Mikä voisi olla pelottavampaa kuin ”aaveet”, ”hait” ja ”syvänmeren” Halloweenin aikaan joillekin ihmisille? Ei elokuva vaan se, miten vähän tiedämme syvyyksissä elävistä aavehaista, jotka tunnetaan myös nimellä chimaerat (Chimaeriformes-luokkaan kuuluvista). Tänä kansainvälisenä kummitushaipäivänä (30. lokakuuta) niitä tutkivat tiedemiehet haluavat esitellä ne sinulle!
Chimaerat ovat pieni ryhmä rustokaloja (yhteisnimeltään Chondrichthyes tai Chondrichthyans), jotka muodostavat alaluokan Holocephali ja ovat haiden, ruskettien ja rauskujen sisäryhmä. Ne erottuivat muista Chondrichthyes-luokista noin 360 miljoonaa vuotta sitten. Ne eivät ole varsinaisia haita, vaikka niitä kutsutaankin lempinimellä ”haamuhait”. Muita yleisiä nimiä ovat ”rotta-”, ”jäniskala”, ”norsukala” tai ”kummituskala”, ja nämä salaperäiset eläimet kuuluvat kolmeen sukuun, vaikka ne usein niputetaan yhteen. Callorhinchidae-perheeseen kuuluvat auranokkakalat, Chimaeridae-perheeseen kuuluvat lyhytnokkakalat ja Rhinochimaeridae-perheeseen kuuluvat pitkänokkakalat.
Maailmanlaajuisesti nämä eläimet viettävät suurimman osan ajastaan 400-2 000 metrin syvyyksissä, ja jotkin lajit käyvät matalammissa syvyyksissä (jopa 3 metrin syvyydessä) parittelemassa ja munimassa. Useimmat chimaerat ovat IUCN:n punaisessa luettelossa ”Least Concern” -luokituksessa, mutta niitä kaikkia ei ole juurikaan tutkittu. Koska niiden elinympäristö on suurelta osin saavuttamattomissa, simpukoiden elämänhistoriaa ja lisääntymisbiologiaa tunnetaan huonosti.
”Syvänmeri on laaja ja syrjäinen, ja se on myös äärimmäisyyksien paikka – siellä on lähes jäätäviä lämpötiloja, murskaava paine ja täydellinen valon puute. Se on paikka, jonne emme voi helposti uskaltautua, ja tämä tekee siitä uskomattoman vaikean paikan työskennellä”, sanoo tohtori Diva Amon Lontoon luonnonhistoriallisesta museosta Isossa-Britanniassa.
Halloweenin hengessä on hyvä tietää, että mytologiassa ja kansanperinteessä on fantastisia olentoja, jotka myös kulkevat nimellä ”chimera”, mutta eri tavalla kirjoitettuna. Puhumattakaan siitä, että toinen on todellinen ja toinen… no, ei. Kreikkalaisen mytologian mukaan khimaira on hirvittävä tulta hengittävä hybridiolento, joka koostuu monien eläinten osista. Kimeerat kuvataan yleensä leijonana, jonka selästä nousee vuohen pää ja käärmeen päähäntä.
Meren syvänmeren kimeerat ovat hieman vähemmän oudon näköisiä. Kummitushain ja oikeiden haiden erottaminen toisistaan ei ole kovin vaikeaa. Ensinnäkin chimaeroilta puuttuvat nuo rivit teräviä hampaita, kuten niiden hai-serkuilta! Toisin kuin monilla oikeilla hailla, niillä on yksittäisten hampaiden sijasta hammaslevyjä; yläleuan levyt ovat teräviä, kun taas alaleuan levyt ovat litteitä ja niitä käytetään murskaamaan saalista, jota yläleuka pitää paikallaan. Toinen keskeinen ero hammasrakenteessa on se, että niiden hampaat eivät putoa pois kuten haiden hampaat, vaan ne kasvavat edelleen. Kasvusta puheen ollen, chimaerat eivät kasva kovin suuriksi (suurin ilmoitettu koko on 1,25 metriä), ja niillä on päässään sukupuolielin, joka haista puuttuu. Kyllä, luit oikein: siinä missä haikaloilla on kaksi ”penistä”, jotka tunnetaan tieteellisesti nimellä ”claspers”, urospuolisilla chimaeroilla on sisäänvedettävät sukupuolielimet päässään.
