Christity.comin aiemmissa artikkeleissa olemme käsitelleet kirkkohistorian aikana tärkeitä raamatunkäännöksiä, jotka ovat olleet käännöksen, kirjallisuuden tai historian uudistajia. Nämä kirjat ovat vaihdelleet hassuista ja oudoista, kuten edellä linkitetty, teoksiin, jotka ovat tuoneet esiin teknologisia innovaatioita, kuten Gutenbergin Raamattu.
Tänään käsittelemme Codex Vaticanusta, joka kuuluu Vatikaanin kirjastoon. Tämä oletettavasti neljännellä vuosisadalla jKr. kirjoitettu teos, joka on kiistatta yksi tärkeimmistä ja vanhimmista raamatunkäännöksistä, sisältää suurimman osan kreikankielisen Raamatun kirjoista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Se kulkee myös nimellä ”B”, kun taas Codex Sinaiticus kulkee nimellä ”A”.”
Keskustelemme tässä artikkelissa tämän asiakirjan historiallisuudesta, sen merkityksestä ja siitä, mitä voimme oppia siitä.
Mitä tiedämme Codex Vaticanuksesta?
Tiedämme, että se on 759-sivuinen asiakirja, joka oli ajoitettu 300-luvun puoliväliin jKr. Monilla Codex Vaticanuksen sisältämillä asiakirjoilla näyttää kuitenkin olevan muita päivämääriä, jotka vaihtelevat 800-1400-luvuilla jKr. välillä, mikä on herättänyt kiistaa asiakirjojen todenperäisyydestä ja historiallisuudesta.
Jotkut ovat arvelleet, että se on kirjoitettu Konstantinuksen aikana, jolloin keisari ”määräsi 50 kappaletta Raamattua”. Koska näin on, jotkut tavat, joilla teksti on kehystetty ilman ”koristeita”, voivat todistaa, että se on vanhempi kuin monet muut Raamatun tekstien kopiot, joita meillä on.
Joidenkin uskontokuntien mielestä se on yksi pyhimmistä asiakirjoista, joita kirkolla on tällä hetkellä hallussaan.
Tiedämme myös, että kirjasta puuttuu joitain kohtia, joita saatamme löytää nykyisistä Raamatuistamme. Tällaisia ovat muun muassa Filemonin kirja, Ilmestyskirja, Heprealaiskirjeen kohdat.
Jokaista asiakirjan sivua kohti on kolme saraketta, joilla kullakin on 40 riviä, lukuun ottamatta runokirjoja, joissa rivien pituus ja sanojen määrä riviä kohti olisi erilainen.
Miksi Codex Vaticanus on tärkeä?
Miksi tutkijat panevat niin paljon painoarvoa käännökseen, jonka sisällä ei ole edes osaa Raamatun kirjoista?
Se kiteytyy useisiin tekijöihin.
Ensiksikin, mitä lähempänä tapahtumien tapahtuma-aikaa dokumentti on, sitä todennäköisemmin sen avulla voidaan todentaa tapahtumien historiallisuus. Ajattele asiaa näin: Julius Caesarin Gallian sodat -teoksen varhaisin kopio, joka meillä on, on kirjoitettu 900 vuotta tapahtumien jälkeen. Ja silti historioitsijat käyttävät kopioita edelleen käyttökelpoisina historiallisina dokumentteina.
Vertaa näitä evankeliumeihin, jotka kirjoitettiin muutama vuosikymmen Jeesuksen palvelutoiminnan jälkeen.
Jos meillä on siis jäljennös Raamatusta vain muutama sata vuotta Jeesuksen tapahtumien jälkeen, se lisää todisteita evankeliumien todenperäisyydestä entisestään.
Toiseksi voimme tehdä hieman vertailua ja vastakkainasettelua eri ajankohdista peräisin olevien asiakirjojen kanssa. Sanotaan, että meillä on Codex Vaticanus (350-luvulta jKr.) ja vertaamme sitä Codex Bezae Cantabrigiensikseen (400-500 jKr.). Voisimme nähdä, ovatko ihmiset lisänneet käsikirjoituksiin. Liioittelivat tiettyjä yksityiskohtia jne.
Käsikirjoituksia vuosisatojen varrelta on vertailtu ja niissä on hyvin vähän poikkeamia. Voimme osoittaa, että Jumalan sanaa ei ole peukaloitu aikojen kuluessa osoittamalla varhaisimpia käsikirjoituksia ja sanomalla: ”Näetkö? Raamattu sanoo nyt samaa, mitä Raamattu silloin sanoi.”
Ja lopuksi meillä on kallisarvoinen pala historiaa. Jos se todellakin on peräisin Konstantinuksen valtakaudelta, meillä on Vatikaanissa tärkeä pala kirkkohistoriaa.
Vaikka se ei olisikaan, meillä on erinomaisessa kunnossa oleva asiakirja, joka osoittaa meille sen ajan kirjoitustyylit ja osoittaa, että Jumalan sana voi kestää ajan koettelemuksen.
Miksi meidän pitäisi välittää Codex Vaticanuksesta?
Kuten edellä mainittiin, mitä lähemmäs Jeesuksen aikaa käsikirjoitus ajoittuu, sitä enemmän voimme puhua Kristuksen puolesta. Legendat kehittyvät helposti useiden satojen tai jopa tuhansien vuosien jälkeen. Mutta mitä lähemmäs pääsemme tuota vuoden 30 jKr. ajankohtaa, sitä todennäköisemmin voimme todistaa, että Kristus oli olemassa, oli se, joka hän sanoi olevansa, ja teki sen, mitä hän väitti tekevänsä.
Voimme myös verrata tätä vanhaa käsikirjoitusta uudempiin käsikirjoituksiin osoittaaksemme, että Jumalan sana ei ole muuttunut ajan myötä. Käsikirjoitusten tulevat kopioijat eivät lisänneet toimituksellisia yksityiskohtia omien päähänpistojensa mukaan. He kopioivat käsikirjoituksia huolellisesti varmistaakseen, että Jumalan sanan pyhyys ja koskemattomuus säilyi varhaiskirkon ajoista Konstantinukseen ja siitä eteenpäin.
©iStock/Getty Images Plus/whitewizzard
Hope Bolinger on päätoimittaja Salemissa, kirjallisuusagentti C.Y.L.E.:ssä ja valmistunut Taylorin yliopiston ammattikirjailijan ohjelmasta. Yli 1 000 hänen teoksistaan on ollut esillä eri julkaisuissa Writer’s Digestistä Keys for Kidsiin. Hän on työskennellyt eri kustantamoille, aikakauslehdille, sanomalehdille ja kirjallisuustoimistoille ja toimittanut muun muassa Jerry B. Jenkinsin ja Michelle Medlock Adamsin teoksia. Hänen nykyajan Daniel-trilogiansa kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin IlluminateYA:n kanssa, ja viimeinen, Vision, ilmestyy elokuussa 2021. Hän on myös INtense Publicationsin julkaiseman Dear Hero -duologian toinen kirjoittaja. Ja hänen inspiroiva aikuisromaaninsa Picture Imperfect julkaistaan lokakuussa 2021. Lue lisää hänestä hänen verkkosivuiltaan.