”Tiedemiehet, jotka vaikuttivat” -sarja
Nikolai Kopernikus oli mielenkiintoinen renessanssimies, joka voitti vallitsevan paradigman, jonka mukaan maapallo sijaitsi aurinkokunnan keskipisteessä, ja siirtyi uuteen heliosentriseen näkemykseen, jonka mukaan maapallo ja planeetat pyörivät auringon ympärillä. Tämä näkökulma johti kopernikaaniseen vallankumoukseen, joka tapahtui sen jälkeen, kun Kopernikus kuoli vuonna 1543 ja julkaisi kirjansa De revolutionibus orbium coelestium (Taivaan pallojen kiertokulusta).
Nicholas Copernicus oli varakkaan kuparikauppiaan neljäs lapsi, joka syntyi vuonna 1473 Toruńissa, Puolassa Veiksel-joen varrella. Kopernikuksen vanhemmat kuolivat, kun hän oli suhteellisen nuori; hänen isänsä kuoli, kun hän oli kymmenenvuotias, ja hänen äitinsä kuoli, kun hän oli parikymppinen. Onneksi hänen äitinsä setä huolehti hänestä, ja hänet ja hänen vanhempi veljensä Andrew lähetettiin Krakovan yliopistoon (nykyään Jagiellonian yliopisto) Puolan kuningaskunnan pääkaupungissa Krakovassa. Neljän vuoden opinnot Krakovan yliopistossa altistivat Kopernikuksen tähtitieteelle ja matematiikalle.
Nikolaus Kopernikuksen muotokuva vuonna 1580, Toruńin vanhan kaupungin kaupungintalo. Lähde: Wikipedia.
Seuraavaksi Kopernikus lähetettiin maailman vanhimpaan yliopistoon, Bolognan yliopistoon Italiaan, jonne hän kirjoittautui vuonna 1497. Pohjois-Puolasta Italiaan ei ollut junia, lentokoneita tai autoja, joten Kopernikus ylitti Alpit jalan ja hevosen selässä. Nikolaus opiskeli Bolognan yliopistossa oikeustiedettä, mutta hänestä tuli tähtitieteilijä Domenico Maria Novara da Ferreran oppilas. Kopernikus havaitsi Aldebaronin tähden peittymisen (kuun varjo peittää tähden), mikä rohkaisi häntä kehittämään tämän havainnon kanssa sopusoinnussa olevan mallin planeettojen liikkeelle.
Kopernikus matkusti vuonna 1500 Roomaan viettämään kristittyjen riemuvuotta, jossa hän piti sarjan julkisia luentoja tähtitieteestä. Hän pystyi Roomassa ollessaan myös havaitsemaan kuunpimennyksen. Kopernikus matkusti takaisin Puolaan ryhtyäkseen hoitamaan tehtäviään kirkon viranhaltijana, mutta onnistui hankkimaan virkavapaudelleen jatkoaikaa, jotta hän voisi palata Italiaan saadakseen lisää opetusta. Tällä kertaa Kopernikus lähti Padovan yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Kopernikus matkusti myös läheiseen Ferreraan, jossa hän suoritti kanonisen oikeuden tohtorin tutkinnon (vastaa tohtorin tutkintoa) tentit. Kun hän vuonna 1503 palasi Puolaan viettämään loppuelämäänsä, hän oli hyvin koulutettu, naimaton 30-vuotias mies.
Kartta siitä, missä Nikolai Kopernikus syntyi, kävi yliopistoja, työskenteli ja kuoli.
Kun Kopernikus oli aloittamassa uraansa, Kristoffer Kolumbus oli ”löytänyt” uuden maailman vuonna 1492, ja Vasco da Gama löysi reitin Intiaan vuonna 1497. Magellan lähti kiertämään maapalloa vuonna 1519. Martin Luther oli kehittämässä vaihtoehtoa roomalaiskatoliselle kirkolle. Pohjois-Puolassa sijaitseva alue, jossa Kopernikus vietti suurimman osan elämästään, oli kiistelty Teutonisen ritarikunnan ja Puolan kuningaskunnan välillä. Maailman suurin kaupunki oli Konstantinopoli, Osmanien valtakunnan pääkaupunki. Suurin osa ihmisistä asui pienissä kylissä, ja kirkko oli tärkein rakennelma ja kokoontumispaikka.
Tässä ympäristössä Kopernikus aloitti uransa erilaisissa tehtävissä kirkon virkamiehenä, johon kuului muun muassa lääkkeiden antaminen, rahajärjestelmän uudistaminen, oikeudellisten riitojen ratkaiseminen ja puolustautuminen teutonisia hyökkääjiä vastaan. Näiden enonsa hankkimien tehtävien hoitamiseksi Kopernikuksen oli annettava selibaatin vala, joten hän ei koskaan mennyt naimisiin. Häntä kuitenkin rangaistiin siitä, että hänellä oli suhde taloudenhoitajansa Anna Schillingin kanssa, ja vaikka hänellä ei ollut lapsia, hän otti siskonsa kuoleman jälkeen huoltajuuden viidestä sisarentyttärestään ja veljenpojastaan.
