Vuoteen 1450 asti ja siitä eteenpäin, kirjoja julkaistiin käsikirjoituskopioina kirjailijoiden toimesta, joista monet olivat munkkeja ja lehtimiehiä, jotka olivat omistautuneet pelkästään rukoukselle ja kopioiden uudelleen painamiselle papiston itsensä tai kuninkaiden ja aatelisten puolesta. Yleisestä uskomuksesta huolimatta kaikki kopiointimunkit eivät osanneet lukea ja kirjoittaa. He toimivat kopioijina, jotka hämmästelivät merkkejä, joita he eivät useinkaan ymmärtäneet, mikä oli välttämätöntä kopioitaessa kiellettyjä kirjoja, joissa puhuttiin sisätaudeista tai seksistä. Kuvitukset ja isot kirjaimet olivat kopioijan itsensä koristeellinen ja taiteellinen tuote, sillä hän koristeli jokaisen valmistamansa kappaleen oman makunsa tai näkemyksensä mukaan. Kukin hänen teoksistaan saattoi kestää jopa kymmenen vuotta.

Keskiajan alkupuolella Euroopassa käytettiin puuleikkausta mainoslehtisten tai poliittisten pamflettien, etikettien ja pienten teosten julkaisemiseen; tätä varten tekstiä työstettiin puulevylle puusta, piirustukset mukaan lukien – kova käsityö. Kun se oli liitetty yhteen, se kiinnitettiin työpöydälle, joka oli myös valmistettu puusta, ja päällystettiin mustalla, sinisellä tai värillisellä musteella (näitä värejä ei aina ole saatavilla). Sitten paperi levitettiin ja muste hierottiin pois telalla. Puun kuluminen oli huomattavaa, joten samalla muotilla ei voitu tehdä useita kopioita. Tätä painotyyppiä kutsutaan puupiirrokseksi.

Kukin painaja teki oman paperinsa ja leimasi vesileiman painajan allekirjoitukseksi. Näistä vesileimoista tunnetaan heidän työnsä.

Tällä kierroksella Gutenberg veikkasi, että hän pystyi valmistamaan kopiot Raamatusta alle puolessa ajassa verrattuna yhteen kristillisen maailman nopeimmista kopioijista, ja että ne eivät eroa lainkaan heidän kirjoittamistaan käsikirjoituksista.

Hän pyysi Johann Fustilta rahaa ja aloitti työnsä tietämättä, mitä hänen keksintönsä merkitsisi koko ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Tavanomaisten puulamellien sijasta, joita käytettiin, hän teki aakkosten kirjainten puumuotit ruovosta, täytti muotit lyijyllä ja loi näin ensimmäisen liikkuvan kirjasinlaadun. Hänen täytyi tehdä useita malleja samoista kirjaimista, jotta ne kaikki osuisivat yksiin: yhteensä yli 150 tyyppiä, jotka olivat kuin käsikirjoituksen kirjoittamista. Kaiverrettavat kirjaimet oli yhdistettävä yksi kerrallaan ateliittitelineeseen, joka oli paljon nopeampi kuin puukaiverrus ja huomattavasti kestävämpi kulutusta vastaan.

Painolevyksi hän muovasi vanhan viinipuristimen, johon hän kiinnitti kannattimen, jossa oli liikkuva kirjasin ja laatikko isoja kirjaimia ja piirroksia varten. Nämä lisättäisiin sitten vanhaan ksylografiseen järjestelmään ja koristeltaisiin käsin.

Gutenberg ei laskenut hyvin, kuinka paljon aikaa hänen uuden keksintönsä käyttöönotto veisi, ja ennen kuin hän sai työnsä valmiiksi, häneltä loppui rahat. Hän pyysi jälleen Johann Fustilta uutta luomusta, ja yrittäjän kitkaantuessa hän tarjoutui perustamaan kumppanuuden. Johann Fust hyväksyi ehdotuksen ja siirsi Gutenbergin työn valvonnan veljenpojalleen Peter Schöfferille, joka ryhtyi tiiviiseen yhteistyöhön Gutenbergin kanssa, jonka ainoa sijoittaja hän oli.

Kahden vuoden työn jälkeen Gutenberg jäi jälleen pennittömäksi. Hän oli lähellä saada valmiiksi asettamansa 150 Raamattua, mutta Johann Fust ei halunnut laajentaa uskontunnustustaan ja luopui aiemmista, vaan jäi yritystoiminnan pariin ja asetti vastuulleen veljenpoikansa, joka oli jo Gutenbergin kumppanina ja oppipoikana perehtynyt uuden kirjapainotaidon taitoihin.

