Kahdesti vuodessa monet maat ympäri maailmaa vaihtavat kellojaan toivoen saavansa päivästä kaiken irti ja saavansa muutaman ylimääräisen auringonsäteen. Kesäaika on kuitenkin itse asiassa hyvin vanha ajatus, mikä herättää kysymyksen – tarvitsemmeko sitä yhä?
Milloin kesäaika tarkalleen ottaen on?
Noh, se vaihtelee alueittain. Suurimmassa osassa Yhdysvaltoja kesäaika lisääntyy tunnilla maaliskuun toisena sunnuntaina. Marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina kellot menettävät tunnin ja kesäaika päättyy.
Mutta muutos tapahtuu eri aikoina eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Meksikossa ja Tanskassa kesäaika alkaa huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina ja päättyy lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Mutta sellaiset maat kuin Indonesia, Islanti ja Egypti eivät edes noudata kesäaikaa.
Jos siis satut matkustamaan, varmista, että tarkistat kellonajat ennen sitä.
Kuka keksi idean?
Kansanperinteen vastaisesti Benjamin Franklin ei itse asiassa keksinyt ideaa. Perustajaisä kirjoitti Ranskaan lähettiläänä satiirisen kirjeen, jossa hän historian mukaan ehdotti pariisilaisia säästämään rahaa nousemalla joka päivä aamunkoitteessa sen jälkeen, kun aurinko oli herättänyt hänet eräänä aamuna kello 6.00. Tuo kirjoitus mainitaan usein ensimmäisenä ehdotuksena kellojen siirtämisestä eteenpäin.
Kunnia kuuluu hyönteistutkija George Hudsonille, joka ehdotti vuonna 1895 kellojen siirtämistä kahdella tunnilla taaksepäin, jotta hän pääsisi metsästämään ötököitä ilta-aikaan, National Geographicin mukaan.
Silloin englantilainen William Willett kirjoitti esitteen, jossa ehdotti, että Britannian asukkaat siirtäisivät kellojaan 80 minuuttia eteenpäin, jotta he voisivat nauttia ylimääräisestä auringonvalosta. Britannian parlamentti hylkäsi ajatuksen, eikä Willett koskaan elänyt nähdäkseen tuota ylimääräistä tuntia auringonvaloa. (Hän ei myöskään elänyt nähdäkseen, kuinka hänen lapsenlapsenlapsensa, Coldplayn Chris Martin, myi konserttipaikkoja ympäri maailmaa.)
Milloin kesäaika otettiin käyttöön?
Kesäaika otettiin käyttöön ensimmäisen kerran koko maassa 30. huhtikuuta 1916 Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana, jotta sodan aikana voitaisiin säästää energiaa. Englanti seurasi esimerkkiä ja otti sen käyttöön viikkoja myöhemmin.
Kaksi vuotta myöhemmin, 31. maaliskuuta 1918, myös Yhdysvallat otti käyttöön kesäaikakäytännön säätämällä standardiaikalain (Standard Time Act) pyrkiessään säästämään energiaa ja maksimoimaan sotaponnistuksiin käytettävän ajan. Koska suurimmassa osassa Yhdysvaltoja käytettiin hiiltä, se osoittautui kustannustehokkaaksi toimenpiteeksi – mutta kaikki eivät suhtautuneet siihen myönteisesti.
Historian mukaan maanviljelijät olivat tuolloin vihaisia muutoksista. Lehmät eivät olleet valmiita lypsettäväksi aikataulun mukaiseen kuljetusaikaan mennessä, palkatut työntekijät tekivät lyhyempiä työpäiviä ja maanviljelijät joutuivat odottamaan aamulla ylimääräisen tunnin, jotta kaste haihtuisi. Heidän vastalauseensa johtivat kesäajan kumoamiseen vain vuosi sen käyttöönoton jälkeen.
Kumoaminen johti eräänlaiseen villiin länteen. Jotkut suuret kaupungit, kuten Chicago ja New York, pitivät kesäaikaa, kun taas toiset noudattivat sitä vain puolet vuodesta. Joissain tapauksissa eroavaisuudet saivat matkustajat sekaisin. Esimerkiksi 35 mailin bussimatka Ohion Steubenvillestä Länsi-Virginian Moundsvilleen kulki Smithsonianin mukaan seitsemän eri aikavyöhykkeen läpi.
