Olen seurannut Krista D. Ballia (@kristadb1) Twitterissä siitä lähtien, kun luin hänen kirjansa What Kings Ate and Wizards Drank: A Fantasy Lover’s Food Guide, useita vuosia sitten. Se on erinomainen kirja, ja se saa sinut taatusti pilkistelemään joka kerta, kun seikkailijasi pysähtyvät keittämään nopean kanimuhennoksen pellolla. Jos luet tai kirjoitat fantasiaa, sinun todella pitäisi hankkia kirja.

Jokatapauksessa jatkoin Kristan seuraamista Twitterissä, koska silloin tällöin hän päästää irti newfoundlandilaisen ruokahullun minänsä. Alueelliset ruoat ovat aina kiehtoneet minua, ja Newfoundlandissa on hienoja ruokia.

Viimeisimmällä reissullaan vanhempiensa luona Krista poimi mukanaan metrisen kuorma-autolastillisen turskankieliä. Hän oli superinnoissaan siitä, mutta kuten huomaatte, minulla oli vaikeuksia käsittää käsite.

Kristan vakuutteluista huolimatta minulla oli edelleen vaikeuksia käsitellä turskan kielten käsitettä. Niinpä tarkistin asian.

Mitä tarkalleen ottaen on turskan kieli?

Löysin Atlas Obscurasta erinomaisen artikkelin juuri tästä aiheesta. Olette varmasti helpottuneita tietäessänne, että paistetut turskankielet ovat oikeaa ruokaa. Ilmeisesti ne maistuvat kampasimpukalta. Ihmiset syövät niitä kevyesti paistettuna taikinassa ja maustettuna suolalla, pippurilla ja pienillä sianlihanpaloilla. Kuulostaa itse asiassa aika maukkaalta.

Mutta järkyttävänä käänteenä turskankielet eivät ole varsinaisesti kieliä. Atlas Obscuran mukaan turskan kielet ovat oikeastaan pieni lihas, joka irtoaa kalan selästä. Niitä kutsutaan vain kieliksi, koska se on kuluttajille maukkaampaa niin. Ainakin teoriassa. (Tyttäreni haluaisi, että huomautan tässä yhteydessä, että ”turskankielellä” ei ole tiettyä yleismaailmallista vetovoimaa.)

Paistetuista turskankielistä tuli herkkua sen jälkeen, kun turskan kalastus Labradorinmerellä romahti. Kun turskaa oli runsaasti, ihmiset eivät viitsineet kauhoa tuota outoa lihasta ulos ja pakata sitä ruoaksi. Mutta kun turskasta itsestään tuli kallisarvoinen hyödyke, jokaisesta syötäväksi kelpaavasta palasesta tuli nautittavaa.

Kun sain tietää, että turskan kielet eivät ole varsinaisia kieliä, huomasin miettiväni…

Onko millään kalalla kieliä?

Mieheni on katsonut monien ahventen suuhun, eikä siellä ole kieltä. Ainakaan sellaista, jonka tunnistaisimme.

Kävi ilmi, että joillakin kaloilla on kieli, mutta se ei ole samanlainen kuin meillä.

BBC Focus Magazinen verkkokodin Science Focuksen mukaan suurimmalla osalla kaloista on suunsa pohjalla luinen rakenne, jota kutsutaan basihyaliksi. Basihyalilla ei ole makunystyröitä, se ei ole varsinaisesti lihaksikas, eikä sillä ole paljon liikerataa, joten emme ehkä tunnistaisi sitä kieleksi, jos näkisimme sen. Tutkijat uskovat, että nämä taitokset ovat kehittyneet suojaamaan ventraalista aorttaa (joka on melko lähellä kalan suuta) vahingoittumasta kosketuksessa erittäin vinksahtaneeseen ruokaan.

Lukija, tilanne pahenee.

Todella kauhistuttavaa on kuitenkin se, että joillakin kalojen kielillä on hampaat, joilla ne voivat tarttua saaliiseen. Luonnollisesti löysin tämän Australian museon avulla. (Kymmenestä minua eniten kauhistuttavasta otuksesta yhdeksän elää Australiassa.) Ennen kuin kirjoitin tämän blogikirjoituksen, en ollut koskaan tajunnut, että kalojen hampaat olivat kauhistuttavien olentojen ominaisuuksien listallani, mutta siellä ne ovat. Aivan merkinnän Mutant Chicken Teeth yläpuolella.

Linkkejä:

• Fish FAQ: Onko kaloilla kielet? (Australian museo)
• Onko kaloilla kielet (Science Focus)
• Onko kaloilla kielet ja muita kysymyksiä (Aucklandin museo)
• Paistetut turskan kielet (Atlas Obscura)
• Tutkimus kanan hampaista valottaa evoluutiota (NPR)