Gutenberg jätti kirjapainonsa raunioina, ja kaupungin piispa toivotti hänet tervetulleeksi; hän oli ainoa, joka tunnusti hänen työnsä muutamaa vuotta myöhemmin tapahtuneeseen kuolemaansa asti.

Peter Schöffer sai mestarinsa aloittaman toimeksiannon valmiiksi, ja Raamattuja myytiin nopeasti korkea-arvoisille kirkonmiehille, myös Vatikaaniin, hyvään hintaan. Sitten alkoi tulla uusia tilauksia uusista teoksista. Toteutuksen nopeus oli epäilemättä laukaiseva tekijä sen leviämiselle, sillä aiemmin yksittäisen kirjan toimittaminen saattoi kestää vuosia.

Vuotta myöhemmin ”Gutenbergin Raamattuja” – eli 42-rivisiä kirjoja – painettiin hyvin vähän, ja vielä harvempi oli valmis.

Gutenbergin Raamattu ei ollut vain ensimmäinen painettu kirja, vaan myös täydellisin. Sen kuva ei poikkea lainkaan käsikirjoituksen kuvasta. Keksijä ei olisi voinut antaa sitä huolellisuutta, yksityiskohtaisuutta ja tarkkuutta, jolla se on tehty.

Varhaiset painetut teokset Muokkaa

Työssään kirjapainon harjoittajana Gutenberg loi kuuluisan incunabuluminsa Catholiconin (Catholiconin inkunabulumin), jonka kirjoittaja oli Juan Balbu de Janna. Muutamaa vuotta myöhemmin hän painatti serifit molemmin puolin ja kalenterit vuodelle 1448. Lisäksi hän julkaisi ystävänsä Fustin johdolla useita kirjoja ja hemmottelukirjoja ja erityisesti tuon alkukantaisen kirjapainotaidon monumentin, 42 rivin Raamatun, kahtena 324- ja 319-sivuisena kaksoiskantisena niteenä, joissa oli valkoisia välejä, joihin myöhemmin maalattiin käsin kapitulaarikirjaimet, allegoriat ja vinjetit, jotka kuvittaisivat värikkäästi Raamatun jokaista sivua.

Monien todistajien lausuntojen mukaan käy ilmi, että kun Gutenberg ilmeisesti valmisti peilejä, hänellä oli hallussaan kaikki salaisen kirjapainon tarvikkeet, materiaalit ja työkalut: lyijy, puristimet, upokkaat jne…, jonka oletettu tarkoitus oli valmistaa puupiirroksista pieniä latinankielisiä hartauskirjoja otsikolla Speculum, joita valmistettiin Hollannissa ja Saksassa otsikoilla Speculum, Speculum humanae salvationis, Speculum vitae humanae, Speculum salutis jne. Mutta jotkut julistivat, että painopeilien idean myötä ”Gutenberg ansaitsi noin kolmen vuoden aikana noin 100 floriinia kirjapainon asioilla.”

Toisaalta Unkari olisi Italian jälkeen ensimmäinen renessanssin vastaanottanut valtakunta Euroopassa, ja niinpä Matthias Corvinuksen hallituskaudella 1500-luvulla hän vihki käyttöön ensimmäisen unkarilaisen kirjapainon vuonna 1472. Unkariin kutsuttiin Italiasta Andrew Hess, joka perusti Gutenbergin järjestelmää käyttäen unkarilaisen kirjapainon ja julkaisi kaksi teosta: Cronica Hungarorum (Unkarilaisten kronikka) ja Magnus Basilius: De legendis poëtis – Xenophon: Apologia Socratis (kaksi klassista kreikkalaista teosta samassa niteessä). Vuosina 1493-1946 Montenegrossa toimi ensimmäinen kirjapaino, joka tunnettiin nimellä Crnojevićin kirjapaino, jota pidetään maailman ensimmäisenä valtion kirjapainona.

Vuosia myöhemmin ja vuonna 1500 yhteiskunnallinen tilanne Saksassa muuttui, ja Mainzin sisällissota sai kirjapainajat pakenemaan välttääkseen joutumista sotaan. Kirjanpainajien oli vaikea pitää salaisuutta, ja kirjapaino levisi kaikkialle Eurooppaan.