Vihdoin yhtenäinen aikakoodi (tavallaan)
Vihdoin, vuonna 1966 kongressi hyväksyi yhtenäisen aikalain (Uniform Time Act), joka Smithsonianin mukaan asetti aikanormit koko maalle – kellot siirtyvät eteenpäin sekä huhtikuun että lokakuun viimeisinä sunnuntaina. Kesäaikaa ei kuitenkaan noudateta aivan yhdenmukaisesti.
Hawaii, Arizona (lukuun ottamatta Hopi-kansaa ja osavaltiossa sijaitsevia Navajo-kansan osia) ja Yhdysvaltain territoriot eivät käytä kesäaikaa. Ja maaliskuussa 2019 Florida hyväksyi auringonpaisteen suojelulain (Sunshine Protection Act), joka myönsi osuvasti nimetylle auringonpaisteen osavaltiolle ylimääräisen tunnin auringonpaistetta ympäri vuoden. Useat muut osavaltiot, kuten Minnesota, Washington ja Utah, toivovat seuraavan esimerkkiä.
Mitkä tarkalleen ottaen ovat hyödyt?
Se riippuu siitä, missä asut. Jos asut vaikkapa pohjoisella pallonpuoliskolla, lähempänä napoja, saatat löytää enemmän hyötyä kuin joku, joka asuu lähempänä päiväntasaajaa. Lähellä napoja vuodenaikojen vaihtelut ovat äärimmäisempiä, kiitos maapallon aksiaalisen kallistuksen.
Maan navat saavat eri määrän auringonvaloa ympäri vuoden. Tämä tarkoittaa, että näillä alueilla asuvat ihmiset tuntevat auringonvalon vähenemisen, kertoo National Geographic. Päiväntasaajan läheisyydessä nämä vuodenaikojen vaihtelut eivät ole yhtä voimakkaita.
Monille enemmän auringonvaloa tarkoittaa enemmän aikaa ulkona. Enemmän auringonvaloa illalla tarkoittaa, että ihmiset viettävät todennäköisesti enemmän aikaa ulkona. Golfpallojen myynti kasvoi 20 prosenttia vuonna 1918, ensimmäisenä kesäajan käyttöönottovuonna, kertoi Washington Post tuolloin.
Siltikään monet amerikkalaiset eivät ole vakuuttuneita. Maaliskuussa 2013 Rasmussen Report -kyselytutkimus, jossa kartoitettiin Yhdysvaltain asukkaita, osoitti, että vain 37 prosenttia amerikkalaisista pitää kesäaikaa ”vaivan arvoisena”. Huikeat 45 prosenttia ei pidä käytäntöä kannattavana.
Onko siitä haittoja?
Yllättäen muutokseen liittyy joitakin riskejä. National Geographicin ja Reutersin mukaan jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että ajanmuutokseen voi itse asiassa liittyä terveysriskejä, kuten lisääntyneet liikenneonnettomuudet ja sydänkohtaustapaukset.
Tänä päivänä kesäaikaan siirtymisellä ei itse asiassa säästetä kovin paljon rahaa tai energiaa. National Bureau of Economic Researchin vuonna 2008 tekemässä tutkimuksessa, jossa analysoitiin aikamuutosta Indianassa, todettiin, että vaikka asukkaat käyttivät iltaisin vähemmän valoja, he lisäsivät ilmastointilaitteita, mikä kumosi kaikki energiansäästöt kokonaan.
Lisäksi useat tutkimukset ovat osoittaneet, että amerikkalaiset itse asiassa lisäävät energiankulutustaan kesäaikana. Ylimääräinen tunti päivänvaloa tarkoittaa usein sitä, että ihmiset lähtevät usein ulos ulkoilemaan. Usein siihen liittyy autoon nouseminen ja ajelu, joka polttaa polttoainetta ja vapauttaa kasvihuonekaasuja ilmaan.