Eilen minulla oli tilaisuus tavata joitain Facebookin johtavia toimihenkilöitä, mukaan lukien Mark Zuckerberg ja Sheryl Sandberg. Pidin tapaamista syvästi huolestuttavana – mutta ei niistä syistä, joita saattaisit luulla.

Etukäteen, koska tulen puhumaan ennakkoluuloista, haluan kertoa hieman omastani. Olen ollut innokas Facebookin käyttäjä noin 8 vuotta. Minulla on 3,2 miljoonaa seuraajaa. Facebook-sivullani on jatkuvasti korkea sitoutuminen. Olemme alkaneet käyttää Facebookin live-videostreaming-alustaa, ja tulokset ovat rohkaisevia, ja aiomme hyödyntää sitä enemmän. Facebookin henkilökunta on aina kohdellut minua ja henkilökuntaani ystävällisesti. He ovat olleet reagoivia, avuliaita ja käytettävissä. Tulin tämänpäiväiseen kokoukseen haluten uskoa, että Facebook on hyvä, joskaan ei täydellinen toimija.

Kokouksesta poistuessani olin vakuuttunut siitä, että Facebook käyttäytyy asianmukaisesti ja yrittää toimia oikein. He olivat nöyriä, avoimia ja kuuntelivat tarkkaavaisesti kaikkia huoneessa olleita.

Mikä siis häiritsi minua?

Ennen vastausta annan hieman lisää taustatietoa.

En ole datan, tekoälyn tai algoritmien asiantuntija. Jos minulla olisi kaikki maailman aika, data ja raha, en osaisi tehdä niillä mitään.

Hyväksyn sen mahdollisuuden, että voi olla todisteita siitä, että Facebook – tai selkeämmin sanottuna joku tai jopa useampi Facebookissa työskentelevä henkilö – on saattanut tehdä jotakin, joka vääristää tulosta jollakin tavalla pelatakseen järjestelmää. Mutta toistaiseksi en ole nähnyt tuollaisia todisteita. Ja me etsimme niitä. Yrityksessäni on ihmisiä, jotka ymmärtävät näitä asioita paljon paremmin kuin minä, eivätkä he ole nähneet tuollaisia todisteita.”

Muistutettakoon, että koko tämä kiista sai alkunsa, kun yksi Trending-tiimin entinen jäsen – yksi – väitti, että Faceboook tukahdutti konservatiivisia ääniä.”

Nyt haluan olla hyvin selväsanainen tässä asiassa. Tämä asia, Trending Topics -ongelma, syy, miksi meidän pitäisi olla järkyttyneitä, on suhteellisen uusi tuote, jonka Facebook myöntää helposti, ettei se ole läheskään täydellinen. Ehkä myöhemmin menemme yksityiskohtiin useista tuotteista ja siitä, miten tiedostamaton ennakkoasenne voi vaikuttaa kuhunkin tuotteeseen – ja miten erityisesti Trending Topics voi olla altis manipuloinnille – mutta syy siihen, miksi menin Facebookiin, ei ollut se, että halusin selvittää, oliko kyse pienestä ongelmasta, vaan että halusin nähdä, oliko kyse todellisesta ongelmasta. Johdon ylhäältä alaspäin suuntautuva aloite konservatiivisten äänten marginalisoimiseksi. Voimme keskustella ja tulemme keskustelemaan joidenkin Facebookia vastaan esitettyjen valitusten aiheellisuudesta, mutta mielestäni ei ole todisteita ylhäältä alaspäin suuntautuvasta aloitteesta konservatiivisten äänten hiljentämiseksi.

Jopa jos jotkut työntekijät haluaisivat tehdä niin, se olisi todella vaikeaa. Minusta (tai yritykseni toimitusjohtajasta, joka on paljon teknisempi kuin minä) ei vaikuta järkevältä, että tällä puolueellisuudella voisi olla sellainen vaikutus kuin jotkut väittävät, ellei se tule ylhäältä päin. Pelkästään pari huonoa toimijaa ei voisi siirtää neulaa merkittävällä tavalla.

