Kateus on hyödytön tunne.

Mutta se ei ole vain hyödytön, se on myös tuhoisa. Jotkut ovat sanoneet, että kaikki sodat alkavat mustasukkaisuudesta.

Muistatko Troijan sodan legendan, jota kuvataan elokuvassa Troija? Oletettavasti Kreikan ja Troijan suuret armeijat sotivat kymmenen vuotta Helinasta, yhdestä ainoasta kauniista naisesta.

Hyvin typerää, eikö?

Mutta mustasukkaisuus v*ttuilee kanssamme myös pienemmässä mittakaavassa – itsessämme. Se kertoo meille, ettemme ole tarpeeksi hyviä. Siksi katsomme toista ja toivomme samaa kuin hänellä on.

Oletko koskaan tuntenut niin? Minulle, kun tulen kateelliseksi – tunnen itseni luuseriksi.

Tämä siitä huolimatta, että muistutan itseäni siitä, kuinka tuhoisaa se on. Yritän niin kovasti pysyä erossa siitä. Ja silti se iskee aika ajoin.

On kuitenkin asioita, jotka voivat auttaa. Tutkimuksen ja omakohtaisen kokemuksen perusteella tässä ovat parhaat vinkkini mustasukkaisuuden käsittelyyn. Jos olet joskus kamppaillut sen kanssa, toivottavasti nämä askeleet auttavat sinuakin.

Tunnusta mustasukkaisuus

Ensimmäinen askel epämiellyttävän tunteen käsittelyssä on hyväksyminen.

Mutta aivan kuten 80 % kuljettajista väittää olevansa keskimääräistä parempia (mikä ei tietenkään ole tilastollisesti järkevää), monet ihmiset saattavat luulla olevansa immuuneja mustasukkaisuudelle.

Molemmat meistä eivät kuitenkaan ole. Mustasukkaisuus on universaali tunne. Hitto, se on niin universaali, että sitä voi nähdä jopa eläimissä. Oletko koskaan silittänyt muuta kuin omaa koiraasi/kissaasi – vain huomataksesi, että ”vakituinen” lemmikkisi katsoo sinua silmiin?

Jopa vanha viisas Warren Buffett sanoo:

”Se ei ole ahneus, joka ajaa maailmaa, vaan kateutta.”

Jos siis joskus yllätät itsesi tuntemasta noita polttavia kateuden tunteita, sano: ”Olen <nimesi tässä>, ja tulen kateelliseksi.”

Mutta vielä tärkeämpää on myös sanoa: ”Mutta on ihan ok tuntea kateutta. Se on vain inhimillistä. Ja tässä on, mitä aion tehdä asialle.”

Puhu itsellesi

Jos haluat tulla paremmaksi hallitsemaan negatiivisia tunteita, kuten mustasukkaisuutta – sinun täytyy tutustua niihin hyvin. Tämä saattaa tuntua epämiellyttävän koskettelevalta (varsinkin teistä machomiehistä), mutta älä sivuuta niitä sanomalla: ”

Sen sijaan meidän on mietittävä, miltä meistä tuntuu. Ja miksi.

Psykologian kielessä tätä kutsutaan ”metakognitioksi” eli ajatteluksi ajattelusta. Jotkut psykologit käyttävät samaa sanaa sisältäen myös ”ajattelun tunteista”, mitä me aiomme tehdä tässä.

Kun sinulle esimerkiksi tekee mieli lyödä jotakuta, on hyödyllistä vetää syvään henkeä, pysähtyä ja kysyä itseltäsi seuraavat kysymykset:

• Mitä tunteita tunnen nyt? Onko se viha? Onko se loukkaantunut? Onko se mustasukkaisuutta?
• Mitkä olivat laukaisijat, jotka aiheuttivat tämän tunteen? Kyttäilinkö jonkun ”täydellistä” elämää Instagramissa? Sanoiko joku minulle jotain ilkeää? Hymyilikö joku poikaystävälleni?
• Mikä on todellinen syy siihen, että minusta tuntuu niin pahalta? Tunnenko itseni luuseriksi verrattuna ystäviini? Onko minulla paska työ jota vihaan? Olenko epävarma siitä, että poikaystäväni rakastaa minua?

