Tässä artikkelissa tarkastellaan käsitteellisesti Paul Tillichin eksistentiaalisen ahdistuksen teoriaa ja tarkastellaan olemassa olevaa tutkimusta, jolla on merkitystä kunkin Tillichin eksistentiaalisen ahdistuksen osa-alueen kannalta. Tässä asiakirjassa raportoidaan myös tietoja kahdesta alustavasta empiirisestä tutkimuksesta, jotka koskevat Tillichin eksistentiaalisen ahdistuksen mallia ja sen suhdetta ahdistus- ja masennusoireisiin. Tillichin käsitteistöön perustuva eksistentiaalisen ahdistuksen itseraportointimittari, Existential Anxiety Questionnaire (EAQ), kehitettiin, ja tiedot kerättiin kahdesta sosioekonomisesta ja etnisesti erilaisesta aikuisnäytteestä (tutkimus 1, N=225; tutkimus 2, N=331). Tulokset osoittivat, että EAQ:lla on hyvä testi-uusintaluotettavuus ja sisäinen johdonmukaisuus sekä teorian mukainen faktorirakenne. EAQ osoitti myös hyviä arvioita konvergentista ja inkrementaalisesta validiteetista. Tiedot viittaavat siihen, että eksistentiaalinen ahdistuneisuus on yleistä ja että se liittyy ahdistuneisuus- ja masennusoireisiin sekä identiteettiongelmiin liittyvään psykologiseen ahdistukseen. Tuloksista keskustellaan sen osalta, että ne tukevat Tillichin teorian käyttökelpoisuutta eksistentiaalista ahdistusta koskevassa empiirisessä tutkimuksessa ja että on tärkeää tutkia edelleen eksistentiaalisen ahdistuneisuushuolen ja tunnekokemuksen muiden puolien, kuten kliinisen ahdistuksen ja masennuksen, välistä suhdetta.