14 tutkijaryhmä sai juuri aikaan palomyrskyn uudella tutkimussarjallaan, joka kumoaa vuosien ravitsemussuositukset lihasta. Heidän viisi systemaattista katsaustaan, jotka julkaistiin maanantaina Annals of Internal Medicine -lehdessä, viittaavat siihen, ettei ole mitään terveydellistä syytä syödä vähemmän punaista lihaa – ei edes pekonia ja salamia, joita meitä on jo vuosia kehotettu vähentämään.

Dalhousie-yliopiston epidemiologi Bradley Johnstonin johdolla seitsemästä eri maasta kotoisin olevat kirjoittajat keskittyivät tarkastelemaan punaisen lihan kulutuksen vaikutusta muun muassa syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin ja kuolleisuuteen sekä ihmisten arvoihin ja mieltymyksiin punaisen lihan suhteen.

Tutkimusten perusteella heidän päätelmänsä – jotka on tiivistetty Annalsin uudessa kliinisessä ohjeessa – kyseenalaistavat lähes kaikkien merkittävien kansallisten ja kansainvälisten terveysryhmien ohjeet. Vain neljä vuotta sitten Maailman terveysjärjestön kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) ilmoitti, että ihmisten pitäisi vähentää lihajalosteiden käyttöä, jos he haluavat välttää tietyntyyppisiä syöpiä. Myös American Heart Association ja Yhdysvaltain hallituksen ruokavalio-ohjeita käsittelevä paneeli ovat jo pitkään suositelleet lihatottumuksiemme rajoittamista terveyden parantamiseksi.

Mutta uusien tutkimusten laatijat väittävät, että ihmiset voivat ”jatkaa nykyistä sekä käsittelemättömän punaisen lihan että prosessoidun lihan kulutustaan”, mikä tarkoittaa sitä määrää, jonka he tällä hetkellä syövät. Tämä johtuu siitä, että vähentämisen terveysvaikutukset ovat joko olemattomat tai vähäiset, ja todisteet mahdollisista haitoista ovat niin heikkoja, että olisi harhaanjohtavaa ehdottaa, että ihmisten pitäisi välttää lihaa terveyssyistä.

Tärkeää on, että tutkimuksissa ei tutkittu muita kuin terveydellisiä syitä naudanlihan ja pekonin välttämiseen – mukaan lukien eläinten hyvinvointi ja lihantuotannon haitallinen vaikutus ympäristöön – ja ympäristöä tukeva tiede on vahvempaa kuin koskaan.

Mutta todella mielenkiintoista tässä uudessa sarjassa on väite, jonka mukaan aiemmin julkaistut ohjeet ovat olleet, no, huonoa tiedettä.

”Nämä artikkelit tarjoavat mukavan vastapainon ravitsemusepidemiologian nykyiselle normille, jossa vahvasti puolustavat tutkijat pyrkivät liioittelemaan tuloksiaan ja pyytävät suuria kansanterveydellisiä uudistuksia, vaikka todisteet ovat heikkoja”, sanoi Stanfordin metatutkija John Ioannidis, ravitsemustieteen pitkäaikainen kriitikko, joka ei osallistunut tutkimukseen.

Ei siis ole yllätys, että jo nyt Annals-sarja on herättänyt kiivasta vastaiskua eri ryhmiltä, jotka ovat jo pitkään vaatineet punaisen ja prosessoidun lihan kulutuksen rajoittamista. American Cancer Society, American Heart Association, Harvard T.H. Chan School of Public Health ja joukko muita tutkijoita vastustivat sarjaa. Physicians Committee for Responsible Medicine – ryhmä, joka on jo pitkään kannattanut kasvispainotteista ruokavaliota – jätti Federal Trade Commissionille vetoomuksen vastauksena tutkimuksiin ja pyysi virastoa ”oikaisemaan väärät väitteet”, jotka sisältyivät raporttiin, jota he pitivät ”suurena karhunpalveluksena kansanterveydelle”.

Miten siis uusien tutkimusten laatijat päätyivät täysin erilaisiin tuloksiin? Kyse ei ole niinkään siitä, pitäisikö lihaa syödä vai ei, vaan enemmänkin ravitsemustieteen haasteista ja siitä, miten ravitsemussuosituksia pitäisi laatia.