En nyt ihan suoraan tiedä, kuinka monta työntekijää Facebookilla on, mutta paljon enemmän kuin yksi. Tiedän kyllä, että heillä on 1,6 miljardia käyttäjää, eikä noiden käyttäjien palveleminen voi olla helppoa. Sen varmistaminen, että jokainen käyttäjä saa toivotun kokemuksen, ei ole mikään helppo tehtävä, mutta se, mitä näin Facebookissa, oli tiimi ihmisiä, jotka yrittivät.

Miksi Facebook siis ylipäätään piti kokouksen, jos he eivät tee mitään väärin? Etsivätkö he vain suojaa? Onko tämä Kabuki-teatteria? Olenko minä ääliö?

Mahdollisesti, mutta minua on kutsuttu pahemminkin. Jos saan selville, että tarinassa on muutakin, räjäytän heidät – mutta en usko, että on.

Miksi?

Tämän kuulin eilen:

Syvästi kahtiajakautuneessa maassa suurin ja tärkein yritys inhimillisessä kanssakäymisessä ja sisällönkulutuksessa näki konservatiivisen liikkeen kuohuvan YHDEN henkilön vuoksi, joka esitti YHDEN syytöksen YHTÄÄN heidän tuotettaan vastaan. Yksi juttu ja haarukat tulivat esiin. Siihen me konservatiivit olemme tottuneet, mutta vasemmistolaiset eivät niinkään.

Eilisen kokouksen tarkoituksena oli toki rauhoittaa vihaisia ääniä, ainakin jossain määrin. He käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja selittivät meille tuotteidensa yksityiskohtia ja sitä, miten he eivät todellakaan voi olla tietoisesti puolueellisia, vaikka myönsivätkin, että tiedostamaton puolueellisuus voi hiipiä mukaan. Minusta tapaamisen tarkoitus Facebookin näkökulmasta oli kuitenkin tunnustaa, että jos yksi juttu ja yksi syytös voi tuoda esiin haarukat, perustavampi ongelma, johon on puututtava, on luottamuksen puute.

Konservatiivinen media, joka aloitettiin vastareaktiona päävirtamedian luontaiselle ennakkoluulolle, ei luota keneenkään piirimme ulkopuoliseen. Helvetti, emme luota edes piirimme sisällä oleviin ihmisiin. On siis ymmärrettävää, että Piilaaksoon meneminen on monille konservatiiveille kuin menisi vihollisalueelle.

Piilaakso on liberaali, ei vähän liberaali, paljon liberaali. Olin esimerkiksi eilen lounaalla hyvin merkittävän Piilaakson yrittäjän kanssa, joka lahjoittaa demokraateille. Jos internetiä on uskominen, hän lahjoitti 250 000 dollaria Obaman Super PAC:lle. Ja kun hän (vai oliko se joku muu hänen tiimissään?) kuvaili San Franciscoa, hän kuvaili sitä ”vasemmalle kallellaan olevaksi”. Konservatiivit näkevät San Franciscon putoavan jyrkänteeltä vasemmalle.

Tämä ero käsityksissä on valtava.

Ymmärrän, miksi konservatiivit suhtautuvat epäilevästi Piilaaksoon. Se voi tuntua paljolti päävirtamedialta. Mutta olen sanonut monta kertaa, että tunnen oloni kotoisaksi Piilaaksossa. Rakastan sen energiaa. Nämä ihmiset haluavat innovoida ja mullistaa, he haluavat, että hallitus lakkaa säätelemästä heidän yrityksiään, he haluavat pienyritysten menestyvän, he arvostavat henkilökohtaista vastuuta jne. Miksi he ovat liberaaleja? En tiedä, mutta yleisesti ottaen he eivät ole edistysmielisiä, ainakaan ne ihmiset, joita tapasin tänään (vaikka varmasti muutama olikin).

