Celiac.com 17.05.2019 (Julkaistu alun perin 08.10.2010) – Keliakian yhteydessä immuunijärjestelmä vaarantuu monin tavoin. Rasvojen puute (rasvojen imeytymishäiriön vuoksi) voi rajoittaa eikosanoidien ja muiden rasvoista riippuvaisten immuunijärjestelmän komponenttien tuotantoa. Myös mineraalien, kuten sinkin, kuparin, raudan, seleenin tai magnesiumin, imeytymishäiriöt voivat heikentää immuunijärjestelmän toimintaa monin tavoin. Muiden kuin metallien, kuten jodin, imeytymishäiriöt voivat myös heikentää immuunijärjestelmän toimintaa heikentämällä kateenkorvan T-solujen tuotantoa. Vuotava suolisto, joka on hoitamattoman keliakian krooninen piirre, voi aiheuttaa autoimmuniteettia ja tyhjentää juuri ne resurssit, jotka suojaavat meitä infektioilta ja myrkyllisiltä aineilta. Laratsotidin viimeaikaiset onnistumiset viittaavat vahvasti siihen, että vuotava suolisto on keliakian perimmäinen syy, sillä monet keliaakikot voivat syödä gluteenia ilman suurempia haittoja, kun he käyttävät tätä lääkettä.
Malabsorptio
Solumme voivat hyödyntää kolmea erillistä energianlähdettä. Ne voivat polttaa glukoosia hiilihydraateista, aminohappoja proteiineista tai rasvoja, jotka voivat olla tyydyttyneitä, kertatyydyttymättömiä tai monityydyttymättömiä rasvoja. Mitä tahansa tai kaikkia näistä voidaan käyttää polttoaineena solutasolla. Keliakiaa on jo pitkään luonnehdittu rasvojen imeytymishäiriöksi, ja jotkin rasvat ovat välttämättömiä selviytymisemme ja hyvinvointimme kannalta. Stephen Cunnane esittää erinomaiset perustelut näille välttämättömille rasvoille kirjassaan ”Survival of the Fattest”, joka käsittelee ihmisaivojen evoluutiota. Hän osoittaa, että ihmisen aivot eivät voi kehittyä normaalisti ilman riittävää omega-3-rasvahappojen saantia. Tarvitsemme rasvoja myös monien immuunijärjestelmän osien valmistukseen. Meidän on kulutettava ja imeytettävä omega 3- ja omega 6 -rasvahappoja, koska elimistömme ei kykene tuottamaan niitä tehokkaasti.
Samoin ymmärryksemme laajentuessa olemme ymmärtäneet, että myös muiden ravintoaineiden, kuten kivennäisaineiden, imeytyminen voi heikentyä hoitamattomassa keliakiassa. (Jotkut keliakiaa sairastavat jatkavat mineraalien imeytymishäiriöiden kanssa taistelua vielä vuosia sen jälkeen, kun he ovat siirtyneet gluteenittomaan ruokavalioon.) Potilailla, joilla on raudanpuute, joka ei reagoi lisäravinteisiin, olisi tutkittava keliakiaa, sillä hoitamattomassa keliakiassa on yleistä refraktorinen raudanpuute (1). Rauta on tärkeä osa immuunitoimintaa, ja Stephen J. Oppenheimer on tunnistanut seitsemän erillistä dynamiikkaa, joiden kautta raudanpuute voi heikentää immuunitoimintaa. Näitä ovat mm: Vastaavasti mineraalien imeytymishäiriö voi haitata sinkin, kuparin ja seleenin saantia, joista jokaisella voi olla kielteinen vaikutus immuunijärjestelmään. Lieväkin sinkin puute voi heikentää T-solujen toimintaa, häiritä kateenkorvan hormonaalista säätelyä sekä tuumorinekroositekijän ja luonnollisten tappajasolujen aktivoitumista (4). Olen aiemmin raportoinut, että luonnolliset tappajasolut ovat elimistön ensimmäinen puolustuslinja pahanlaatuisia kasvaimia vastaan (5). Luonnolliset tappajasolut auttavat myös suojaamaan meitä monilta tartunnanaiheuttajilta.
