Pitävätkö miehiin vetoavat naiset machomaisesta, maskuliinisesta ulkonäöstä? Vai ovatko lempeämmät, naisellisemmat kasvot ihanteelliset?
Muussa eläinkunnassa vastaus on selvä: urokset, joilla on liioiteltuja maskuliinisia piirteitä – esimerkiksi paratiisilinnun näyttävä höyhenpeite tai hopeaselkäisen gorillan paisunut rintakehä – ovat onnekkaampia rakkaudessa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että näiden macho-ominaisuuksien ja terveyden ja elinvoimaisuuden välillä on yhteys. Mieltymys maskuliinisiin piirteisiin on mieltymys urokseen, josta tulee hyvä biologinen isä.
Omassa lajissamme tarina on ehkä yllättäen monimutkaisempi. Jotkut naiset suosivat ”kovia jätkiä” ja toiset herkempiä tyyppejä. Miksi? Se voi johtua siitä, että naiset joutuvat tekemään kompromisseja puolisoa valitessaan. Joissakin olosuhteissa maskuliiniset ominaisuudet ovat arvokkaampia. Toisissa taas naisellisempi kumppani saattaa olla parempi valinta. 15 vuotta kestäneiden tutkimusten tulokset osoittavat johdonmukaisesti, että naiset suosivat maskuliinisia miehiä pikemminkin lyhytaikaista seurustelua kuin avioliittoa varten, ehkä siksi, että machomiehet ovat yleensä vähemmän sitoutuneita.
Iris Holzleitner, Glasgow’n yliopistossa työskentelevä jatko-opiskelija, julkaisi hiljattain tähän mennessä kattavimman tutkimuksen siitä, miten naisten mieltymykset miehen maskuliinisuuteen vaihtelevat olosuhteiden mukaan.
Hän rekrytoi yli 500 naista internet-tutkimukseen. Nämä naiset arvioivat vetovoimaisuutta joukosta mieskasvoja, joita oli manipuloitu näyttämään feminiinisemmiltä tai maskuliinisemmilta. Maskuliinisilla kasvoilla on yleensä jykevämpi leuka, kapeammat silmät ja huulet sekä leveämpi nenä. Monissa tutkimuksissa vapaaehtoisia pyydetään vertailemaan vain yhtä feminiinistä ja yhtä maskuliinista kasvoa; Holzleitnerin tutkimuksessa vapaaehtoiset arvioivat yksitellen eriasteisesti maskuliinisia kasvoja.
Holzleitner havaitsi, että yleisesti ottaen naiset pitivät eniten parempina miehen kohtalaisen maskuliinisia kasvoja. Erittäin maskuliiniset tai feminiiniset kasvot olivat vähemmän houkuttelevia. Kuitenkin se, minkäasteista maskuliinisuutta nainen suosi miehen kasvoissa, riippui jonkin verran hänen omista ominaisuuksistaan.
Vertailtuna esimerkiksi yksinomaan miehiin vetoaviin naisiin naiset, jotka myös jonkin verran vetoavat naisiin, arvioivat maskuliiniset kasvot vähemmän viehättäviksi ja feminiiniset kasvot viehättävämmiksi.
Naiset erosivat mieltymyksissään toisistaan myös oman itse arvioituna olevan viehättävyytensä mukaan: Naiset, jotka pitivät itseään korkeasti vetovoimaisina, eivät pitäneet feminiinisiä mieskasvoja lainkaan kovin vetovoimaisina, mutta vähemmän vetovoimaiset naiset arvioivat ne kohtalaisen vetovoimaisiksi. Sekä itseään vetovoimaisiksi arvioineet että itseään vähemmän vetovoimaisiksi arvioineet naiset olivat yhtä mieltä siitä, että kohtalaisen maskuliiniset miehet olivat kaikkein vetovoimaisimpia, ja että hyvin maskuliiniset miehet olivat hieman vähemmän vetovoimaisia.
Naiset, joilla oli korkea vastenmielisyysherkkyys – jotka kammoksuivat tilanteita ja ärsykkeitä, jotka voisivat johtaa infektioon – pitivät yleensä enemmän kohtalaisen maskuliinisista miehistä, mutta eivät todellakaan pitäneet naisellisista tai hyvin maskuliinisista miehistä. Naiset, jotka olivat vähemmän herkkiä vastenmielisyydelle, pitivät kuitenkin kohtalaisen ja erittäin maskuliinisia miehiä yhtä houkuttelevina.
Nämä tulokset ovat mielenkiintoisia, koska ne osoittavat, että naiset eivät tee binääristä vaihtokauppaa suosimalla yhdessä tilanteessa enemmän machomiehiä ja toisessa vähemmän machomiehiä. Sen sijaan naisen henkilökohtaiset olosuhteet vaikuttavat hänen mieltymyksiinsä eri tavoin riippuen siitä, millaisia miehiä hän kohtaa.
Tulokset pakottavat meidät myös harkitsemaan aiempia selityksiä uudelleen. Esimerkiksi kun aiemmat tutkimukset osoittivat, että vähemmän viehättävät naiset ilmaisevat vähemmän mieltymystä miehisyyteen, tämä tulkittiin vastenmielisyydeksi hyvin maskuliinisia miehiä ja heidän tyypillistä machoiluaan kohtaan. Holzleitnerin tutkimus osoittaa, että tämä tulkinta on luultavasti virheellinen, sillä (itsearvioidulta) viehättävyydeltään erilaiset naiset ovat yhtä mieltä hyvin maskuliinisten miesten viehättävyydestä; mielipiteet vaihtelevat vain feminiinisten miesten kohdalla.