Potilaille, joilla on vaarallinen sydänlihaksen laajentuma, jota kutsutaan vasemman kammion hypertrofiaksi (LVH), lääke Losartaani voittaa tavanomaisen beetasalpaajahoidon pienentäessään sydämen terveellisempään kokoon, kertovat NewYork Presbyterian Hospital/Weill Cornellin lääketieteellisen keskuksen (NYP/Weill Cornell Medical Centerin) tutkijat.
Tutkimuksessa, joka julkaistiin Circulation-lehden 14. syyskuuta ilmestyneessä numerossa, todettiin, että Losartaanin vaikutukset LVH:hen menevät pidemmälle kuin sen kyky alentaa verenpainetta – mikä viittaa siihen, että taustalla saattaa olla lisämekanismeja.
”Kaiken kaikkiaan Losartaanin, angiotensiini II -reseptoriantagonistien perheeseen kuuluvan sydän- ja verisuonilääkkeen, eduksi”, sanoi tutkimuksen johtava tutkija tohtori Richard B. Devereux, Weill Cornell Medical Collegen Greenbergin kardiologian osaston lääketieteen professori ja NewYork-Presbyterian/Weill Cornell -sairaalan ylilääkäri.
”Tämä on suurin hyvin kontrolloitu, hyvin suunniteltu tutkimus, jossa verrataan kahden nykyisin tavanomaisen verenpainelääkityksen kykyä vähentää vasemman kammion painoa kaikukardiografialla mitattuna – molemmilla lääkkeillä saavutetaan periaatteessa samanlainen verenpaineen lasku. Losartaani kuitenkin paransi merkittävästi LVH:n pienenemistä verrattuna beetasalpaajiin, Atenololiin”, tohtori Devereux sanoi.
Tutkimus on osa laajempaa Losartan Intervention For Endpoint Reduction in Hypertension (LIFE) -tutkimusta, joka on monikeskustutkimus, johon osallistui 9193 eurooppalaista ja yhdysvaltalaista potilasta, joilla oli kohonnut verenpaine ja kaikukardiografiassa todettu LVH.
LVH liittyy läheisesti verenpainetautihistoriaan, sillä sydän paksuuntuu ajan myötä selviytyäkseen kohonneesta verenpaineesta. Suurentunut sydänlihas on myös vakava sydänkohtauksen ja aivohalvauksen riskitekijä.
Tohtori Devereux kollegoineen vertasi tässä LIFE-tutkimuksen haarassa 960 potilaan LVH:ta 1, 2, 3, 4 ja 5 vuotta sen jälkeen, kun heidät oli satunnaistettu saamaan joko Atenololi- tai Losartaanihoitoa.
”Yksi tutkimuksen vahvuuksista oli se, että potilaiden verenpaine tarkistettiin lääkärin vastaanotolla keskimäärin 15 kertaa, joten verenpaineesta on paljon tietoa”, tohtori Devereux sanoi.
Tutkijat havaitsivat, että kumpikin lääke vaikutti samalla tavalla verenpaineen alentamiseen viiden vuoden aikana.
Losartan-potilaat kuitenkin pienensivät LVH:ta huomattavasti paremmin kuin beetasalpaajaa saaneet potilaat. ”Heidän sydämensä seinämät ohenivat Losartanilla”, tohtori Devereux selitti.
Hän selitti, että Atenololin kaltaiset beetasalpaajat ”hidastavat pulssia, jolloin sydän pumppaa hieman enemmän verta jokaisella sydämenlyönnillä, joten sydämellä on usein taipumus suurentua hiukan, kun käytetään beetasalpaajia”.”
Toisaalta Losartaani toimii eri mekanismilla, joten ”se ohentaa sydämen seinämiä jonkin verran paremmin kuin Atenololi ja estää sydämen koon kasvamisen, jota olimme havainneet kyseisellä lääkkeellä.”
Tutkimuksessa havaittiin myös, että vaikka kumman tahansa lääkkeen verenpainetta alentavat hyödyt tasaantuivat ensimmäisen tai kahden vuoden jälkeen, Losartaanin terveelliset vaikutukset vasemman kammion koon pienentämisessä jatkoivat kasvuaan vuosien käytön myötä. ”Näyttää siltä, että Losartanilla on kumulatiivisia hyötyjä”, tohtori Devereux sanoi.
Tämä tutkimus perustuu aiempiin LIFE-tutkimuksen tuloksiin, mukaan lukien tohtori Devereuxin johtama tutkimus, joka julkaistiin viime vuonna Annals of Internal Medicine -lehdessä. Tuossa tutkimuksessa todettiin, että losartaani ehkäisee paremmin sydän- ja verisuonitapahtumia verenpainetautipotilailla, joilla on LVH, verrattuna Atenololiin.
”Sydänlihaksen liikamäärät ovat hyvin vahvoja ennusteita suuresta sydän- ja verisuonitapahtumien, kuten sydänkohtauksen tai aivohalvauksen, riskistä”, tohtori Devereux totesi. ”Joten havainnolla, että yksi hoito vähentää sydänlihaksen painoa enemmän kuin toinen, on hyvin tärkeitä kliinisiä vaikutuksia.”
Tutkimusta rahoitti Merck & Co:n myöntämä apuraha.
Tutkijoihin kuuluvat tohtori Kristian Wachtell, myös Weill Cornell Medical Collegesta ja Glostrupin yliopistollisesta sairaalasta Glostrupissa, Tanskassa; tohtori Björn Dahlof Sahlgrenskan yliopistollisesta sairaalasta ja Göteborgin yliopistosta Ruotsissa, tohtori Björn Dahlof; tohtori Sahlgrenskan yliopistollisesta sairaalasta ja Goteborgin yliopistosta, Ruotsissa; tohtori J. Dahlof tohtorikoulutuksesta. F. Eva Gerdts, Haukelandin yliopistollisesta sairaalasta, Bergenistä, Norjasta; tohtori Kurt Boman, Skellefteå Lasarettista ja Uumajan yliopistosta, Skellefteasta, Ruotsista; tohtori Markku S. Nieminen, Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta, Helsingistä, Suomesta; tohtori Vasilios Papademetriou, veteraanisairaalasta, Washingtonista, DC:stä ja tohtori Jens Rokkedal, Glostrupin yliopistollisesta sairaalasta, Glostrupista, Tanskasta.