Mitä on mielenterveys?

Terveys on tärkeää maan kehityksen kannalta. Maailman terveysjärjestö (WHO ) määrittelee terveyden ” fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin tilaksi eikä pelkästään sairauden tai vamman puuttumiseksi”. WHO määrittelee mielenterveyden henkiseksi hyvinvoinniksi, jossa yksilö tiedostaa omat kykynsä, selviytyy elämän normaaleista rasituksista, pystyy työskentelemään tuottavasti ja pystyy antamaan panoksensa yhteisölleen. Tässä myönteisessä mielessä mielenterveys on yksilön hyvinvoinnin ja yhteisön tehokkaan toiminnan perusta.

Mielenterveydellä on vaikutusta

1. Koulutustuloksiin
2. Tuottavuuteen työssä
3. Positiivisten ihmissuhteiden kehittymiseen
4. Rikollisuuden määrään
5. Alkoholin & ja huumeiden väärinkäyttöön

Miksi mielenterveyden merkitys korostuuMielenterveydenhäiriöistä kärsii yli 450 miljoonaa ihmistä

. WHO:n mukaan vuoteen 2020 mennessä masennus muodostaa toiseksi suurimman tautitaakan maailmanlaajuisesti (Murray & Lopez, 1996). Mielenterveyden aiheuttama maailmanlaajuinen taakka ylittää selvästi kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden hoitokapasiteetin. Mielenterveysongelmien kasvavaan taakkaan liittyvät sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset keskittyivät mahdollisuuksiin edistää mielenterveyttä sekä ehkäistä ja hoitaa mielisairauksia. Mielenterveys liittyy siis käyttäytymiseen, ja sitä pidetään perustavanlaatuisena fyysisen terveyden ja elämänlaadun kannalta.

1. Fyysinen terveys ja mielenterveys liittyvät läheisesti toisiinsa, ja on kiistattomasti todistettu, että masennus johtaa sydän- ja verisuonisairauksiin
2. Mielenterveyshäiriöt vaikuttavat myös ihmisten terveyskäyttäytymiseen, kuten järkevään ruokailuun, säännölliseen liikuntaan, riittävään uneen, turvallisiin seksuaalikäytäntöihin, alkoholin ja tupakan käyttöön sekä lääketieteellisten hoitokeinojen noudattamiseen.
3. Mielenterveysongelmat johtavat myös sosiaalisiin ongelmiin, kuten työttömyyteen, perheiden hajoamiseen, köyhyyteen, huumeiden väärinkäyttöön ja niihin liittyvään rikollisuuteen.
4. Huonolla mielenterveydellä on merkittävä rooli immuunijärjestelmän heikentyneessä toiminnassa.
5. Lääketieteellisesti sairaiden potilaiden, joilla on masennus, hoitotulokset ovat huonommat kuin niiden, joilla ei ole masennusta.
6. Krooniset sairaudet, kuten diabeteksen, syövän ja sydänsairauksien kaltaiset sairaudet, lisäävät masennuksen riskiä.

Mitä vaikeuksia mielenterveydenhuolto-ohjelmien toteuttamisessa on?