Myös ei-metallisten alkuaineiden, kuten jodin, puutteellinen imeytyminen voi heikentää immuunitoimintaa. Sen lisäksi, että kilpirauhanen tarvitsee jodia toimiakseen kunnolla, terve kateenkorvan rauhanen sisältää suuria jodivarastoja, ja monenlaiset immuunitoiminnot edellyttävät jodia. Jodin antibakteerisella käytöllä on pitkä historia, ja tämä alkuaine löydettiin jo 1800-luvun alussa. Vaikka jodia lisätään nykyään useimpiin ruokasuoloihin teollistuneessa maailmassa, sen puute vaivaa edelleen kolmatta maailmaa ja aiheuttaa ehkäistävissä olevaa henkistä jälkeenjääneisyyttä. Tämän tärkeän ravintoaineen imeytymishäiriö voi aiheuttaa häiriöitä moniin immuunijärjestelmän osa-alueisiin ja heikentää lämmönsäätelyä kilpirauhasen toiminnan heikkenemisen vuoksi. Lisättyjä ongelmia kilpirauhasen kanssa voi tulla myös hoitamattomalle keliaakikolle autoimmuniteetin kautta, jonka aiheuttaa prosessi nimeltä molekulaarinen matkiminen (tästä lisää myöhemmin), joka on yksi keino, jolla vuotava suolisto voi myös aiheuttaa tuhoa immuunijärjestelmälle.
Leaky Gut
Jon Meddings on luonnehtinut ruoansulatuskanavaa pitkäksi putkeksi, joka kulkee kehomme läpi ja joka sisältää ulkoisesta ympäristöstä tulevia aineita (6). Toisin kuin ihollamme, suolistossa on vain yksi solukerros, joka suojaa meitä ulkomaailmalta. Näiden solujen on valikoivasti imeytettävä ravinteita tästä materiaalista ja samalla muodostettava suojamuuri meitä mahdollisesti vahingoittavia ruoan ainesosia vastaan. Nämä ravintoaineet imeytyvät epiteelisolujen läpi ja vapautuvat solujen toisella puolella verenkiertoon.
Gluteenin aiheuttama vuotava suolisto on tila, jossa suolen luumenissa tuotetaan liikaa zonuliinia. Tämä proteiini kiinnittyy suolta reunustaviin epiteelisoluihin. Epiteelisolut siirtyvät kauemmaksi toisistaan, jolloin solujen väliin jää aukkoja, jolloin ainetta pääsee verenkiertoon epiteeliesteen toiselta puolelta. Näiden aukkojen koosta riippuen erilaiset myrkyt, ruoasta peräisin olevat tartunnanaiheuttajat, sulamattomat ja osittain sulatetut ruokahiukkaset ja jopa suolistossa elävät ystävälliset bakteerit voivat päästä verenkiertoon ja sen ulkopuolelle.
Olivatpa ne sitten ravinnosta peräisin olevia osittaisia tai täydellisiä proteiineja, ulkoisesta ympäristöstä peräisin olevia mikrobeja tai suolistostamme peräisin olevia ystävällisiä bakteereja, verenkiertoon päästyään immuunijärjestelmämme tunnistaa nämä proteiinit vieraiksi. Tuotamme vasta-aineita hyökätaksemme niiden kimppuun ja tuhotaksemme ne. Jos näitä samoja proteiineja saapuu verenkiertoon toistuvasti, seerumin vasta-aineet, jotka ovat herkistyneet erityisesti näille proteiineille, nousevat. Proteiinirakenteet voivat sisältää valtavan vaihtelevia aminohapposekvenssejä. Ehkä tehokkuuden vuoksi nämä selektiiviset vasta-aineet tunnistavat vain yhden segmentin vieraasta proteiinirakenteesta, yhden aminohapposekvenssin muodossa. Molekyylimimikri-teorian mukaan tämä tai hyvin samankaltainen aminohapposekvenssi saattaa esiintyä proteiineissa, jotka muodostavat joitakin omia kudoksiamme. Jos meillä on kohonnut määrä vasta-aineita, jotka on valmistettu hyökkäämään tällaista aminohappojonoa vastaan, ne hyökkäävät myös omia kudoksiamme vastaan. Tämä prosessi johtaa autoimmuunisairauteen.
