o, viime viikolla valittelin, että minulla oli vaikeuksia keksiä aihetta. Tällä viikolla tartun aiheeseen, josta voisi tehdä väitöskirjan. Kuinka kunnianhimoista. Yritän antaa joitakin paljaita perusteita. Eräs ystäväni kysyi minulta viime viikolla epiklesiosta, ja muistin, kuinka monta kertaa olin jatko-opiskeluaikana oppimassa jotakin liturgiasta, kun kysyin itseltäni: ”Mikseivät kaikki opi näistä asioista?”. Konkreettiset opintoni olivat niin hengellisesti rikastuttavia, että toivoisin kaikkien voivan kokea ne, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa.”

Epiklesis on Pyhän Hengen kutsuminen leivän ja viinin päälle, implisiittisesti tai eksplisiittisesti, eukaristisessa rukouksessa. Ortodoksisissa kirkoissa epiklesis täydentää konsekraatiota. Katolisessa teologiassa instituution sanat (tai anamnesis, niille teistä, jotka ovat nälkäisiä kreikkalaisille termeille) ovat konsekrointisanat. Meidän (roomalaiskatolisissa) eukaristisissa rukouksissamme epiklesia on ”jaettu”, se esiintyy sekä ennen että jälkeen konsekraation.

Kun olin jatko-opiskelijana, pieni joukko meistä lähti keskellä yötä hakemaan pikaruokaa opiskelun tauottamiseksi. Minä ajoin. Kun olin kulkenut drive-inin läpi, pyysin takapenkillä istuvaa ystävääni ojentamaan minulle juomani. Hän sanoi: ”Valmistaudun ojentamaan limsaa”. Tauko. ”Ojennan limsaa.” Kysyin häneltä, mitä ihmettä se oli. Hän oli armeijan majuri ja selitti, että sotilasoperaatioissa annetaan usein käsky valmistautumisesta välittömästi ennen käskyä suorittamisesta. Se toimi; olin valmis ottamaan juoman vastaan sen sijaan, että olisin kaatanut sen kömpelösti syliini (mitä olisin todennäköisesti tehnyt ilman varoitusta).

Tämän valmistavan käskyn kaltainen on eukaristisiin rukouksiin sisältyvä epiklesia. Roomalaisessa kanonissa (eukaristinen rukous I) epikleesin ensimmäinen osa on implisiittinen sanoilla:

Ole mieliksi, oi Jumala, me rukoilemme, siunata, tunnustaa ja hyväksyä tämä uhrilahja kaikin puolin; tee se hengelliseksi ja otolliseksi, niin että siitä tulee meille rakkaimman Poikasi, Herramme Jeesuksen Kristuksen, ruumis ja veri.

Nämä sanat itsessään eivät ole konsekrosiivisia; niitä seuraavat laitoksen sanat ovat. Epiklesia on ”valmistautumiskäsky” ennen toimeenpanevaa ”toimeenpanokäskyä”. Se on epätäydellinen analogia, mutta tässä puhutaan ihmeistä. Työskennelkää kanssani.

Eukarististen rukousten II, III ja IV epikleesit (epikleesit? epikleesien?) on paljon helpompi tunnistaa; niissä vedotaan nimenomaisesti Pyhään Henkeen. Esimerkiksi EP II:

Pyhitä siis nämä lahjat, me rukoilemme, lähettämällä Henkesi niiden päälle kuin kastesade, niin että niistä tulee meille Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri.

Erittäin selvää. Konsekraation jälkeen on myös eräänlainen epiklesia. Se on rukous, jolla pyydämme Pyhää Henkeä yhdistämään uskovat osallistumalla tähän sakramenttiin. Roomalaisessa kaanonissa tämäkin on implisiittistä:

Nöyrästi rukoillen pyydämme sinua, kaikkivaltias Jumala: käske, että nämä lahjat kannetaan pyhän enkelisi käsissä alttarillesi korkeuksissa jumalallisen majesteettisi edessä, jotta me kaikki, jotka tämän alttarille osallistumisen kautta saamme vastaanottaa Poikasi kaikkein pyhimmän ruumiin ja veren, täyttyisimme kaikesta armosta ja taivaallisesta siunauksesta. (Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Aamen.)

Mutta muissa eukaristisissa rukouksissa tämä on nimenomaista, esimerkiksi EP III:

Katso, me rukoilemme, kirkkosi uhrilahjaa ja tunnustaen uhriuhrin, jonka kuoleman kautta halusit sovittaa meidät itsesi kanssa, suo, että me, jotka saamme ravintoa Poikasi ruumiista ja verestä ja täytymme hänen Pyhällä Hengellään, tulemme yhdeksi ruumiiksi, yhdeksi hengeksi Kristuksessa.

Tämä ”toinen epiklesia” suuntautuu aina uskovien ykseyteen. Tämä huipentuu doksologiaan (Hänen kauttansa, hänen kanssaan ja hänessä… Pyhän Hengen ykseydessä…), joka on roomalaisessa kanonissa ainoa nimenomainen maininta Pyhästä Hengestä.

Me näemme, että epiklesia on pyyntö Pyhän Hengen esirukouksesta eukaristisessa rukouksessa, ensin pyhittääkseen leivän ja viinin lahjat ja sitten pyhittääkseen uskovien lahjat. Tämä on erityisen järkevää sikäli, että uskovien pyhittäminen on yksi eukaristian ensisijaisista tavoitteista.