Luterilaisen kirkon uskontunnustus

Vuonna 1530 keisari Kaarle V kutsui Saksan ruhtinaat Augsburgin valtiopäiville lopettamaan kirkolliset erimielisyydet. Jokaista ruhtinasta pyydettiin ilmoittamaan kirjallisesti saksaksi ja latinaksi uskonnolliset mielipiteensä ja korjattavat kirkolliset epäkohdat. Saksin vaaliruhtinas asetti Melanchtonin tehtävään, sillä hän tiesi miehen olevan maltillinen ja toivoi vielä pääsevänsä sopimukseen katolilaisten ruhtinaiden kanssa. Sitten se toimitettiin Lutherille, joka antoi täydellisen hyväksyntänsä seuraavin sanoin: ”Pidän siitä hyvin paljon enkä haluaisi korjata tai muuttaa sitä”. Sitä paitsi se ei olisi tarkoituksenmukaista, koska en voi astua niin nopeasti.”

Muut evankeliset ruhtinaat ja kaupunkien valtuutetut toivat kukin luonnoksen uskonjulistuksesta. He päättivät saada yhden julistuksen, ja niin Melanchtonin uskontunnustuksen allekirjoittivat kaikki luterilaiset ruhtinaat ja se esitettiin kaikkien evankelisten Saksan valtioiden nimissä. Esipuhe oli keisarille osoitettu adressi, jossa todettiin evankelisten ruhtinaiden halu päästä sopimukseen katolisten ruhtinaiden kanssa ja pyydettiin kristillisen konsiilin koolle kutsumista.

Ensimmäisessä osassa käsitellään opillisia asioita. Siinä osoitetaan, miten protestantit palauttavat Raamatun ja kirkkoisien kautta aidon opin maailmanlaajuisesta kristillisestä kirkosta. Toinen osa käsittelee käytäntöjä, joita on muutettava tai jo muutettu uusissa uudistetuissa valtioissa -nimittäin eukaristiaa, pappien avioliittoa, messua, ripittäytymistä, ruokaohjeita, luostarilupauksia, piispojen valtaa.

Loukkauksia, pyhiinvaellusta, paavin auktoriteettia ja kiirastuli-oppia ei mainita tyynnyttelemällä ja painottamalla tärkeämpää.

Katoliset ruhtinaat kieltäytyivät esittämästä uskontunnustustaan. He väittivät, ettei heidän tarvinnut perustella kantaansa, koska he pysyivät uskollisina kristilliselle uskolle. He pakottivat Kaarle Viidennen asettumaan heidän puolelleen. Niinpä hän sen sijaan, että olisi toiminut erotuomarina, pyysi katolisia teologeja moittimaan ”Augsburgin tunnustusta.”

Protestanttisten ruhtinaiden osalta he pyysivät Melanchtonia kirjoittamaan anteeksipyynnön ”Augsburgin tunnustuksesta”, jota keisari ei suostunut hyväksymään.”

Marraskuun 19. päivänä 1530 ”Augsburgin valtiopäivät” antoivat seuraavanlaisen tuomion : ”Luterilaisen opin Raamatut kumoavat”. Protestanttisten ruhtinaiden oli alistuttava kuuden kuukauden kuluessa.

Melanchton työsti Apologiansa uudelleen todistaakseen, että Augsbugin päätös oli valetta. Se julkaistiin vuonna 1531, ja siitä tuli Lutherin kahden katekismuksen ja Augsburgin tunnustuksen ohella luterilaisen kirkon neljäs symbolinen kirja.

Melanchton ei koko elämänsä ajan lopettanut tunnustuksen ja sen Apologian työstämistä. Vuoden 1540 painoksen allekirjoitti jopa Calvin.

Heti vuonna 1555 Augsburgin tunnustuksen vuoden 1530 versiosta tuli luterilaisen kirkon virallinen uskontunnustus.