Erota itsesi tilanteesta ja kuvittele olevasi puolueeton kolmas osapuoli, joka tarkkailee tilannetta ulkopuolelta. Kuin näkymätön enkeli, joka tarkkailee itseäsi ja tekee muistiinpanoja – yrittää selvittää, miksi teet tiettyjä asioita.

Tällainen itsesi tutkiminen ei anna sinulle heti vastauksia. Mutta ajan mittaan sen avulla voit ymmärtää itseäsi paremmin.

Ja se avaa sinulle mahdollisuuden joihinkin muihin asioihin, joista puhumme seuraavaksi.

Harjoittele ”100-prosenttisen vaihdon” ajatuskokeilua

”100-prosenttisen vaihdon” tekeminen on ensimmäinen käytännöllinen apuväline, josta puhumme. Käytät sitä, kun yllätät itsesi sanomasta asioita kuten:

• ”Kunpa voisin olla hän. Hänellä on niin paljon rahaa.”
• ”Kunpa voisin olla hän. Hän matkustaa niin paljon ja hänen Instagram on niin upea.”
• ”Kunpa voisin olla kuin he. Heillä ei ole mitään ongelmia.”

Se on vastalääke aina kun olet kateellinen jonkun toisen elämästä. Ja se menee näin… Kysy itseltäsi:

”Jos voisin vaihtaa elämäni kokonaan hänen/heidän elämäänsä, mukaan lukien paitsi hyvät asiat, myös kaikki huonot asiat – vaihtaisinko?”

Ja sitten tajuat sen. Se, mitä näemme ulkoisesti toisista ihmisistä, on vain yksi osa heidän elämästään. Se, mitä näemme niin kauniisti kuvattuna Insta-kuvassa, kertoo vain sen, miten he viettävät yhden tunnin koko viikostaan. Mutta sen takana on paljon muutakin.

Siltikin vertaamme toisten ihmisten elämän parhaita puolia oman elämämme tylsimpiin osiin. Siksi meistä tuntuu paskalta.

Mutta kun ajattelemme rationaalisesti kaikkea sitä tuskaa, kärsimystä ja kompromisseja, joita heidän on tehtävä päästäkseen hyviin hetkiinsä – tajuamme, ettemme luopuisi omastakaan elämästämme.

Et halua toisen elämää. Pidät vain siitä fantasioimisesta.

Laskekaa siunauksenne

Kateus tulee riittämättömyyden tunteesta. Muista, että jos tunnemme, ettemme ole tarpeeksi – silloin alamme katsoa ulospäin muihin ihmisiin.

Tapa korjata tämä ei ole saada kaikkea, mitä haluat. Tiedät jo vaistomaisesti, että ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Heti kun ostat paremman puhelimen kuin iPhone 8 -kaverisi, alat etsiä jotakuta, jolla on iPhone X, johon verrata. Ihmisluontoon kuuluu, että haluaa jatkuvasti vertailla ja saada parempaa.

Mutta on toinenkin tapa. Ja tässä siteeraan suurta kreikkalaista OG:

”Onnellisuuden salaisuus ei näet löydy siitä, että tavoittelemme enemmän, vaan siitä, että kehitämme kykyä nauttia vähemmästä.”
– Sokrates –

Tässä on siis tehokas harjoitus: Aina kun tunnet itsesi kateelliseksi, ota puhelimesi esiin ja kirjoita nopeasti muistiin kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Siirrä huomiosi pois ulkoisista asioista, vaan katso sitä, mikä elämässäsi on jo hyvää. Se voi olla jopa jotain todella yksinkertaista, kuten:

• Olen kiitollinen lounaastani tänään. Se maistui hyvältä.
• Olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat yhä olemassa, vahvoina ja terveinä.
• Olen kiitollinen siitä, että minulla on ystävä, jonka kanssa hengailla.

Kiitollisuus on niin voimakas työkalu, että monet tutkijat ovat tutkineet sitä ja todistaneet yhden asian: se tekee ihmisistä entistä onnellisempia.

Tiedän, että tämä saattaa kuullostaa epärealistiselta ”Kaikki on täydellistä, hymyile vain!” -paskalta. Mutta en vähättele vaikeita aikoja, joita kohtaamme elämässä.

