Lontoo on Britannian löytämätön maa, joka kätkeytyy näkymättömiin. Tästä huolimatta tavassa, jolla Lontoosta puhutaan ja sitä tutkitaan, ei kiinnitetä riittävästi huomiota siihen, miten paljon se ja muu Iso-Britannia on muuttunut. Jos haluamme ymmärtää nykyaikaista Yhdistynyttä kuningaskuntaa, meidän on ymmärrettävä paremmin Lontoota.

The Shard, Lontoo (Credit: Wikimedia Commons)

”Lontooseen” viitataan miettimättä juurikaan tai ei lainkaan, mitä ”Lontoo” on tai tarkoittaa

Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisissa, poliittisissa tai akateemisissa keskusteluissa viitataan usein ”Lontooseen” miettimättä juurikaan tai ei lainkaan, mitä ”Lontoo” on tai tarkoittaa. Useimmiten ”Lontoo” tarkoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta ja/tai parlamenttia ja siten Yhdistyneen kuningaskunnan keskeisiä poliittisia instituutioita, jotka sijaitsevat Whitehallissa ja Westminsterissä ja niiden ympäristössä. Toisinaan sillä viitataan ”Lontoon kaupunkiin” tai vielä laiskemmin Englannin eteläosaan. Tämä kaikki tapahtuu siitä huolimatta, että Suur-Lontooksi kutsuttu alue on sekä Ison-Britannian omaleimaisin ja vaikutusvaltaisin osa että poliittinen tila, joka on paljon muutakin kuin Westminsterin, Whitehallin tai ”kaupungin” hallintatila.

”Lontoon kuplan”

Ymmärtäminen ”Lontoon kuplasta”

Lontoon omaleimaisuus muusta Ison-Britannian alueesta tuskin on mikään uusi asia. On olemassa pitkä historia valituksista, joiden mukaan Lontoosta on tullut vieras paikka. Viime vuosikymmeninä Britannian ja sen pääkaupungin välinen kuilu on kuitenkin kasvanut ja kasvanut. Tapa, jolla puhumme Lontoosta ja tutkimme sitä, ei kuitenkaan ole kasvanut pysyäkseen perässä.

Politiikassa on pitkä perinne esittää syytöksiä siitä, että brittiläinen eliitti elää lontoolaisessa kuplassa, johon valta on pitkälti keskittynyt Britannian keskitetyn, enemmistövaltaisen järjestelmän ansiosta. Miten Yhdistyneen kuningaskunnan politiikkatiede voi kuitenkaan arvostaa ja arvioida tällaista väitettä ja sitä, miten tällainen ”kupla” muokkaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jos Lontoota ei nähdä muuna kuin Westminsterin/Whitehallin alueena ja näin ollen ei tarkastella muun Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan omaleimaisimmalla sekä taloudellisesti ja poliittisesti tärkeimmällä alueella asuvien yhdeksän miljoonan ihmisen välistä suhdetta?

Lontoon liittyvää arvokasta ja pitkäjänteistä tutkimustyötä on tehty runsaasti, ja sitä ovat tehneet niin maantieteilijät, sosiologit, historioitsijat kuin toimittajatkin. Useimmista Lontoo-kirjakaupoista on helppo löytää suuria osastoja, jotka on omistettu monille Lontoosta kertoville kirjoille. Politiikan tutkijat jättävät sen kuitenkin usein huomiotta, muutamia merkittäviä poikkeuksia lukuun ottamatta (esimerkiksi Tony Travers tai Lontoon Queen Maryn yliopistossa tehdyt ponnistelut Lontoon äänestäjien tutkimiseksi). Verrattuna Skotlannin tai Pohjois-Irlannin kaltaisten kehityskulkujen tutkimiseen tai niihin viittaamiseen näyttää siltä, että pääkaupunki jätetään suurelta osin huomiotta. On aika lisätä Lontoon akateemista arvostusta Ison-Britannian omaleimaisimpana poliittisena alueena ja tutkia sitä sellaisena.