Siten emme pääsääntöisesti luota heihin. Ja yhdellä tarinalla konservatiivit kertoivat Facebookissa: ”Luottamuspankissa ei ole enää mitään jäljellä. Ei ole hyvää tahtoa. Teidän on täytynyt huijata meitä koko ajan.”

Tiedän, että ihmiset tulevat haukkumaan minua kantani vuoksi. Minua tullaan kutsumaan myyjäksi. Minua tullaan syyttämään rahan ottamisesta tai käpertymisestä koston pelossa. (Tietysti, jos olisin toisella puolella – että Facebook todella yrittää kusettaa meitä, minua haukuttaisiin myös. No, minä vain sanon asiat niin kuin ne näen.)

Mikä minua siis häiritsi Facebookin kokouksessa?

Istuin kokouksessa, joka minusta tuntui siltä kuin olisin osallistunut Sateenkaarikoalition kokoukseen, jonne ihmiset (en minä) olivat tulleet vaatimuslistan kanssa.

Katselin ympärilleni, kuulin valitukset, kuuntelin näkökulmia, eikä kukaan huoneessa ollut jakanut todisteita mistään väärinkäytöksistä. Ehkä heillä oli niitä, mutta niitä ei jaettu. He keskustelivat siitä, miten Facebookin orgaaninen tavoittavuus ja algoritmien muutokset ovat vaikuttaneet heidän liiketoimintaansa. Samalla he myönsivät, että Huffington Post on kamppaillut samojen ongelmien kanssa. Kuulin ihmisten keskustelevan yhteisöstandardeista, sivujen sulkemisesta ja postausten poistamisesta – ja uskon, että näin tapahtuu, ja toivon, että Facebook voisi tehdä sen paremmin – mutta emme olleet paikalla sen takia. Olimme siellä tämän YKSINÄISEN syytöksen takia, joka koski Trending Topicsia.

Istuin siellä katsellen ympärilleni ja kuulin asioita kuten:

1) Facebookissa on hyvin liberaali työvoima. Onko Facebook miettinyt monimuotoisuutta palkkauskäytännöissään? Maassa on 2% mormoneja. Ehkä Facebookin yrityksen pitäisi paremmin heijastaa tätä todellisuutta.

2) Ehkä Facebookin pitäisi harkita kuuden kuukauden koulutusohjelmaa, joka auttaisi heidän puolueellista ja liberaalia työvoimaansa ymmärtämään ja kunnioittamaan konservatiivisia mielipiteitä ja arvoja.

3) Meidän on nähtävä voimakkaita ja konkreettisia toimia tämän vääryyden korjaamiseksi.

Se oli kuin konservatiivien positiivinen toiminta. Milloin konservatiivit alkoivat vaatia kiintiöitä JA monimuotoisuuskoulutusta JA vähemmän ihmisiä Ivy League -korkeakouluista.

Istuin siinä ja katselin ympärilleni ”meidän puoleltamme” ja ihmettelin: ”Keitä me olemme? Kuka minä olen? Haluan olla hyvin selvä – en tarkoita jokaista henkilöä huoneessa. Siellä oli luultavasti 25-30 ihmistä, ja uskon, että monet heistä tunsivat samoin kuin minä. Mutta yleinen sävy tuntui minusta Salemin noitaoikeudenkäynniltä: ”Facebook, sinun on myönnettävä, että kusetat meitä, koska jos et myönnä, se todistaa, että kusetat meitä.”

Mitä meille tapahtui? Milloin meistä tuli heitä? Milloin meistä tuli ihmisiä, jotka vaativat, että Oscar-gaalaan lisätään mustia näyttelijöitä rodun perusteella?