Miksi tutkimuksen tekijät päättelivät, että punaisen lihan syönti on terveydelle hyväksi

Viime aikoina monet ryhmät, jotka ovat laatineet suuntaviivoja siitä, pitäisikö ihmisten vähentää lihan syöntiä, ovat ottaneet huomioon hyvin erilaisia tutkimuksia aina eläimillä tehdyistä todisteista tapaus-verrokkitutkimuksiin, jotka ovat verrattain heikkotyyppisiä havaintotutkimuksia. (Tässä lisää erityyppisistä tutkimusasetelmista.) Kuten olet ehkä arvannutkin, tällaisissa tutkimusasetelmissa on kaikenlaisia ongelmia.

Eläinkokeisiin perustuvat mallit eivät aina pidä paikkaansa ihmisillä. Myöskään tapaus-verrokkitutkimukset eivät ole kaikkein luotettavimpia: Tutkijat lähtevät liikkeelle päätepisteestä (esimerkiksi ihmisistä, joilla on jo syöpä). Jokaiselle henkilölle, jolla on sairaus (tapaus), etsitään vastaava henkilö (kontrolli) – tai henkilö, jolla ei ole kyseistä sairautta. Sitten he katsovat ajassa taaksepäin ja yrittävät selvittää, erosivatko altistumismallit (tässä tapauksessa lihansyönti) syöpään sairastuneilla verrattuna niihin, joilla ei ole syöpää.

Mutta koska lihansyöjät eroavat niin perustavanlaatuisesti niistä, jotka eivät syö lihaa, syynä siihen, miksi näiden kahden ryhmän terveystulokset eroavat toisistaan, ei välttämättä ole mitään tekemistä lihan kanssa. Tutkijat yrittävät kontrolloida näitä ”sekoittavia tekijöitä”, mutta he eivät pysty ottamaan niitä kaikkia huomioon.

Joissain aikaisemmissa lihansyöntiä koskevissa raporteissa on otettu huomioon myös pihvien ja pekonin ahmimisen ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset.

Viisi Annalsin julkaisua tekivät jotakin erilaista: niissä tarkasteltiin vain prosessoidun ja käsittelemättömän punaisen lihan terveysvaikutuksia. Jalostettua punaista lihaa – kaikkea hotdogista ja pekonista lounaslihaan – muutetaan suolaamalla, kypsentämällä tai fermentoimalla. Käsittelemätöntä lihaa ovat naudan-, vasikan-, sian-, lampaan- ja hirvenliha. Asiakirjat olivat myös systemaattisia katsauksia ja meta-analyysejä eli tutkimusnäytön synteesejä, joissa kootaan yhteen joukko tutkimuksia tavoitteena tehdä kattavammin tuettuja johtopäätöksiä. Ja tutkijat käyttivät hyvin tiukkaa määritelmää siitä, mikä oli luotettavaa näyttöä, jotta se voitiin sisällyttää heidän katsauksiinsa.

GRADE, työkalu, jota tutkijat käyttivät suuntaviivojensa laatimiseen, selitti

Mieluummin he tukeutuivat luotettuun tutkimusluokitusjärjestelmään nimeltä GRADE eli Grading of Recommendations Assessment, Development, and Evaluation (suositusten arvioinnin, kehittämisen ja arvioinnin luokitusjärjestelmä) päättäessään siitä, mitkä tutkimukset sisällytettiin heidän papereihinsa. GRADE kehitettiin tutkimusnäyttöä koskevien yhteenvetojen laatimiseen terveysalan päätöksenteon ohjaamiseksi. Se on tällä hetkellä laajimmin käytetty apuväline tieteen laadun arviointiin, ja yli 110 organisaatiota on hyväksynyt menetelmän.

GRADEn ideana on saada arvioijat perustamaan johtopäätöksensä vain varmimpaan saatavilla olevaan näyttöön. Ja työkalun kriteerien mukaan lihan kulutuksen ja terveyden tapauksessa se oli suuria kohorttitutkimuksia ja satunnaistettuja kontrollitutkimuksia. Niinpä tutkijat yksinkertaisesti heittivät kaiken muun pois, myös eläinkokeet.

Logiikka oli yksinkertainen, sanoo tutkimuksen kirjoittaja Gordon Guyatt, McMasterin yliopiston professori, joka myös auttoi GRADEn kehittämisessä. ”GRADE sanoo, että meidän pitäisi luottaa korkealaatuisimpaan näyttöön. Tässä tapauksessa meillä oli pelkästään 600 kohorttitutkimusta.”