Kirjapaino tuli tunnetuksi Amerikassa, kun Espanjan valloitus oli ohi. Ensimmäinen Uudessa Espanjassa painettu teos oli Escala espiritual para xubir al Cielu de San Juan Clímaco vuonna 1532.

Siitä alkoi painamisen suurin vaikutus ihmiskunnan kulttuuriin. Kirjoitettu sana pääsi nyt maailman joka kolkkaan, ihmiset saivat käyttöönsä enemmän kirjoja ja alkoivat tuntea tuskaa lastensa opettamisesta lukemaan. Ajatukset ylittivät rajat, ja typografian taito oli keino niiden julkaisemiseen.

1900-luvun lopulla prosessi täydellistyi, kun Ottmar Mergenthaler keksi vuonna 1885 linotyypin.

Kirjat, inkunabulat, puupiirroksilla kuvitetut painokset: painotekniikoiden ja -materiaalien kehittyminen vei neljä vuosisataa. Typografinen taide kehittyi ja loi mestariteoksia kirjojen ja erityispainosten muodostamisessa ja rakenteessa. Nykyään painotekniikat ovat parantuneet huomattavasti sekä laadultaan että määrältään, ja osa niistä on kehittynyt tietokoneiden avulla, mikä on jättänyt taakseen typografisen taiteen, jota monet typografit eri puolilla maailmaa ovat joutuneet kestämään muuttuakseen.

Vähän keksintöjä on vaikuttanut ihmiskuntaan niin paljon kuin kirjapainon luominen, tuon ikivanhan taidon, joka yhdistettynä typografin työhön ja hyvän kirjailijan kirjoitettuun työhön tuottaa täydellisen taideteoksen, valmiina tuomaan lukijalle kirjallista kauneutta ja typografista estetiikkaa, joka on kirjapainon ensimmäinen ja viimeinen tavoite.

Tulostus elektroniikassaEdit

Uudet tiedotusvälineet ilmestyivät kiihtyvän muutoksen ja nopeamman viestinnän aikana, ja ne olivat vastaus tiedon ja viihteen lisääntyneeseen kysyntään. Uudet järjestelmät ja rakenteet eivät koskaan täysin poista vanhoja, vaan ne ovat päällekkäisiä niiden kanssa. Niinpä uudet tiedon tallennus- ja hakutekniikat edellyttivät, että tämän alan painetut tiedotusvälineet ryhmittyivät uudelleen ja yhdistivät uusia, erikoistuneempia ja laadukkaampia tiedotusvälineitä.

Audiovisuaalinen vallankumous toi mukanaan painetun mainosmateriaalin tulvan. Kaikki tämä on tuonut mukanaan muutoksia, jotka vaikuttavat kirjaan; esimerkiksi perinteinen kirjoitus on nykyään niin kallista, että se on perusteltua vain hyvin suurissa liuskoissa, mutta on olemassa laaja valikoima halvempia painomenetelmiä, kuten valokopiointi ja sähköstaattinen monistaminen.

Digitaalinen painaminen Muokkaa

Digitaalisen painamisen tulo on avaamassa uusia näköaloja. Uusien digitaalitekniikoiden tuomat aika- ja kustannussäästöt koskevat myös kustannusalaa, joka hyötyy digitaalisen painamisen nopeudesta ja laajoista mahdollisuuksista:

• optimoitu investointi: yksi kustannusalan suurimmista ongelmista on se, että jos kirjan painos ei ole kannattava, kirjaa ei koskaan julkaista. Nyt digitaalisen painatuksen ansiosta jopa lyhyet nauhat voivat olla kannattavia, mikä mahdollistaa suuremman ”kustannusdemokratian”.
• uusintapainatus: tämä tarkoittaa, että erittäin alhaiset kustannukset ovat mahdollisia paitsi uusissa painoksissa myös tilauksesta tehtävissä uusintapainoksissa. Tämä jättää vielä yhden suuren edun: tuottaa vähemmän kirjoja kustannusten säästämiseksi ja julkaista muita, jos ne myyvät.
• Suorien etujen lisäksi digitaalinen painaminen avaa meille uuden maailman: sen ansiosta on mahdollista lähettää tilauksia sähköpostitse, tulostaa verkossa, kopioida testejä muutamassa sekunnissa, tehdä nopeaa viestintää ja käyttää yleispäteviä formaatteja, kuten PDF:ää.