Koska on vaikea ennustaa, minkä aminohapposarjan immuunijärjestelmä valitsee, emme voi ennustaa tiettyjä omia kudoksia, joihin immuunijärjestelmämme hyökkää. Jos molekyylimimikri-teoria kuitenkin pitää paikkansa, gluteeni saattaa olla monien autoimmuniteetin muotojen taustalla, koska se vaikuttaa zonuliinin tuotantoon.
Keliakia vs. gluteeniyliherkkyys
Suurempi vaara näyttää olevan keliakiassa kuin muussa kuin keliakiassa esiintyvässä gluteeniyliherkkyydessä, sillä keliakiapotilaat eivät joudu kamppailemaan ainoastaan kaikkien vuotavasta suolistosta johtuvien ongelmien kanssa, vaan heillä on myös kaikki imeytymishäiriöihin liittyvät ongelmat. Anderson ja muut raportoivat kuitenkin, että gluteeniyliherkkyyttä sairastavilla henkilöillä oli suurempi kuolleisuus kaikkiin syihin sekä huomattavasti suurempi non-Hodgkinin lymfooman ja ruoansulatuskanavan syöpien määrä kuin keliakiaa sairastavilla potilailla (7). Nämä valitettavat tiedot voivat olla suoraa seurausta monista lääkäreistä ja muista terveydenhuollon ammattilaisista, jotka johdonmukaisesti kehottavat potilaitaan jatkamaan gluteenin käyttöä huolimatta selkeistä todisteista, kuten anti-gliadiinivasta-aineista, jotka osoittavat, että nämä potilaat saavat aikaan immuunireaktion ruokavalionsa yleisintä elintarviketta vastaan. Columbian yliopiston lääketieteen professori Peter Green on kehottanut kiinnittämään enemmän huomiota ”suolistotulehduksen ja gluteeniyliherkkyyden lievempiin asteisiin” (8).
Lähteet:
Farhad Zamani, Mehdi Mohamadnejad, Ramin Shakeri, Afsaneh Amiri, Safa Najafi, Seyed Meysam Alimohamadi, Seyed Mohamad Tavangar, Ardeshir Ghavamzadeh, Reza MalekzadehGluteeniherkkä enteropatia potilailla, joilla on tuntemattomasta alkuperästä johtuva raudanpuuteanemiaWorld J Gastroenterol 2008 December 28; 14(48): Oppenheimer Stephen J, Iron and Its Relation to Immunity and Infectious Disease. The American Society for Nutritional Sciences Supplement, Journal of Nutrition. 2001;131:616S-635S. Rude RK, Olerich M. Magnesiumin puute: mahdollinen rooli gluteeniherkkään enteropatiaan liittyvässä osteoporoosissa. Osteoporos Int. 1996;6(6):453-61. Prasad AS. Sinkki ja immuniteetti. Mol Cell Biochem. 1998 Nov;188(1-2):63-9. Hoggan R. Vehnän, rukiin ja ohran proteiinien tarkastelu karsinogeenien apuna. Med Hypotheses. 1997 Sep;49(3):285-8. Meddings J. Kansallinen konferenssi, Canadian Celiac Association, Calgary, Alberta, Kanada, 1999 Anderson LA, McMillan SA, Watson RGP, Monaghan P, Gavin AT, Fox C, Murray LI Maligniteetti ja kuolleisuus väestöpohjaisessa kohortissa potilaita, joilla on keliakia tai ”gluteeniyliherkkyys”. World J Gastroenterol 2007 January 7; 13(1): 146-151 Green P H R, Mortality in Celiac Disease, Intestinal Inflammation, andGluten Sensitivity. JAMA. 2009;302(11):1225-1226.