Kun Joseph Smith, mormonikirkon perustaja, sai noin vuonna 1831 ilmestyksen, jossa Jumala käski häntä rikkomaan lakia ja ottamaan useita vaimoja, hän aluksi vastusti sitä. Hän tiesi, että jos hän hyväksyisi moniavioisuuden, häntä rangaistaisiin siitä.
Mutta sitten vuosien 1834 ja 1842 välisenä aikana enkeli laskeutui hänen luokseen peräti kolme kertaa ja kehotti häntä ryhtymään toimeen. Viimeisimmässä tällaisessa ilmestymisessä enkeli heilutti miekkaa ja uhkasi tappaa Smithin, ellei hän ”menisi eteenpäin ja noudattaisi käskyä täysin”.
Sitä ei voi kiistää.
Ja niin kävi, että Joseph Smith, näkijä ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon luoja, otti itselleen jopa 40 vaimoa, ja hän oli seksuaalisessa kanssakäymisessä 12:n-14:n kanssa heistä. Heidän ikänsä avioliittohetkellä tai ”sinetöintihetkellä”, kuten mormonit sitä kutsuivat, vaihteli Fanny Youngin 56-vuotiaasta Helen Kimballiin, joka oli vasta 14-vuotias. Jotkut naisista olivat jo naimisissa ennen kuin Smith ”sinetöi” itsensä heidän kanssaan ikuisiksi ajoiksi. (Joissakin tapauksissa nämä ”sinetöinnit” eivät ilmeisesti olleet avioliittoja sellaisina kuin me niitä ajattelemme, vaan niillä oli tarkoitus olla merkitystä ainoastaan kuoleman jälkeen).
Smithin pitkäaikainen ja runsas ”moniavioisuuden” omaksuminen ei sinänsä ole yllättävää – historioitsijat ja teologit ovat jo pitkään keskustelleet siitä, että hän omaksui käytännön reittinä taivaalliseen korotukseen. Hämmästyttävää on se, että virallisen version hänen moniavioisesta elämästään on nyt julkaissut itse mormonikirkko, instituutio, joka on viime vuosikymmeninä pyrkinyt kaikin tavoin vähättelemään varhaisten miespuolisten perustajiensa, eikä vähiten Smithin itsensä, epäsovinnaisia avioliittokäytäntöjä.
Kuvaus esitetään esseessä, joka on julkaistu mormonikirkon virallisilla verkkosivuilla osana artikkelisarjaa, jossa käsitellään moniavioisuuden asemaa uskonnon historiassa. Esseessä Smithin moniavioisuus esitetään Jumalalta saadun kirjaimellisen ilmestyksen tuloksena, jota korostaa enkelivirkailijan ilmestyminen, joka ”tuli esiin vedetyn miekan kanssa ja uhkasi Josephia tuholla”.
Julkaisu on osa yritystä avata kirkkoa ja kohdata joitakin sen kiistanalaisimpia tekoja, kuten sen kielto, joka koski afrikkalaista syntyperää olevien tummaihoisten miesten vihkimistä maallikko-pappisvirkaan tai tummaihoisten miesten tai naisten vihkimistä temppelissä ja joka kesti vielä vuoteen 1978 asti. Mormonien virallinen historioitsija ja kirkon vanhin Steven Snow kertoi New York Timesille: ”Internetissä on niin paljon tietoa, että meistä tuntui, että olimme jäsenillemme velkaa turvallisen paikan, josta he saisivat luotettavaa, uskoa edistävää ja totuudenmukaista tietoa joistakin näistä historiamme vaikeammista puolista.”
Virallinen selonteko on herättänyt kiivasta keskustelua mormonien keskuudessa, jotka on kasvatettu ajattelemaan, että Smith oli suhteellisen tahraton joistakin ikätovereidensa omituisemmista käytöksistä. Salt Lake Tribune -lehti, joka uutisoi virallisesta historiasta viime kuussa, on saanut yli 5 000 kommenttia.
Kirjoittaessaan samassa lehdessä mormonipsykologi Kristy Money varoitti, että kirkon kuvaus Smithin teoista Jumalan käskyn tuloksena saattaa vaikuttaa kielteisesti nuoriin lukijoihin. Hänen mukaansa virallisen historian tulisi tehdä selväksi, että nykyjohdon silmissä ”Joseph saattoi erehtyä moniavioisuuden harjoittamisessa.”
Muussa suhteessa kirkko ei kuitenkaan kaihda joitakin sen menneisyyden tämän synkän elementin tuskallisempia puolia. Siinä tehdään selväksi, että Smithin kuoleman jälkeen kirkon johtajat kehittivät uuden politiikan, jossa he käytännössä valehtelivat maailmalle – he ilmoittivat julkisesti, että yksiavioisuus oli ainoa laillinen mormonismin mukainen avioliitto, mutta samalla suvaitsivat avoimesti moniavioisuutta omissa riveissään.
Siinä käsitellään myös Joseph Smithin vaimon Emman asemaa, joka suhtautui avoimesti moniavioisuuteen vihamielisesti. Siinä sanotaan, että hän joutui kokemaan ”sietämättömän koettelemuksen” ja että vaikka hän hyväksyi neljä Smithin muuta avioliittoa myöhempinä vuosina, Smith piti monet ”sinetöinnit” salassa häneltä.
Mormonikirkko teki selvän pesäeron moniavioisuuteen vuonna 1896, kun se hyväksyi Yhdysvaltain hallituksen kanssa sopimuksen, jossa se tuomitsi käytännön vastineeksi siitä, että Utahille myönnettäisiin osavaltion asema. Uskovien vähemmistö kieltäytyi hyväksymästä uutta protokollaa ja vaati pysyvänsä uskossaan ja jatkoi moniavioisuuden harjoittamista Fundamentalistinen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko -nimisenä. Pieniä moniavioisten mormonien yhteisöjä on vielä tänäkin päivänä pienissä kaupungeissa, kuten Hilldalessa Utahin ja Arizonan rajalla.