Joku esitti kokouksessa hyvän pointin. Pelkästään Facebookin kutsu on huikea. Konservatiivien ääniä kutsutaan harvoin, jos koskaan, pöytään avoimeen vuoropuheluun.

Onko Twitter, Google tai joku muu Piilaakson jättiläinen kutsunut konservatiiveja puhumaan, ymmärtämään, mitä me tunnemme ja näemme? Onko mikään muu yritys tai taho sanonut: ”Kyllä, monet työntekijöistämme ovat liberaaleja, monet meistä eivät ymmärrä teitä, mutta tavoitteenamme on olla avoin foorumi, jossa KAIKKI ajatukset (vihan ja hyväksikäytön jne… rajoituksin) ovat tervetulleita”? Onko mikään muu organisaatio, jolla on 1,6 miljardia käyttäjää, myöntänyt, että vaikka heidän perusarvonsa ovat päinvastaiset kuin meidän, on huonoa liiketoimintaa sulkea pois osa väestöstä?

Mark Zuckerberg teki minuun todella vaikutuksen käytöksellään, kyvyllään hallita huonetta, ajattelevaisuudellaan, suoruudellaan ja sillä, mikä vaikutti hänen vilpittömältä halultaan ”yhdistää maailma”. Kysyin häneltä, olisiko Facebook nyt tai tulevaisuudessa avoin alusta kaikkien ajatusten jakamiselle vai sisällön kuraattori? Kun esitin tämän kysymyksen, sanoin hänelle, että kannatan hänen oikeuttaan valita kumpi tahansa suunta. Facebook on yksityisomistuksessa oleva yritys, jolla on sijoittajia, jotka voivat päättää, mikä on heille oikein. Ne voivat päättää, mikä on oikein voittojen, etujen, periaatteiden tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perusteella. Toivon, että he haluavat olla avoimia, mutta aion taistella heidän oikeutensa puolesta olla sitä, mitä he haluavat olla, vaikka en pitäisikään heidän päätöksestään. Epäröimättä, selkeästi ja rohkeasti Mark sanoi, että on vain yksi Facebook ja yksi tie eteenpäin: ”Olemme avoin alusta.”

Hän jatkoi keskustelua siitä, että he ovat kaukana täydellisestä, että he työskentelevät jatkuvasti algoritmien, uutissyötteen parantamisen, käyttäjäkokemuksen jne. parissa. Tavoite oli kuitenkin hyvin selkeä – olla avoin alusta. Kun katsoin häntä ja hänen tiimiään silmiin, uskoin häntä ja uskoin heitä. Toivottavasti minua ei todisteta vääräksi.”

Miten sovitan tämän yhteen muiden syytösten kanssa, jotka ovat peräisin ihmisiltä ja organisaatioilta, joita kunnioitan, kuten CPAC:lta ja Matt Schlappilta? En pysty. En tiedä mitä CPAC koki, enkä tiedä ovatko he oikeassa vai eivät. Olen nähnyt Steven Crowderin valituksen, eikä minulla ole muuta vastausta kuin että rakastan Steveniä ja toivon, että hän saa ansaitsemansa tyydytyksen. Olen puhunut muiden kanssa epävirallisesti, jotka ovat esittäneet samanlaisia väitteitä kuin CPAC. Miten sovitan nämä valitukset yhteen? En osaa.

Ehkä jonain päivänä, ehkä jonain päivänä pian, pystyn syntetisoimaan nämä kaksi vastakkaista näkökulmaa. Ehkä jompikumpi osapuoli näyttää pitäviä todisteita tai savuavan aseen. Mutta siihen asti, tutkimustemme ja henkilökohtaisen kokemukseni perusteella Facebookista, uskon, että he toimivat hyvässä uskossa ja jakavat joitakin hyvin syvällisiä, perustavanlaatuisia periaatteita niiden ihmisten kanssa, jotka uskovat vapauden ja sananvapauden periaatteisiin.

Lue lisää verkkosivuiltani: www.GlennBeck.com.