähtiä tavataan kaikkialla Intian-Tyynenmeren alueella Punaiselta mereltä ja Itä-Afrikan rannikolta Tyynenmeren ja Intian valtameren kautta Keski-Amerikan länsirannikolle. Katkotähtitähtien saalistajia ovat muun muassa jättimäinen tritonisiika (Charonia tritonis), tähti- ja raitakampelakala (Arothron hispidus), titaanikampelakala (Balistoides viridescens) ja kyttyräselkäinen maorikala (Cheilinus undulates).

Tähtitähdet saalistavat lähes kaikkia koralleja, ja niiden ravitsemusmieltymykset ja käyttäytymismallit vaihtelevat populaatiotiheyden, veden liikkeen ja lajikoostumuksen mukaan. ref COTS suosii tyypillisesti haaroittuvia ja pöytäkoralleja (esim, Acropora), jotka ovat samoja sukuja, jotka ovat alttiimpia valkaisulle. Kun haarakorallien peittävyys on kuitenkin alhainen COTS:n liiallisen määrän tai ympäristöolosuhteiden vuoksi, COTS voi syödä muita koralleja, kuten Porites- tai lehtikoralleja (esim. Montipora). Kovakorallien lisäksi COTS voi syödä myös sieniä, pehmytkoralleja, leviä ja kuoriutuvia organismeja.

COTS-tapaukset

Top: COTS pöydällä Acropora. Oikealla vanha kuollut koralli (harmaa), siirtyy levän peittämään (vihertävän ruskea), valkoiseen vastakuolleeseen koralliin. Alhaalla: COTS ja valkoinen ruokailuarpi korallissa. Kuvat © The Nature Conservancy

Vaikka COTS esiintyy luonnostaan pieninä määrinä koralliriutoilla, ne esiintyvät joskus suurina tiheyksinä, joita kutsutaan ”puhkeamiksi”. COTS:n luonnollinen tiheys on 6-20 km2 eli alle yksi hehtaarilla. ref Puhkeaminen määritellään yleensä 30 tai useammaksi aikuiseksi meritähdeksi hehtaarilla riutoilla, ref tai kun ne saavuttavat sellaiset tiheydet, että meritähdet kuluttavat korallien kudosta nopeammin kuin korallit pystyvät kasvamaan. ref COTS:t voivat kuluttaa eläviä koralleja 5-13 neliömetriä vuodessa. ref

Satunnaisten puhkeamisten kautta COTS:t voivat olla arvokkaassa roolissa koralliriuttojen ekosysteemien ylläpidon kannalta, sillä ne auttavat ylläpitämään korallien lajistollista monimuotoisuutta. Joissakin tapauksissa taudinpurkausten ja niihin liittyvän korallikuolleisuuden esiintymistiheys on suunnilleen sama kuin korallien kasvu- ja toipumisnopeus. ref COTS voi auttaa luomaan tilaa hitaasti kasvaville massiivikoralleille, koska COTS syö mieluummin nopeammin kasvavia koralleja. Ihmisen aiheuttama ja muu stressi yhdistettynä tiheämpiin COTS-epidemioihin voi kuitenkin aiheuttaa merkittävää vahinkoa riutoille, ja COTS:ia pidetään nykyään tärkeimpänä korallikuolleisuuden lähteenä Suurella valliriutalla Australiassa. ref Terveet riutat voivat toipua COTS-epidemioista 10-20 vuodessa, mutta erilaisista stressitekijöistä ja ilmastonmuutoksesta kärsivät rappeutuneet riutat eivät ole yhtä vastustuskykyisiä, eivätkä ne välttämättä toivu epidemioiden välillä. ref

COTS-taudinpurkaukset näyttävät yleistyneen viime vuosikymmeninä, ja ne ovat aiheuttaneet laajaa vahinkoa koralliriutoille Tyynenmeren sisäosissa.ref Tiheät COTS-yksilöt voivat poistaa riutalta 90 prosenttia elävästä koralliskudoksesta.ref 1970-luvulla pohjoisella Suurella valliriutalla esiintyi COTS-taudinpurkaus, joka kesti kahdeksan vuotta. Epidemian huippu oli noin 1 000 meritähteä hehtaarilla, ja sen seurauksena 150 riutaa jäi ilman koralleja ja 500 riuttaa vaurioitui. ref Togian-saarilla Keski-Sulawesissa, Indonesiassa, COTS-epidemia tuhosi yli 80 prosenttia riutan koralleista. ref COTS:n aiheuttamat vahingot voivat vaikuttaa epäsuorasti kalakantoihin, jotka ovat riippuvaisia koralliriutoista elinympäristönä. Suurella valliriutalla kaksi perhokalalajia, jotka syövät koralleja, ja kaksi planktonia syövää kalalajia vähenivät dramaattisesti COTS-taudinpurkausten jälkeen. ref

Mikä aiheuttaa COTS-taudinpurkauksia?

Tutkijat eivät ole varmoja siitä, mikä aiheuttaa COTS-taudinpurkauksia, mutta yksi laajimmin hyväksytyistä hypoteeseista on se, että COTS-taudinpurkauksia kontrolloi pääasiassa kasviplanktonin saatavuus.Ref Maatalousmaan valumavesien aiheuttama ravinteiden rikastuminen voi johtaa COTS-taudinpurkauksiin, koska kohonneet ravinnepitoisuudet aiheuttavat kasviplanktonin kukoistuksia, jotka ovat COTS-toukkien välttämätön ravinnonlähde. ref Esimerkiksi Suurella valliriutalla suurten kasviplanktonpitoisuuksien kaksinkertaistuminen johti COTS-toukkien toukkien kehittymisen, kasvun ja eloonjäämisen lähes kymmenkertaistumiseen. Toiset tutkijat uskovat, että COTS-taudinpurkaukset liittyvät El Niño -ilmiöiden ajoitukseen ref tai johtuvat COTS-petoeläinten poistamisesta. ref

Control of COTS

Sukeltaja kerää sarvikruunutähteä osana Project AWARE -hankkeen vedenalaista puhdistustapahtumaa Tenggolin saarella Malesiassa. Kuva © 2010 Mohd Halimi Abdullah/Marine Photobank

Ohjelmia on kehitetty COTS:n torjumiseksi. COTS:n torjuntamenetelmiin kuuluu meritähtien vieminen maihin ja hautaaminen, niiden ruiskuttaminen paineilmalla, paistaminen auringossa, myrkyllisten kemikaalien ruiskuttaminen (esim. formaliini, ammoniakki, kuparisulfaatti) ja vedenalaisten aitojen rakentaminen COTS:n liikkumisen rajoittamiseksi. Suurella valliriutalla suositeltu menetelmä on ruiskuttaa sappisuolaa meritähtiin, mikä tappaa meritähden, mutta ei vahingoita ympäröivää riuttaekosysteemiä. ref Mekaaniset menetelmät COTS:n hallitsemiseksi ovat kalliita ja työvoimavaltaisia, joten ne voivat olla perusteltuja vain pienillä riutoilla, joilla on suuri sosiaalis-taloudellinen tai biologinen merkitys, kuten tärkeillä kutupaikoilla, matkailunähtävyyksillä tai alueilla, joilla on erittäin suuri biologinen monimuotoisuus. ref