Japanin viihdebisnes tulee ja menee. Sadat paikalliset ja ulkomaiset lahjakkuudet ovat nousseet parrasvaloihin vitsillä tai kahdella, vain kadotakseen vuotta tai kahta myöhemmin, kun heidän vitsinsä ovat loppuneet.

Yksi poikkeus on yhdysvaltalainen koomikko ja viihdetaiteilija Patrick Harlan, joka on selvinnyt hengissä maan kulttuurikentällä jo lähes kahden vuosikymmenen ajan.

Vaikka hyvännäköisyydellä ja lavatietämyksellä on ollut suuri apu hänen menestyksensä alkuvaiheessa, niin Harlanin tapaus kuitenkin osoittaa, että tarvitaan muutakin kuin vain sitä, jotta voi selvitä hengissä Japanin nopeatempoisella viihdeteollisuudella.

Ja hän uskoo, että Japani tarjoaa rajattomat mahdollisuudet kaltaisilleen ihmisille, jotka eivät pelkää tarttua suuriin haasteisiin.

44-vuotias Harlan kuvailee itseään ”multitalentoksi”, joka on japaninkielinen termi, joka on keksitty sanasta ”lahjakkuus”, ja joka tarkoittaa henkilöä, joka pystyy toimimaan moninaisissa rooleissa stand up -komediasta talk show’n osallistumiseen ja tilaisuuksien juontajana. Hän toimii myös osa-aikaisena yliopiston luennoitsijana.

Pitkälti Harlanin maine juontaa juurensa hänen pelottomasta pyrkimyksestään uppoutua japanilaiseen yhteiskuntaan ja samalla kyvystään hyötyä ulkopuolisuudesta.

”Ystäväni sanoi minulle kerran: ’Jos haluat saada töitä Japanista, kirjoita se käyntikorttiisi ja ala jakaa sitä'”, Harlan sanoi hiljattain Tokiossa antamassaan haastattelussa.

Pitäen tuota neuvoa sydämellään Harlan aloitti uransa mainostamalla itseään ”DJ:nä, kertojana, näyttelijänä, mallina ja ääninäyttelijänä – kaikkia asioita, joita en ollut koskaan elämässäni tehnyt”, hän sanoi ja lisäsi, että se auttoi häntä hankkimaan tarvitsemaansa kokemusta.

Coloradosta kotoisin oleva Harlan lähti USA:sta. Japaniin vuonna 1993 seikkailun houkuttelemana pian sen jälkeen, kun hän oli valmistunut Harvardin yliopistosta vertailevasta uskonnosta.

Harlan työskenteli englanninopettajana 2,5 vuotta Fukuin prefektuurissa ennen kuin hän muutti Tokioon vuonna 1996 tavoitellakseen unelmaansa ammattinäyttelijän urasta.

Harlan perusti vuonna 1997 stand up -duon ”Pakkun Makkun” kollegansa, koomikko Makoto Yoshidan kanssa, jonka hän tapasi yhteisten tuttavien kautta.

Heidän esityksistään, jotka kaksikko aloitti aina esittelemällä Harlanin Pakkuniksi ja Yoshidan Makkuniksi, tuli valtavan suosittuja Japanin valtavirran televisiossa.

Lavalla Harlan esittää boken eli hauskan miehen roolia, kun taas Yoshida näyttelee tsukkomia eli suoraa miestä. Boke on käytökseltään usein absurdi, kun taas tsukkomi antaa nopeita, usein kriittisiä vastauksia.

Harlan muistelee, että vaikka hän hallitsi kielen erinomaisesti, häneltä kesti jonkin aikaa ymmärtää japanilaista huumorintajua.

”Se, mitä pidin oikeana ja hauskana, ei aina ole hauskaa täällä”, hän sanoo ja lisää, että hän on kehittänyt japanilaiselle yleisölle ominaisen tyylin.

”Ensimmäiset pari vuotta olivat minulle todella intensiivisiä, ja oppimiskäyrä oli jyrkkä.”

Yksessä televisiossa esitetyssä komediaesityksessä Pakkun aloittaa kertomalla, kuinka japanilaisista televisio-ohjelmista on tullut hitti Amerikassa, ja esittelee kuvitteellisen käsikirjoituksen Hollywood-sovituksesta japanilaisesta kansansadusta ”Momotaro” (Persikkapoika) – tarinasta pojasta, joka on syntynyt persikasta ja joka taistelee pahuuksia vastaan matkan varrella tapaamiensa hahmojen, muun muassa apinan ja fasaanin, avustuksella.”