Kohorttitutkimuksia pidetään luotettavampina kuin tapaus-kontrollitutkimuksia. Toisin kuin tapaus-kontrollitutkimuksissa, niissä seurataan ihmisiä, joilla on tiedossa oleva altistus (lihansyönti), läpi ajan ja odotetaan, kehittyykö, milloin ja kuinka monelle ihmiselle kehittyy tietty terveydellinen seuraus (kuten sydänsairaus tai syöpä). Tämä tarkoittaa, että tutkijat eivät joudu etsimään keinotekoisia kontrolleja, jotka vastaisivat heidän tapauksiaan. Ja koska osallistujia seurataan eteenpäin, tutkijat voivat seurata reaaliajassa, mitä he syövät, eivätkä luottaa ihmisten virheellisiin muistikuviin menneisyydestä.

Satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia pidetään puolestaan terveystutkimuksen kultaisena standardina. Niissä otetaan kaksi ihmisryhmää ja annetaan heille satunnaisesti jokin interventio (tässä tapauksessa lihan syöminen tai syömättä jättäminen). Ajatuksena on, että ainoa ero näiden kahden välillä on interventio (söivätkö he lihaa vai eivät) eikä mikään muu sekoittava tekijä, kuten sosioekonominen asema. Ja vaikka ne ovatkin haastavia (ja harvinaisia) ravitsemustutkimuksessa, ne ovat yleensä luotettavampia kuin vaikkapa eläinmallit.

Siitä syystä sarjan johtopäätökset näyttävät erilaisilta kuin muissa vastaavissa raporteissa: Tutkijat käyttivät uutta lähestymistapaa ravitsemustutkimuksen arviointiin, poimivat parhaat saatavilla olevat todisteet ja hylkäsivät loput.

Tutkijat havaitsivat, että erilaisista terveystuloksista – syövästä ja sydän- ja verisuonitaudeista johtuvista kuolemantapauksista, kakkostyypin diabeteksesta, syövän ilmaantuvuudesta, aivohalvauksesta, kokonaiskuolleisuudesta ja sydänkohtauksesta – ei yleensä ollut mitään hyötyä lihan syönnin vähentämiselle, tai hyöty oli joko niin vähäinen tai niin heikon todistusaineiston perusteella niin heikko, että sitä pidettiin epäluotettavana. (Voit lukea artikkelit täältä, täältä, täältä ja täältä.) Viidennessä katsauksessa tutkijat tarkastelivat ihmisten tunteita lihansyöntiä kohtaan keskittyen jälleen kerran vain terveyteen liittyviin huolenaiheisiin (lue: ei moraalisiin, eettisiin tai ympäristöön liittyviin syihin välttää lihaa). Ja he havaitsivat pohjimmiltaan, että monet ihmiset ovat kiintyneitä lihaan ja kokevat, että sen syöminen vaikuttaa heidän elämänlaatuunsa.

Jopa paras ravitsemusnäyttö on kaukana täydellisestä

Tekijät olivat kuitenkin selvillä siitä, että jopa paras saatavilla oleva näyttö lihasta on kaukana täydellisestä. Analysoidaanpa heidän suosituksensa kieliasua (korostus minun):

Paneeli ehdottaa, että aikuiset jatkavat nykyistä käsittelemättömän punaisen lihan kulutusta (heikko suositus, matalan varmuuden näyttö). Vastaavasti paneeli ehdottaa, että aikuiset jatkavat nykyistä prosessoidun lihan kulutusta (heikko suositus, matalan varmuuden näyttö).

GRADE:ssa on neljä todistusaineiston tasoa. Näyttö luokitellaan alaspäin, jos sitä pidetään jostain syystä ongelmallisena – epätarkkuudesta puolueellisuusriskiin. Lihan ja sairauksien tapauksessa tutkijat totesivat, että jopa paras näyttö oli ”vähävarmaa”.

Siten, Guyatt sanoi, ”olemme lähempänä sitä, että sanomme: emme todellakaan tiedä”, vaikka aiemmissa ohjeissa on yleisesti ottaen ehdotettu, että ymmärtäisimme täysin lihan terveysvaikutukset.

Katsotaan nyt, mitä ”heikko suositus” tarkoittaa GRADEn mukaan. Kummallista kyllä, tässä ei ole kyse vain todisteiden vahvuudesta, vaan myös ihmisten arvoista ja mieltymyksistä.

”Vahva suositus” syntyy, kun ohjeistuspaneeli uskoo, että kaikki täysin tietoiset ihmiset tekisivät saman valinnan. ”Heikko” suositus syntyy, kun ”on todennäköistä, että tietoisten henkilöiden todennäköisesti tekemässä päätöksessä on merkittävää vaihtelua”, todetaan BMJ:n GRADEa koskevassa selityksessä. Kuten muistatte, eräässä Annalsin katsauksessa tarkasteltiin ihmisten arvoja ja mieltymyksiä lihankulutuksen suhteen ja todettiin, että suurin osa ihmisistä arvostaa lihaa.