Ja kuten sukulaislajeillaan, elasmobranchilla (joihin kuuluvat hait, rauskujen ja ruskettien lajit), chimaeroilla on ekologinen merkitys. ”Vaikka ne syövät esimerkiksi pieniä äyriäisiä, jos meillä ei olisi chimaeroja, sillä voisi olla kielteisiä vaikutuksia muiden lajien populaatioihin”, sanoo Amber Reichert, Tyynenmeren hain tutkimuskeskuksen jatko-opiskelija.
Nämä eläimet nousivat hetkellisesti kuuluisuuteen, kun Monterey Bayn akvaariotutkimuslaitos (MBARI) lähti tutkimaan Havaijin ja Kalifornian ympärillä olevia syvyyksiä, joissa pieni kauko-ohjattava ajoneuvo (ROV) kiinnitti huomionsa teräväkärkiseen siniseen chimaeraan (Hydrolagus trolli), joka näytti tutkivan ROV:ia toistuvasti. Tiedotusvälineet villiintyivät.
”Hydrolagus trolli voidaan erottaa muista lajeista lyhyen, tylpän kuonon, vaalean siniharmaan ruumiinvärityksen, suuren, kaarevan selkärangan, joka on pidempi kuin ensimmäinen selkäevä (tuo selässä oleva evä), ja teräväkärkisen, kolmionmuotoiset rintaevät (sivussa olevat kaksi suurta evää, jotka auttavat chimaeroja uimaan) ja leveät rintaevät (muut parittaiset evät) Lisäksi näiden yksilöiden evien reunassa on vaaleansininen reunus”, Reichert sanoo. ”Tutkimukset, joissa Hydrolagus cf. trolli havaittiin, oli alun perin tarkoitettu geologisiksi tutkimuksiksi Monterey Canyonin kalliomuodostelmista.”
Miksi cf? ”cf on latinaa ja tarkoittaa ’vertaa’, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että uskomme, että kyseessä on tämä laji, sillä kaikista havainnoimistamme haamuhailajeista se on lähimpänä Hydrolagus trollia. Emme voi vielä sanoa varmuudella, että tiedämme sen olevan sama laji, ennen kuin saamme geneettisiä näytteitä ja mahdollisuuden tehdä erottelevampia mittauksia”, Reichert selitti.
Pointy-nosed blue chimaera (Hydrolagus cf. trolli)
2007 MBARI
Ja nämä haamuhait saattavat tulevaisuudessa muuttua juuri sellaisiksi – haamuiksi. Näitä eläimiä pyydetään ”sivusaaliina”, joka on osa kalastuksen saaliista, joka koostuu eläimistä, joita ei ollut tarkoitus pyydystää. Reichert on samaa mieltä ja lisää: ”Vaikka ne heitetäänkin pois, ne pyydetään niin syvältä, että niiden eloonjäämisaste on alhainen, jos sitä on lainkaan. Syvänmeren troolikalastus on potentiaalinen ongelma populaatioille, jos sitä ylikalastetaan.”
Tummansininen syvänne pitää sisällään monia salaperäisiä asioita – myös monia eläimiä, kuten kimalaisia. ”Vuodesta 2002 lähtien löydetyistä ja nimetyistä 52 kelvollisesta kimalaislajista 22! Laboratorioni, Tyynenmeren hain tutkimuskeskus, on ollut merkittävässä asemassa uusien lajien löytämisessä ja nimeämisessä. PSRC:n tutkijat löysivät ja nimesivät yksitoista 52 voimassa olevasta lajista. Näistä uusista lajeista minun laboratorioni jäsenet nimesivät ne”, Reichert sanoo. Amon on samaa mieltä siitä, että syvänmeri pitää sisällään monia salaisuuksia: ”Syvänmeren merkitystä ei pidä aliarvioida. Siellä on suurin osa maailman tuntemattomasta biologisesta monimuotoisuudesta, ja se tarjoaa elintärkeitä ekosysteemipalveluja, jotka pitävät planeettamme terveenä ja hengissä. Ja yhä useammin syvänmeri tarjoaa meille kipeästi tarvitsemiamme resursseja, kuten ruokaa, energiaa, mineraaleja, lääkkeitä ja paljon muuta.”
Tänä Halloweenina ajattele siis niitä kummallisuuksia, jotka kutsuvat syvää merta kodikseen… kimalaisen hehkuvat silmät, jotka odottavat, että ne löydetään.”
Seuraa minua Twitterissä tai LinkedInissä. Tutustu verkkosivustooni.