Lontoo erottuu edukseen

Lontoo erottuu edukseen monin eri tavoin. Sen väestö on Yhdistyneen kuningaskunnan alueista ja kansakunnista monimuotoisin. Muiden kuin valkoihoisten ja muiden kuin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten osuus Lontoon väestöstä on suurempi kuin missään muualla. Vaikka on olemassa pienempiä kaupunkeja ja taajamia, joissa väestö on moninaista, Lontoon lähes 9 miljoonaa asukasta – enemmän kuin 8,3 miljoonaa skottilaista ja walesilaista – tekee siitä Yhdistyneen kuningaskunnan suurimman ja ainutlaatuisimman väestörakenteen.

Taloudellinen voimanpesä

Canary Wharf (Credit: iStock)

Lontoon aseman tutkiminen Ison-Britannian taloudessa on nykyään keskeistä Ison-Britannian talousnäkymien ymmärtämiseksi

Lontoon talous kohoaa koko muun Ison-Britannian yli. Lontoo tuottaa 12 prosentista Britannian väestöstä noin 23 prosenttia Britannian bruttokansantuotteesta. Tuo talous on myös Britannian monipuolisin ja joustavin. Lontoo kärsi eniten vuoden 2007 finanssikriisistä (kriisin syy saattoi jopa olla Lontoossa). Se myös toipui nopeammin kuin missään muualla. Tämä johtuu siitä, että Lontoo ei ole vain ”Cityn” suuria pankkeja – itse rahoituspalveluala on monitahoinen ja heijastaa Lontoon englantilaisia, brittiläisiä, eurooppalaisia ja kansainvälisiä yhteyksiä. Lontoon talous kuvataan usein pankkeihin ja rahoituspalveluihin perustuvaksi, mutta Lontoossa toimii monenlaisia organisaatioita ja työllistäjiä suurista hyväntekeväisyysjärjestöistä rakentajiin ja siivoojiin. Siksi Lontoon aseman tutkiminen Ison-Britannian taloudessa on nykyään keskeistä, kun halutaan ymmärtää Ison-Britannian talousnäkymiä.

Metropoli on myös maailmanlaajuinen media- ja liikennekeskus. Sen matkailuteollisuus on Britannian ylivoimaisesti suurin. Se on maailmanlaajuinen muotoilun, tietotekniikan, tutkimuksen ja yliopistojen keskus. Lontoossa on Yhdistyneen kuningaskunnan dynaamisin ja tuottavin talous, olipa kyse sitten ”litteästä valkoisesta taloudesta” tai ”The Cityn” monikansallisista yrityksistä. Tämä on täydellinen vastakohta monille muille alueille Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yhdistyneen kuningaskunnan talouden tasapainottamista pois Lontoosta – ja Kaakkois-Lontoosta – on yritetty useaan otteeseen, mutta siinä on toistuvasti epäonnistuttu. Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisen talouden analyysi edellyttää sen arvioimista, miten Lontoon tarpeet voivat vaikuttaa tai olla vaikuttamatta siihen.

Kohtaiset tarpeet ja politiikat

Suurkaupungin kaupunkimaantiede tarkoittaa, että sen tarpeet ja politiikat – olivatpa ne sitten asumiseen, liikenteeseen, poliisitoimintaan, energiaan, ympäristöön, terveydenhuoltoon, hyvinvointiin ja niin edelleen liittyviä – ovat mittakaavaltaan samanlaisia kuin millään muulla Yhdistyneen kuningaskunnan alueella tai poliittisella alueella. Muiden Yhdistyneen kuningaskunnan alueiden ja kansakuntien politiikassa tasapainoillaan jatkuvasti kaupunki- ja maaseutualueiden välillä, kun taas Lontoossa keskitytään yksinomaan kaupunkipolitiikkaan. Lontoon tarpeisiin kuuluvat myös eräät Yhdistyneen kuningaskunnan pahimmista äärimmäisyyksistä: suurin eriarvoisuus, krooninen asuntopula, ylikuormitettu liikenneinfrastruktuuri, suurin määrä maahanmuuttajia ja ainutlaatuiset turvallisuustarpeet, jotka ulottuvat useista merkittävistä terrorismin kohteista ja kaupungin kautta virtaavasta likaisesta rahasta aina jokapäiväiseen ja matalan kynnyksen rikollisuuteen ja poliisitoimintaan. Lontoon koon vuoksi Lontoon tapahtumat voivat muokata tai vääristää laajempaa Yhdistyneen kuningaskunnan politiikkaa.