”Kun tämän vastapainona on epävarma – ja jos sellaista ylipäätään on olemassa – vähäinen hyöty lihan käytön vähentämisestä”, Guyatt lisäsi, ”johtopäätöksemme on, että suurin osa ihmisistä päättäisi jatkaa”. Siksi heikko suositus.

Historiassa, hän lisäsi, suuntaviivat näyttivät keskittyvän siihen, että ihmiset saataisiin syömään vähemmän lihaa sen sijaan, että olisi tarkasteltu todella kiihkottomasti tieteellistä tietoa. ”Tätä tavoitetta ei palvele hyvin se, että huomautetaan joko epävarmuudesta tai pienestä vaikutuksesta.”

Kaikkea ei ole myyty tutkijoiden lähestymistavasta

Vaikka ihmiset, kuten kovaotteinen metatutkija John Ioannidis, kutsuivat tutkimussarjaa ”hyvin tiukaksi ja puolueettomaksi”, toiset eivät olleet yhtä vaikuttuneita.

Harvardin kansanterveyskoulu – joka on tunnettu kasvipohjaisen, välimerellisen ruokavaliomallin suosimisesta – antoi vastineen sarjalle, jossa se lähinnä diskreditoi sen siitä, että se jätti huomiotta kaiken todistusaineiston, joka osoitti lihan yhteydet huonoon terveyteen.

Stanfordin ravitsemustutkija Christopher Gardner kutsui tutkimuksen GRADE-lähestymistapaa ravitsemuksen kannalta sopimattomaksi. ”Kunnioitan sitä, että he haluavat selkeän näyttöpohjan”, hän sanoi Voxille, ”mutta se ei sovellu elintapoihin.”

Muut ohjeistukset ottavat eläintutkimusten ja satunnaistettujen tutkimusten lisäksi huomioon havainnollisen epidemiologian, hän lisäsi. ”Jos teet näin – ja olet WHO – sanot, että ’useiden tieteenalojen kokonaisnäyttöön perustuen tämä on paras neuvomme'”, Gardner sanoi. ” vain katkaisevat sen polvista ja sanovat, ettemme ota huomioon suurinta osaa siitä.”” Erityisesti hän oli huolissaan siitä, että kirjoittajat jättivät pois tärkeitä ja mahdollisesti merkityksellisiä tutkimuksia, kuten PREDIMED- ja Lyon Diet Heart -tutkimukset. Vaikka näissä satunnaistetuissa tutkimuksissa ei keskitytty lihan kulutukseen, ne sisälsivät tietoja lihaa sisältävistä ruokavaliomalleista, jotka olisivat voineet olla merkityksellisiä.

Sitten oli huoli sarjan poisjättämisestä: lihan vaikutus ilmastoon, veteen, maahan ja saastumiseen. ”Tämä on menetetty tilaisuus”, Harvardin tutkijat kirjoittivat, ”koska ilmastonmuutoksella ja ympäristön pilaantumisella on vakavia vaikutuksia ihmisten terveyteen, ja siksi se on tärkeää ottaa huomioon ruokavaliosuosituksia annettaessa, vaikka sitä käsiteltäisiinkin erillään suorista vaikutuksista yksilön terveyteen.”

Mutta se ei ollut tutkimusten tarkoitus, Guyatt sanoi. Tarkoitus oli nollata arkaluonteinen kysymys lihan suorasta vaikutuksesta terveyteen. Lisäksi hän lisäsi, että uusi sarja on yritys tehdä jotain radikaalia: sanoa, että tieteen sääntöjä pitäisi soveltaa ravitsemukseen. ”Miksi olisi olemassa yksi säännöstö tuomaroinnille ja toinen säännöstö jollekin muulle alalle?” hän kysyi. Kun hän ja hänen kollegansa jatkavat uuden menetelmänsä soveltamista muihin ravitsemuskysymyksiin, he saattavat johtaa meidät epämiellyttävämpiin johtopäätöksiin.

Kuuntele tänään, selitettynä

Burger King ilmoitti, että se aloittaa maanlaajuisesti lihaton Whopper, joka maistuu oikealta. Onko tämä Big Meatin loppu?

Etsitkö nopeaa tapaa pysyä mukana loputtomassa uutiskierrossa? Juontaja Sean Rameswaram opastaa sinut tärkeimpiin juttuihin jokaisen päivän päätteeksi.

Tilaa Apple Podcastsissa, Spotifyssa, Overcastissa tai missä tahansa kuuntelet podcasteja.