Voiko jokin, joka tapahtui 1000 vuotta sitten, vaikuttaa ihmisiin vielä tänäänkin? Totta kai voi. Kysy vaikka Islannilta.

Kun viikingit tulivat Islantiin yli tuhat vuotta sitten, he kaatoivat ja polttivat puita tehdäkseen tilaa maanviljelylle. Muutamassa vuosisadassa he hävittivät suurimman osan alueen puista niin tehokkaasti, että Islanti kamppailee vielä nykyäänkin puiden uudelleen kasvattamisesta, kertoo The New York Times.

Se on ongelma, sillä puita, kuten Lorax sanoi, kaikki tarvitsevat. Puut pitävät maaperää kasassa, mikä tekee siitä vakaamman rakentamista varten. Ne auttavat myös suojaamaan maata eroosiolta ja tulvilta.

Viikingit asettuivat metsään ja muuttivat sen aavikoksi. Kun suurin osa puista oli raivattu, maan monista tulivuorista peräisin oleva tuhka laskeutui maan päälle, mikä loi laajoja alueita huonoa, epävakaata maaperää. NPR kertoo, että Islannin väestö ei kasvanut lainkaan noin 1 000 vuoteen. Nämä ympäristöongelmat yhdessä radikaalien lämpötilanmuutosten kanssa saattoivat olla osa ongelmaa.

Viikinkien saapuessa Islantia pidettiin jo rangaistavana ilmastona maanviljelylle, mutta ”Islanti pärjäsi kohtuullisen hyvin” siinä mielessä, että se selvisi hengissä, sanoo New Yorkin kaupunginyliopiston (City University of New York-Hunter College) antropologian professori Thomas H. McGovern. Mutta se, mitä Grönlannissa tapahtui, on toinen tarina: Siellä viikingit näyttävät kadonneen. Emmekä oikeastaan tiedä miksi.”

Kirjailija Jared Diamond uskoo, että Grönlannin viikinki-siirtolaiset kohtasivat samankaltaisia metsäkatoa ja maaperän eroosiota koskevia ongelmia, ja hän on kirjoittanut, että heidän ”reaktionsa oli muuttua ylikonservatiivisiksi ja kieltäytyä ottamasta oppia naapurisyhteiskunnalta, jonka menestyksekkäät ratkaisut noihin ympäristöongelmiin näyttäytyivät heidän silmiensä edessä.”

Akatemiallinen yksimielisyys on muuttunut viime vuosien aikana. McGovernin mukaan viikingit todellakin sopeutuivat Grönlannin olosuhteisiin. Mutta kun olosuhteet muuttuivat, he eivät kyenneet sopeutumaan uudelleen.

McGovernin mukaan vuonna 1257 Indonesiassa tapahtunut tulivuorenpurkaus laukaisi pienen jääkauden, joka teki lämpötiloista kylmempiä Islannissa ja Grönlannissa. Vaikka muutokset Grönlannissa olivat paljon ankarampia kuin Islannissa, viikingit Grönlannissa pystyivät sopeutumaan kylmempiin lämpötiloihin ottamalla käyttöön hylkeenmetsästyksen kaltaisia toimintatapoja – kunnes uudet muutokset tekivät heidän ympäristöstään paljon myrskyisämmän.

Jollain tapaa uusi käsitys siitä, että Grönlannin viikingit pystyivät alun perin sopeutumaan, on hänen mukaansa ”pelottavampi”, koska se osoittaa, että ”voi tehdä paljon asioita oikein ja kuolla silti sukupuuttoon”. McGovernin teorian mukaan esimerkiksi lisääntyneet myrskyt Grönlannin ympärillä saattoivat tehdä merenkulusta paljon vaarallisempaa. Se olisi ongelma, kun otetaan huomioon, että merenkulku ei ollut vain tärkeä osa viikinkikulttuuria, vaan se on saattanut auttaa heitä selviytymään ensimmäisestä kokemastaan lämpötilanvaihtelujen aallosta.

Tällä on tietysti huolestuttavia vaikutuksia nykymaailmaan, kun yritämme saada ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta hallintaan. Miten valmistaudumme yhdenlaiseen muutokseen ja olemme samalla tarpeeksi ketteriä sopeutuaksemme tuleviin muutoksiin?

”Onnistuneella reagoinnilla yhdenlaiseen ilmastouhkaan on tahattomia seurauksia”, McGovern sanoo, ”jotka voivat lisätä haavoittuvuutta toisenlaiselle ilmastouhkalle.”