Kärsimys on todellista – se on osa ihmiskokemusta. Kenelläkään meistä ei ole tässä valinnanvaraa.

Mutta sinulla on valinnanvaraa siinä, miten katsot elämääsi. Kaikki voi tuntua ihmeeltä tai kaikki voi tuntua paskalta – sinun valintasi.

Kurottaudu kateutesi kohteeseen

”Kun kadehdit jotakuta, pystytät muurin itsesi ja niiden asioiden väliin, joita kadehtimassasi ihmisessä on.

Jos hänellä on hyvä työpaikka, on nyt uusi muuri sinun ja hyvän työpaikan saamisen välissä. Miksi? Koska ohjelmoit itsesi inhoamaan ihmisiä, joilla on hyvät työpaikat.”
– James Altucher –

Joskus tulen kateelliseksi muille kirjoittajille. ”Miksi hänellä on niin paljon seuraajia? Hän ei edes kirjoita hyvin.” ”Miksi häntä jaetaan niin paljon? Hän ei ole edes fiksu.” Se ei ole reilua. Minä panostan paljon enemmän aikaa ja vaivaa – minun pitäisi olla kuningas.”

Mutta tietysti tällaisen tunteen tunteminen on typerää. Ja mitä kauemmin haudon tätä tunnetta, sitä myrkyllisemmäksi tulen.

Tässä on siis salaisuuteni tämän asian käsittelyyn: Kurottaudun hänen luokseen ja pyydän nöyrästi oppimaan häneltä. Ja sitten ehkä meistä tulee ystäviä. Ja lopulta kateus putoaa pois ja muuttuu joksikin paremmaksi – kuten kunnioitukseksi.

Täällä on niin paljon menestyviä ihmisiä, jotka saavat minut tuntemaan itseni pieneksi. Voisin eristää heidät mieleni nurkkaan ja luetella kaiken negatiivisen heistä: ”Totta kai he tienaavat paljon rahaa. He käyttävät seksikkäitä ihmisiä mainoksissa. Niin ala-arvoista. Bla bla bla bla.”

Mutta ei, en halua olla enää kateellinen heille. Haluan oppia heiltä. Haluan olla heidän ystävänsä.”

”Ollaan kaikki ystäviä.”

Vaikka se olisikin ERITTÄIN epämukavaa

”Okei, se sopii töihin”, sanot. ”Mutta vihaan tosissani sitä ämmää, joka puhuu koko ajan poikaystävälleni.”

Tiedän – kun on kyse sydämen asioista, asiat muuttuvat monimutkaisiksi.

Mahdollisesti siksi, että olen luonnostani hyvin empaattinen (eli voin tuntea itseni helposti toisten ihmisten asemaan), minun on hyvin vaikea inhota jotakuta, kunhan olen oppinut tuntemaan hänet.

Mutta muistatko vielä tuon näkymättömän muurin, joka seisoo välissäsi ja henkilön välillä, jolle olet kateellinen? Tunne vain pahenee, jos rakennat tuota muuria yhä korkeammalle – kunnes siitä tulee suuri negatiivisten tunteiden muuri. Sellainen, joka voi uhata myös sinun ja kumppanisi suhdetta.

(Muista – mustasukkaisuus on myrkyllistä.)

Jos avaat oven tuon muurin läpi ja kurkotat toiselle puolelle, ei ole mitään takeita siitä, että pidät siitä, mitä löydät sieltä. Mutta se on pitkällä tähtäimellä parempi tunteillesi.

Ja jos teet sen avoimin sydämin – ehkä huomaat, että sinulla on itse asiassa liittolainen, ei vihollinen. Tässä epäluottamuksen maailmassa ei eristäytyminen pelasta meitä – vaan vuoropuhelu ja empatia.

Jopa Pohjois-Korea puhuu joskus Etelä-Korean kanssa.

Puhu siitä – hanki tukea

Muistatko kohdan numero 2, jossa analysoit tunteitasi yksin? No ajattele tätä kohtaa kohdan numero 2 jatkeena – tällä kertaa sinulla on vain taustatukea: henkilö, joka osaa vastata.