Mitä Lontoosta puuttuu Skotlannissa, Walesissa, Pohjois-Irlannissa ja enenevässä määrin myös muualla Englannissa esiintyvä kansallismielinen politiikka, se korvaa sen kansainvälisyydellään. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan lontoolaiset identifioivat itsensä englantilaisiksi vähiten todennäköisesti Englannissa ja todennäköisimmin Yhdistyneessä kuningaskunnassa brittiläisiksi. Lontoolaiset ovat yleensä nuorempia kuin maassa keskimäärin ja korkeammin koulutettuja. He ilmoittavat myös olevansa poliittisissa mieltymyksissään liberaalimpia ja kansainvälisempiä. Maassa, jossa keskeinen poliittinen jakolinja kulkee sosiaalikonservatiivien ja sosiaaliliberaalien välillä, Lontoo on jälkimmäisten sydän. Analysoimalla Lontoota ja sitä, miten muu Iso-Britannia suhtautuu siihen, saadaan tärkeää tietoa EU-kansanäänestyksen tuloksesta, Brexitin etenemisestä ja vuoden 2017 parlamenttivaalien tuloksesta.

City Hall (Credit: iStock)

Mitä Lontoosta puuttuu Skotlannille, Walesille ja Pohjois-Irlannille siirrettyä perustuslaillista toimivaltaa, sen se korvaa muodollisella ja epävirallisella poliittisella vallalla monin eri tavoin. Jo pelkkä koko tarkoittaa, että Lontoon huolenaiheet voivat (mutta eivät välttämättä vaikuta) enemmän päättäjien mieliin. Maailmanlaajuisena kaupunkina ja Yhdistyneen kuningaskunnan diplomaattiyhteisön kotikaupunkina Lontoossa voi joskus näyttää olevan enemmän yhteistä New Yorkin tai Tokion kuin Birminghamin tai Aberdeenin kanssa. Lontoon omat poliittiset toimijat ja instituutiot käyttävät vaihtelevasti valtaa, olipa kyse sitten pormestarista, Suur-Lontoon yleiskokouksesta tai sen 32 kaupunginosasta. Lisäksi Lontoolla on epävirallinen vaikutusvalta Yhdistyneen kuningaskunnan eliittiin – joko siksi, että he asuvat ja elävät Notting Hillin tai St James’sin kaltaisissa paikoissa, tai siksi, että tärkeimmät Yhdistyneen kuningaskunnan laajuiset tiedotusvälineet, ajatushautomot ja kansalaisyhteiskunnan instituutiot sijaitsevat siellä.

Kaikesta tästä huolimatta Yhdistyneen kuningaskunnan kasvavia eroja koskevat tutkimukset ja analyysit keskittyvät Skotlantiin, Walesiin ja Pohjois-Irlantiin. Englantiin on kiinnitetty yhä enemmän huomiota, mikä ei ole vähäinen kiitos sellaisten ohjelmien, kuten British Academyn Governing England -hankkeen, työstä. On kuitenkin selvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan politiikkaa, taloutta tai perustuslakia koskevissa analyyseissä jätetään liian usein huomiotta Lontoo ja pidetään sitä lyhenteenä muille asioille. Yhdistynyt kuningaskunta on usein paljon yhtenäisempi kuin mitä sille usein annetaan uskoa, mutta on edelleen niin, että Yhdistyneen kuningaskunnan politiikan tutkimuksessa on pohdittava tarkemmin pääkaupunkia, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan löytämätön maa, joka piileskelee näkyvillä.