”Tiesitkö, että Hollywoodissa on tällä hetkellä japanilaisboomi.” Pakkun kysyy sujuvalla japanin kielellä.

”Ai onko?” Makkun vastaa.

”Kyllä. Ensin ’Godzillasta’, ’Sailor Moonista’ ja ’Pokemonista’ tuli hitti Yhdysvalloissa. Sitten ’Biohazard’ ja ’Final Fantasy’ lähtivät lentoon. Nyt seuraava tarina, josta tehdään elokuva Amerikassa, on … ette varmaankaan tiedä sitä, mutta sen nimi on ’Momotaro’. ”

”Me kaikki tunnemme ’Momotaron’!’. ” Makkun keskeyttää ja heittää tyypillisen tsukkomi-iskun, joka saa yleisön nauramaan. ”Minä ja yleisön jäsenet tiedämme paljon paremmin kuin sinä!”

Pakkun, joka näyttää yhtäkkiä alakuloiselta, kysyy: ”Sabetsu? (Syrjitkö sinä minua?)”

Makkun taputtaa häntä olkapäälle kuin varoittaakseen häntä. ”Tuo ei ole syrjintää!” Ja yleisö purskahtaa taas nauruun.

Harlan sanoo, että tavallisessa elämässä japanilaiset ovat ”hyvin iloisia” ja ”nauravat koko ajan”, ja lisää, että hänen mielestään on hauskaa olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.

Sen lisäksi, että Harlan toimii useiden televisio-ohjelmien juontajana ja toisena juontajana, hän kantaa vakavasti otettavan kommentaattorin hattua yhteiskunnallisissa ja poliittisissa asioissa, mukaan lukien homoavioliitot ja kollektiivinen itsepuolustus.

Vertailevan uskonnon pääaineenaan hän on kommentoinut myös Lähi-idän uskonnollisia konflikteja ja Islamilainen valtio -ryhmän kasvavaa vaikutusvaltaa.

Hän pitää ”tietoja, joita opimme yliopistossa, toissijaisina, ehkä jopa kolmannen asteen tietoina”, mutta pitää samalla akateemista ja kulttuurista taustaansa ”myyntivaltteina”.”

”Minulla on kyky puhua avoimesti homoavioliitosta ja olla suorasanainen siitä, ja minulla on siitä intiimi tieto, (ja myös) puhua lännestä tai Amerikasta”, hän sanoi.”

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana hän sanoo havainneensa muutoksia japanilaisten asenteissa ja ajattelutavoissa ja lisäsi olleensa ”odottanut, etteivät he ole yhtä sitoutuneita ulkomaalaisiin”.”

”Japanilaiset ovat ymmärtäneet, että on olemassa tarve kommunikoida ja tarve luovuudelle”, sanoi Harlan, joka toimii myös luennoitsijana Tokion teknologiainstituutissa.

Harlan lisäsi haluavansa rohkaista maan nuorisoa aktiiviseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa eri puolilla maailmaa.

”Se, mitä opetan nyt (yliopistossa), on yksi elämäntavoitteitani – auttaa parantamaan japanilaisten kommunikointitaitoja”, hän sanoi. ”Monet japanilaiset eivät osaa pitää esitelmiä tai osallistua väittelyyn tai keskusteluun. He eivät tiedä, mitä tehdä, kun joku vastustaa heitä. Ja minusta se on tärkeää.”

Harlan myöntää, että hänellä oli aikoinaan halu päästä isoksi Hollywoodissa, mutta hän sanoo nauttineensa elämästään Japanissa ja lisää, ettei aio lähteä. Hän asuu Tokiossa japanilaisen vaimon ja kahden pojan kanssa.

”En ole varma olisinko onnellisempi Amerikassa”, hän sanoi.

”Molemmissa maissa on paljon pinnan alla. … Amerikkalaisilla on halu olla aina oikeassa, voittaa väittely. Täällä on tärkeää säilyttää harmonia.”

Pakkun Makkun englanninkielisiä komediarutiineja voi katsoa osoitteissa jtim.es/RMmEF ja jtim.es/RMmGJ