Ketä tässä etsitään, on joku, joka kuuntelee sinua ja tuntee myötätuntoa. Ja sitten antaa sinulle tuomitsematonta emotionaalista tukea (ja ehkä myös halauksen?). Hänen ei edes tarvitse antaa sinulle neuvoja ongelmiesi ratkaisemiseksi. Jos kyse on mustasukkaisuudesta – teknisesti ottaen ei ole mitään ulkoista ongelmaa ratkaistavaksi muutenkaan.

On hienoa, jos kumppanisi on se, jonka puoleen käännyt tässä asiassa. Mutta myös sisarus, sukulainen tai läheinen ystävä voi olla ”mustasukkaisuus-tunnustuspisteesi”.

BTW – en tarkoita tässä vain mustasukkaisuutta parisuhteessa. Jos olet mustasukkainen siitä, miten Nora saa ylennyksen joka vuosi, on hyvä puhua siitä myös miehesi kanssa.

p.s. Tämä ei ole tekosyy ruikutussessioon – joka vain lisää polttoainetta tuleen ja saa olosi tuntumaan huonommalta.

Vastaudu epävarmuuteen – rakenna itsetuntoa

Oletko koskaan toivonut, että tuntisit olosi paremmaksi? Että voisit rakastaa itseäsi enemmän? No, tämä viimeinen kohta on sinua varten. Sillä kun rakastamme itseämme, lakkaamme tuntemasta itseämme niin epävarmoiksi. Ja lakkaamme olemasta niin kateellisia muille ihmisille.

Sentähden on niin tärkeää kehittää itsetuntoasi. Se on mielen puolustus epävarmuutta vastaan.

Mutta miten? No, ensimmäinen askel on ympäröidä itsesi positiivisilla ihmisillä, jotka auttavat sinua rakentamaan itsetuntoasi. (Katso edellinen kohta.)

Toisena askeleena on tulla hyväksi asioissa, jotka ovat sinulle tärkeitä.

Tämä on ratkaisevan tärkeää, joten pysähdytään tähän hetkeksi. Sanotaan esimerkiksi, että akateeminen pätevyys on sinulle tärkeää, ja haluat hankkia MBA-tutkinnon. Edistyminen kohti tätä tavoitetta – jokainen lukemasi sivu, jokainen suorittamasi tehtävä ja jokainen läpäisemäsi lukukausi – auttaa sinua rakentamaan itseäsi.

Toisaalta, ehkä et välitä pätevyydestä, mutta rakastat todella ruoanlaittoa. Paremmaksi kokiksi tuleminen, jolloin voit ruokkia ystäviäsi herkullisilla luomuksilla, antaa sinulle vauhtia.

Järkisyistä riippumatta sillä, minkä valitset, ei ole väliä. Tärkeintä on, että sinä teet tuon valinnan – päätä, mikä on sinulle tärkeää; päätä ydinarvoistasi. Ja sitten edisty siinä.

Itsesi rakastaminen on äärimmäinen vastalääke mustasukkaisuudelle. Koska silloin oivallat, että kaikki ulkoinen, mitä olet etsinyt, voi itse asiassa löytyä sisältäsi.

– – – –

Olemme kaikki kulkijoita tässä suuressa elämänjoessa. Jotkut meistä syntyvät suureen vaurauteen, ja heillä on mahtavat laivat risteillä elämän karuilla merillä. Jotkut meistä ovat työssäkäyviä ihmisiä – joilla on pienet veneet, jotka usein hajoavat – joten meidän on silti melottava ahkerasti. Kun taas jotkut meistä joutuvat uimaan alasti vuorovettä vastaan vain selviytyäkseen.

Toivon, että kun jonain päivänä näen jonkun isommassa veneessä huristelevan ohitseni, toivon, että voin olla onnellinen hänen puolestaan. Sen sijaan, että katson itseäni ja kiroan omaa tilannettani.

En kirjoittanut tätä siksi, että olisin voittanut mustasukkaisuuden ja olisin joku rauhallinen munkki, joka on tyyni elämän myrskyissä. Kirjoitin tämän siksi, että minäkin tulen joskus mustasukkaiseksi, ja se häiritsee minua helvetisti.

Miten voisin olla vahvempi? Miten voin olla antamatta asioiden vaikuttaa minuun niin helposti? Jatkan yrittämistä.

Koska ehkä jonain päivänä, kun voin olla onnellinen hänen puolestaan, voin olla onnellinen myös itseni puolesta.