Vaihtelevista sääolosuhteista, kirkollisiin velvollisuuksiinsa liittyvistä laajoista paikallismatkustuksista, teutonisten ritarien tekemistä ryöstöretkistä ja alkeellisista varusteista (teleskooppia ei ollut vielä keksitty lainkaan) huolimatta Kopernikus pystyi jatkamaan taivaanhavaintojaan rakentamansa observatorion avulla. Hänen toimipaikkansa oli pääasiassa Fromborkissa, joka sijaitsi Veikselin laguunin rannalla Itämeren rannalla. Pian palattuaan takaisin Puolaan hän laati 40-sivuisen käsikirjoituksen nimeltä Commentariolus, jossa hän hahmotteli seitsemän heliosentrisen järjestelmän olettamusta tai periaatetta (jotka eivät muistuta edellisessä blogissa esiteltyjä ympäristölukutaidon periaatteita).
Kopernikuksen torni Fromborkissa, jossa hän asui ja työskenteli. Lähde: Wikipedia.
Kopernikuksen hahmottelemat seitsemän olettamusta olivat seuraavat:
- Ei ole olemassa yhtä keskipistettä kaikille taivaankappaleiden ympyröille tai palloille.
- Maailman keskipiste ei ole maailmankaikkeuden keskipiste, vaan ainoastaan painovoiman ja kuun pallon keskipiste.
- Kaikki pallot pyörivät keskipisteenään olevan auringon ympärillä, ja siksi aurinko on maailmankaikkeuden keskipiste.
- Maapallon etäisyyden auringosta ja taivaankannen (uloimman taivaankannen pallon, joka sisältää tähdet) korkeuden suhde on niin paljon pienempi kuin maapallon säteen suhde sen etäisyyteen auringosta, että maapallon etäisyys auringosta on huomaamaton verrattuna taivaankannen korkeuteen.
- Mitä tahansa liikettä taivaankannessa näkyykin, se ei synny mistään taivaankannen liikkeestä vaan maapallon liikkeestä. Maa yhdessä ympäröivine elementteineen suorittaa täydellisen kierron kiinteiden napojensa ympärillä päivittäisessä liikkeessä, kun taas taivaanvahvuus ja korkein taivas pysyvät muuttumattomina.
- Mitä meille näyttäytyy Auringon liikkeinä, ei synny sen liikkeestä, vaan Maan ja pallomme liikkeestä, jonka kanssa pyörimme Auringon ympärillä kuten mikä tahansa muu planeetta. Maalla on siis enemmän kuin yksi liike.
- Planeettojen näennäinen taantumuksellinen ja suora liike ei johdu niiden liikkeestä vaan maapallon liikkeestä. Pelkkä maapallon liike riittää siis selittämään niin monet taivaan näennäiset epätasaisuudet.
Vuoteen 1532 mennessä Kopernikus oli selostanut näitä oletuksia ja saanut valmiiksi teoksensa De revolutionibus orbium coelestium, mutta ystäviensä kannustuksesta huolimatta kieltäytyi julkaisemasta sitä. Hän pelkäsi seurauksia, joita hänen kirjansa aiheuttaisi. Saksalaisen oppilaansa Georg Rheticuksen avustuksella ja kannustuksella hän kuitenkin lopulta taipui, ja kirja lähetettiin kirjapainoon vuonna 1543. Eräs luterilainen teologi lisäsi luvattoman esipuheen, ja Kopernikus omisti kirjan paaville; molempien tarkoituksena oli vaimentaa tämän vallankumouksellisen teoksen vaikutus kirkon edustamaan establishmentiin.
Nikolaus Kopernikuksen De revolutionibus orbium coelestium -teoksen nimiölehti. Lähde: Lehigh University.
Kopernikus sai De revolutionibus orbium coelestium -teoksen kopion kuolinvuoteellaan vuonna 1543. Hänet haudattiin Fromborkin katedraaliin, ja alaviitteenä mainittakoon, että hänen ruumiinsa kaivettiin hiljattain esiin ja tehtiin DNA-analyysi, joka vahvisti, että kyseessä oli todellakin Kopernikus. Hänet haudattiin uudelleen ja hänelle järjestettiin toiset hautajaiset vuonna 2010.
De revolutionibus orbium coelestium -teoksen julkaiseminen ei aiheuttanut välitöntä kohua, mutta sillä oli syvä vaikutus. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin, erityisesti kun Galielo Galilei kannatti kopernikaanista oppia, heliosentrinen teoria tuli kiistanalaiseksi kirkon opin kanssa. Sillä välin Kopernikuksesta kirjoitettiin muun muassa seuraavaa: ”Tietyt ihmiset pitävät ihmeellisenä saavutuksena ylistää niin hullua asiaa kuin tuo puolalainen tähtitieteilijä, joka saa maan liikkumaan ja auringon seisomaan paikallaan. Todella, viisaiden hallitusten pitäisi tukahduttaa mielen röyhkeys.” Ja vuonna 1616 katolinen kirkko antoi De revolutionibus -teoksen keskeyttävän asetuksen, joka kumottiin vasta vuonna 1835.
Kopernikuksen muotokuva 1500-luvun puolivälistä. Lähde: Wikipedia.
Kopernikusta kunnioittavat monet muistolaatat ja patsaat erityisesti Puolassa ja Italiassa. Vuonna 1945 perustettu Kopernikus-yliopisto sijaitsee Puolan Toruńissa. Thomas Kuhn julkaisi vuonna 1957 kirjan ”Kopernikaaninen vallankumous”, jossa hän käyttää Kopernikuksen tapaustutkimusta perustellakseen teorian tieteellisestä kehityksestä sarjan paradigmanvaihdosten kautta. Kemiallinen alkuaine Copernicum (Cn: järjestysluku 112) nimettiin Kopernikuksen kunniaksi vuonna 2010.
