by Betty Keller

LWVVT kannattaa Instant Runoff -äänestystä, mutta esitämme tässä katsauksen sitä puoltavista ja vastustavista argumenteista.

IRV/RCV:n HYÖDYT

Edistää enemmistön kannatusta – Äänestystä jatketaan, kunnes yksi ehdokas saa enemmistön äänistä, joten lopullisella voittajalla on äänestäjien enemmistön tuki.

Halventaa negatiivista kampanjointia – Ehdokkaat, jotka käyttävät negatiivista kampanjointia, voivat menettää niiden ehdokkaiden toisen valinnan äänen, joiden ensimmäistä valintaa kohdeltiin huonosti.

Tarjoaa äänestäjille enemmän valinnanvaraa – Äänestäjät voivat äänestää sitä ehdokasta, jonka he todella kokevat parhaaksi, ilman huolta spoiler-vaikutuksesta.

Minimoi strategista äänestämistä – Sen sijaan, että äänestäjät kokisivat olevansa pakotettuja äänestämään ”pienempää pahaa”, kuten moniäänisessä äänestyksessä, he voivat rehellisesti äänestää sitä, joka on heidän mielestään paras ehdokas.\

Säästää rahaa verrattuna siihen, että järjestettäisiin ennakkoäänestyksiä (joiden tarkoituksena on kaventaa ehdokasjoukkoa ennen parlamenttivaaleja) tai järjestettäisiin vaaleja, joissa valitaan lopullinen voittaja parlamenttivaalien päätyttyä, jos yhdelläkään ehdokkaalla ei ole enemmistöä ja jos laki edellyttää enemmistön vaatimista kyseiseen virkaan). IRV:n avulla tulos saadaan yhdellä äänestyslipukkeella.

Tarjoaa lopputuloksen, joka heijastaa paremmin äänestäjien enemmistöä kuin esivaalit (saavat äärimmäisiä ehdokkaita, jotka ”pelaavat omalle kannalleen”) tai vaalitulosvaalit (vaalitulosvaalien äänestysprosentti on tyypillisesti paljon alhaisempi kuin vaalitulosvaalien äänestysprosentti).

VASTAUKSIA IRV:stä/RCV:stä

Ne on uusi asia – Tietty prosentuaalinen osuus ihmisistä ei pidä muutoksista. Tämä voi tehdä heidät tyytymättömiksi tai saada heidät päättämään olla osallistumatta.

Se vaatii valistusta siitä, miten se toimii – Emme halua turhia äänestyslippuja! Emme halua, että tietämättömät ihmiset, jotka tulevat käyttämään oikeuttaan ja vastuutaan, saavat huonon kokemuksen tai lähtevät pois äänestämättä kunnolla.

Liput ja äänestyslippujen laskenta tulevat kalliimmiksi – Se vaatii joko tietokonejärjestelmän tai on työlästä laskea käsin, jolloin on olemassa virheriski. Vaaliemme turvallisuus ja eheys edellyttävät kuitenkin, että meillä on ”paperijälki”, jotta voimme tehdä uusintalaskennan ja tietää, että tulokset ovat päteviä.

Valintakokeet eivät ole yhtä selkeitä – Yhdysvalloissa meillä on hyvin vähän vaatimuksia siitä, mitä henkilön on tehtävä, jotta hän voi asettua ehdokkaaksi ja olla mukana äänestyslipussa. Esivaaleissa ajatuksena on, että on niin paljon julkisuutta, että äänestäjät myöhemmissä esivaaleissa ja sitten yleisissä vaaleissa ovat oppineet ehdokkaiden heikkoudet ja ovat paremmin perillä ennen äänestämistä. Jos esivaaleja ei ole, meidän on ehkä keksittävä, miten ehdokkaita voidaan ”tarkastaa” paremmin, tai hyväksyttävä enemmän vaatimuksia ehdokkaille, jotta he voivat kelpuuttaa itsensä ehdokkaaksi.

Voi silti olla, että ehdokkaita ei saada enemmistöllä. Jos tarpeeksi moni äänestäjä ei antanut yhtään ääntä

alemmille vaihtoehdoilleen, niin voitte sittenkin epäonnistua saamaan ehdokkaan, joka lopulta saa enemmistön. Australiassa edellytetään, että äänestäjät asettavat jokaisen ehdokkaan paremmuusjärjestykseen, vaikka he eivät todellakaan haluaisi joitakin ehdokkaita. (En ole nähnyt, että tätä olisi ehdotettu Yhdysvalloissa.) Tämä voitaisiin tulkita valinnanvapauden vähentämiseksi tai pakottamiseksi äänestämään vastoin omaatuntoa.

En ole nähnyt tästä vielä keskusteltavan, mutta jos vaihtoehtoja on liikaa ilman selkeitä ennakkosuosikkeja, en ole varma, kuvastaako tulos äänestäjien toiveita yhtä hyvin kuin jos vaihtoehtoja olisi vain vaikkapa viisi. Voi siis olla hankalaa määritellä, kuka pääsee äänestyslippuun.

Jos katsot yllä olevaa listaa hyvistä puolista, voit nähdä, miksi IRV:tä käyttävillä kaupungeilla on yleensä parempi äänestysprosentti kuin ennen IRV:n aloittamista. Kampanjaprosessi ei käännä ihmisiä niin paljon pois ja he ovat tyytyväisempiä vaalitulokseen.