Surffaaminen tarkoittaa useimmille meistä aallon nappaamista, seisomaan nousemista ja ehkä muutaman kierroksen tekemistä. Se vaatii viiden ja 11 jalan pituisen laudan sekä usein loputonta odottelua vuoroveden, aallokon ja tuulen täydellisen yhdistelmän löytämiseksi. Stand-up-paddling on helpottanut pienten aaltojen pyyntiä lisäämällä aallokkoyhtälöön melan voiman ja ison, painavan laudan vauhdin.

Siltikin surffaaminen onnistuu Münchenin Eisbach-joen kaltaisia poikkeuksia lukuun ottamatta vain valikoiduilla rantaviivoilla, joilla todella on aaltoja. Kunnes foliosurffaus tuli ja käänsi kaiken tämän päälaelleen ja teki ”surffaamisen” mahdolliseksi yllättävissä paikoissa. Jos et ole koskaan kuullut foliosurffauksesta, et ole varmasti yksin. Jopa monet surffauksen harrastajat eivät ole koskaan kuulleet tästä oudosta lajin muunnelmasta, saati sitten kokeilleet sitä – mutta sitä on ollut olemassa jo jonkin aikaa. Tässä on kaikki, mitä sinun on tiedettävä, ennen kuin kokeilet sitä itse.

Miten se toimii?

Surffauksen ja hydrofoil-teknologian hybridi, foliosurffaus korvaa perinteisen evän surffilaudan pohjassa paljon pidemmällä, hydrodynaamisesti suunnitellulla evällä, jota kutsutaan teräksi. Lapa on pidempi kuin tavallisen surffilaudan evä, ja sen alaosassa on siivet.

Kun lauta liikkuu eteenpäin, siivet nostavat laudan vedestä, jolloin myös suuri osa lapasta paljastuu. Foliosurffaajat kirjaimellisesti liukuvat pinnan yläpuolella ja pystyvät tekemään tiukempia käännöksiä pienemmän veden kanssa kosketuksissa olevan pinta-alan ansiosta.

Kuva: Wallenrock/

Mauilla asuvan isojen aaltojen surffaajan Laird Hamiltonin, jonka sanotaan olleen ensimmäinen surffaaja, joka käytti vesiskootteria hirviömäisen kokoisiin aaltoihin hinaamiseen, kerrotaan myös käyttäneen ensimmäisenä foil-lautaa vesiskootterin perässä hinaamiseen. Maui oli myös leijalautailun synnyinpaikka, ja pian leijalautailijat ottivat käyttöön foliolaudat, jotta leijalautailusta tulisi paljon pehmeämpää – sillä tuuli, joka mahdollistaa leijalautailun, voi myös tehdä vedestä erittäin aaltoilevaa.

Matkan varrella tavalliset lainelautailijat huomasivat, että foliolaudat valjastavat paljon enemmän valtameren energiaa kuin tavalliset laudat eivätkä ne menetä tuota energiaa kitkaan, joka syntyy laudan ollessa kosketuksissa veden kanssa. Lisäksi lautoja voi kirjaimellisesti pumpata ylös ja alas, jolloin ne tuottavat enemmän energiaa, vähän samaan tapaan kuin jalkojen pumppaaminen keinussa tuottaa enemmän edestakaista energiaa.

Missä on viehätysvoima?

Ei foliosurffauksen ylimääräinen ketteryys eikä veden yläpuolella liukumisen uutuudenviehätys ole sen tärkeimpiä myyntiargumentteja (vaikka Hamilton onkin sanonut, että se ”tuntuu lentämiseltä”). Pikemminkin se on lupaus siitä, että voi surffata paikoissa, joissa ei muuten voi surffata. Sama lentokonetekniikka, joka saa laudan nousemaan vedestä, tarkoittaa myös sitä, että se kerää helposti tarpeeksi vauhtia valkeasta vedestä, jotta ratsastaja voi jatkaa surffaamista pienessä aallokossa tai ei lainkaan aallokossa.

Aallokosta kiinni saatuaan on jopa mahdollista kääntyä ympäri ja ratsastaa laudalla edelleen seisten pois rannalta sen sijaan, että meloisi pois. Mutta väsyttävän melonnan välttäminen ei suinkaan ole foliosurffauksen ainoa etu, kun on kyse surffaamisesta surffaamattomissa paikoissa; koska foliosurffausta voi harrastaa melkein missä tahansa, foliosurffaajat voivat välttää ruuhkautuneet jonot ja hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla olosuhteita, joita muualla on tarjolla. Skeptinen? Aiemmin tänä vuonna havaijilainen surffaaja Kai Lenny nappasi hydrofoililla 11 aaltoa peräkkäin kuudessa minuutissa rikkoen oman henkilökohtaisen ennätyksensä.

Kuva: aerogondo2/

Mitä varusteita tarvitset?

Voisit yrittää jälkiasentaa evän tavalliseen surffilautaan käyttämällä surffilautaa, joka on suhteellisen kelluva ja varmistamalla, että sen paksuus riittää kantosiipisurffin evän tuttelulaatikon asentamiseen. Voit myös tilata uuden hydrofoil-laudan ammattilaiselta laudanmuokkaajalta, kuten Signature Foilsilta.

Se ei ole heikkohermoisille.

Kuten mikä tahansa surffauslaji, myös foil-surffaus on paljon vaikeampaa kuin miltä se näyttää. Jopa Kelly Slater, historian paras surffaaja, näytti kamppailevan ensimmäisellä kerralla hydrofoililla. Tavallisiin surffilautoihin verrattuna hydrofoilit vaativat äärimmäistä tasapainoa, taitoa ja kuntoa jo pelkästään pitääkseen laudan poissa vedestä.

Kunto ja taito eivät ole kaikki, mistä foliosurffaajien tarvitsee huolehtia. Foliosurffauksessa on myös se terävä evä, jota ei turhaan kutsuta teräksi. Toisin kuin tavallisen surffilaudan evä, hydrofoilin evä on massiivinen ja valmistettu metallista (toisin kuin lasikuidusta). Tämä yhdistelmä ja riittävä vauhti tekevät evästä erittäin vaarallisen välineen, joka voi aiheuttaa vakavia vammoja. Itse asiassa kokenut japanilainen surffaaja Yu Tonbi Sumitomo huomasi tämän vuonna 2016, kun hän melkein viilsi kasvonsa irti surffatessaan uudella foil-laudallaan. Massiiviset tikit venyivät hänen ohimostaan selvästi hänen otsansa poikki.

Tämä saattaa kuulostaa pelottelulta, mutta ihmisten määrä joillakin maailman vilkkaimmilla surffauspaikoilla tekee tällaisella vaarallisella veneellä surffaamisesta ruuhkaisissa vesissä äärimmäisen riskialtista. Kokeneiden foliosurffaajien kannattaa pysytellä poissa ruuhkaisista jonoista ja surffata joko yksin tai pienissä ryhmissä. Sama pätee myös aloittelijoihin – vaikka lyhyemmän laudan ja tappavan terän ansiosta pienet aallot 11-metrisellä stand up -melontalaudalla eivät ehkä näytäkään niin pahalta.