National Institute of Mental Healthin mukaan 7,7 miljoonaa aikuista kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD). PTSD:tä koskevan tietoisuuden lisääntymisen ohella on myös monia väärinkäsityksiä. Jotkut esimerkiksi uskovat, että se liittyy vain sotaveteraaneihin, syyskuun 11. päivän kaltaisiin tapahtumiin tai luonnonkatastrofeihin.

Vaikka tämä diagnoosi on historiallisesti liitetty sotaveteraaneihin, jotka käyvät läpi useita komennuksia, on monia muitakin tapahtumia, jotka voivat laukaista PTSD:n oireita. Esimerkiksi pitkäaikainen altistuminen emotionaaliselle ja psykologiselle hyväksikäytölle (esim. sanallisesti väkivaltaiset suhteet, alkoholismi tai stressaava lapsuus) ovat riskitekijöitä oireiden kehittymiselle. Osa näistä pitkittyneistä väärinkäsityksistä saattaa johtua siitä, että häiriön kehitys ja tunnustaminen on suhteellisen tuore ja se on oikeastaan kukoistanut vasta viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.

Historia

Vuonna 1980 Amerikan psykiatrinen yhdistys (American Psychiatric Association, APA) tunnusti PTSD:n virallisesti varsinaiseksi mielenterveysdiagnoosiksi. Historiallisesti se oli virallisesti tunnustettu nimellä ”shell shock”, ja sen ajateltiin esiintyvän vain sotaveteraaneilla. Lisäksi PTSD:n ajateltiin historiallisesti olevan jotakin, josta joku ”pääsee yli” ajan myötä. Tämä voi pitää paikkansa joidenkin kohdalla, mutta toisten kohdalla ei.

Tutkijat löytävät edelleen riskitekijöitä, jotka voivat aiheuttaa PTSD-oireita. Tähän kuuluu nouseva tutkimus siitä, mitä tapahtuu lapsuudessa ja miten se vaikuttaa aikuisiin heidän elinaikanaan (van Der Kolk, 2014). Esimerkiksi jotkut asiakkaistani ovat saattaneet kasvaa ”kovan rakkauden” keskellä, ja perheenjäsen tai opettaja on kurittanut heitä fyysisellä väkivallalla. Aikuisina he saattavat kärsiä traumaan liittyvistä oireista, mutta eivät ymmärrä kärsimyksensä alkuperää.

Monilla, jotka kärsivät PTSD-oireista, voi olla käyttäytymiseen liittyviä seurauksia, kuten syömishäiriöitä, tai he saattavat itsehoitaa itseään alkoholilla, huumeilla, uhkapelaamisella tai muulla pakonomaisella käyttäytymisellä. Yhtä tärkeää kuin PTSD-oireiden tunnistaminen on ymmärtää, että ne ovat luonnollinen reaktio ylivoimaisiin tapahtumiin.

PTSD-oireet ovat vamma

Lähde: PTSD-oireet: Pexels

PTSD on psyykkinen vamma, ei psyykkinen sairaus

Tutkijoiden mukaan on tärkeää tarkastella PTSD-oireita psyykkisenä vammana eikä psyykkisenä sairautena tai jonain patologisena asiana (Zimbardo ym., 2012). Tämä johtuu siitä, että PTSD-oireet ovat luonnollinen reaktio ahdistavaan tapahtumaan, jossa ihminen on saattanut tuntea itsensä ylivoimaiseksi, pelokkaaksi tai avuttomaksi. Historiallisesti mielisairaus on patologisoitu joksikin, joka on ”väärässä” ihmisessä, verrattuna siihen, että se on yksinkertaisesti ilmentymä siitä, miten useimmat ihmiset reagoivat.

Esim. jos henkilö kaatuu ja viiltää jalkansa, se olisi vamma. Verenvuotoa voisi esiintyä, mikä olisi vamman oire; verenvuodon määrä perustuisi haavan vakavuuteen, aiempiin vammoihin jne. Vastaavasti PTSD-oireet voivat ilmetä keskittymisvaikeuksina, vihanpurkauksina, unihäiriöinä, suruna, ahdistuneisuutena ja jopa painajaisina. Nämä ovat luonnollisia reaktioita ylivoimaisiin olosuhteisiin, olivatpa ne sitten useimmille ilmeisen traumaattisia (sota, luonnonkatastrofit) tai useimmille vähemmän ilmeisiä.

Obvious vs. Less Obvious Trauma

Tutkijat toteavat, että traumamuodot voidaan luokitella ilmeisiin ja vähemmän ilmeisiin traumoihin. Ilmeisiin traumoihin kuuluvat sota, lapsuuden hyväksikäyttö ja laiminlyönti, seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus ja luonnonkatastrofit, kuten hurrikaanit. On kuitenkin myös vähemmän ilmeisiä traumamuotoja, joita ovat mm. seuraavat:

• Vanhempien avioero, lapsen hylkääminen tai pettäminen
• Toksiset ihmissuhteet, joihin liittyy emotionaalista ja psykologista väkivaltaa (nimittely, verbaalinen väkivalta)
• Narsistinen vanhempi tai narsistiset vanhemmat tai huoltajat, joilla on mielenterveysongelmia
• Kiusaaminen, verkkokiusaaminen
• Väkivallan kokeminen kotona
• Alkoholiongelma tai -riippuvuus lapsuudessa
• Invasiiviset lääketieteelliset toimenpiteet; suurempi riski, jos se tehdään lapsille, joita on saatettu rajoittaa tai joilla on ollut kroonisia ongelmia.
• Putoamiset ja onnettomuudet, erityisesti lapsilla tai vanhuksilla
• Luonnonkatastrofit, kuten hurrikaanit, tulipalot, tai maanjäristykset
• Yksin jääminen vauvana tai lapsena
• Auto-onnettomuudet tai ruoskaniskut

Mielenterveydenhuollon ammattihenkilö voi virallisesti diagnosoida ja hoitaa PTSD:tä. Joillakin ihmisillä on kuitenkin oireita, mutta he eivät täytä kaikkia kriteerejä.

Voi olla merkityksetöntä, täyttääkö henkilö kaikki kriteerit – tärkeintä on, aiheuttavatko oireet ongelmia hänen elämässään. Oireita ovat muun muassa ärtyneisyyden tunteet, vihanpurkaukset, keskittymis- ja uniongelmat, muista ihmisistä irtautumisen tunne ja painajaiset tapahtumasta.

PTSD:hen on useita hoitosuosituksia, kuten EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing). Tämä on erittäin tehokas hoito, jota Yhdysvaltain puolustusministeriö käyttää auttaakseen PTSD:stä kärsiviä veteraaneja.

Originally published on www.drtracyhutchinson.com

.