1. Mielenterveysongelmiin liittyy leimautumista, ja potilaita syrjitään yhteiskunnassa kaikilla osa-alueilla, kuten koulutuksessa, työelämässä, avioliitossa jne., mikä johtaa siihen, että lääkäriin hakeutuminen viivästyy.
2. Mielenterveyden ja -sairauden käsitteiden epämääräisyys ja lopullisten merkkien ja oireiden puuttuminen johtavat diagnostiseen sekaannukseen.
3. Ihmiset ovat sitä mieltä, että mielenterveyssairaudet esiintyvät henkisesti heikoilla tai henkien aiheuttamina
4. Monet ovat sitä mieltä, että mielenterveyssairaudet ovat peruuttamattomia, mikä johtaa terapeuttiseen nihilismiin.
5. Monet ovat sitä mieltä, että ennaltaehkäisevät toimenpiteet eivät todennäköisesti onnistu.
6. Monet ovat sitä mieltä, että mielisairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet voivat aiheuttaa monia sivuvaikutuksia ja johtaa riippuvuuteen. Heidän mielestään nämä lääkkeet vain saavat aikaan unen.
7. WHO:n keräämät tiedot osoittivat, että mielenterveysongelmien aiheuttaman taakan ja niiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon maissa käytettävissä olevien resurssien välillä on suuri kuilu.
8. Suurimmassa osassa maailmaa mielenterveysongelmien hoito oli viime aikoihin asti vieraantunut muusta lääketieteestä ja terveydenhuollosta.
9. Psykiatriset potilaat ja heidän perheensä eivät pysty toimimaan painostusryhmien tavoin, koska he ovat haluttomia kokoontumaan yhteen vakavan sosiaalisen leimautumisen ja oikeuksiaan koskevan tiedon puutteen vuoksi.
10. Jopa kansalaisjärjestöt (NGO) pitävät tätä alaa vaikeana, koska se vaatii pitkäaikaista sitoutumista ja ne pelkäävät olla tekemisissä kehitysvammaisten kanssa.

Mikä aiheuttaa mielenterveyssairauksia?

Biologiset tekijät

1. Neurolähteet: Psyykkiset sairaudet on yhdistetty aivojen erityisten kemikaalien, joita kutsutaan neurotransmittereiksi, epänormaaliin tasapainoon. Neurotransmitterit auttavat aivojen hermosoluja kommunikoimaan keskenään. Jos nämä kemikaalit ovat epätasapainossa tai eivät toimi kunnolla, viestit eivät välttämättä kulje aivoissa oikein, mikä johtaa mielisairauden oireisiin.
2. Genetiikka (perinnöllisyys): Monet mielenterveyssairaudet kulkevat suvussa, mikä viittaa siihen, että ihmiset, joiden perheenjäsenellä on mielenterveyssairaus, sairastuvat todennäköisemmin mielenterveyssairauteen. Alttius periytyy perheissä geenien välityksellä. Asiantuntijat uskovat, että monet mielisairaudet liittyvät monien geenien – ei vain yhden – poikkeavuuksiin. Siksi henkilö perii alttiuden mielisairauteen eikä välttämättä sairastu siihen. Psyykkinen sairaus itsessään syntyy useiden geenien ja muiden tekijöiden – kuten stressin, hyväksikäytön tai traumaattisen tapahtuman – yhteisvaikutuksesta, jotka voivat vaikuttaa sairauteen tai laukaista sen henkilöllä, jolla on siihen peritty alttius.
3. Infektiot: Tietyt infektiot on yhdistetty aivovaurioihin ja mielisairauden kehittymiseen tai sen oireiden pahenemiseen. Esimerkiksi Streptococcus-bakteeriin liittyvä sairaus, joka tunnetaan nimellä pediatrinen autoimmuuninen neuropsykiatrinen häiriö (PANDA), on yhdistetty pakko-oireisen häiriön ja muiden mielenterveyssairauksien kehittymiseen lapsilla
4. Aivoviat tai -vammat: Aivojen tiettyjen alueiden viat tai vammat on myös yhdistetty joihinkin mielisairauksiin

Kansallisten mielenterveyspolitiikkojen ei pitäisi keskittyä pelkästään mielenterveyden häiriöihin, vaan niiden pitäisi myös tunnustaa ja käsitellä laajempia mielenterveyttä edistäviä asioita. Tähän sisältyy mielenterveyden edistämisen valtavirtaistaminen politiikkoihin ja ohjelmiin hallituksen ja liike-elämän sektoreilla, kuten koulutus-, työ-, oikeus-, liikenne-, ympäristö-, asumis- ja hyvinvointialalla sekä terveydenhuollossa.

WHO:n vastaus mielenterveyteen

WHO tukee hallituksia mielenterveyden vahvistamisen ja edistämisen tavoitteessa. WHO on arvioinut näyttöä mielenterveyden edistämisestä ja tekee yhteistyötä hallitusten kanssa tämän tiedon levittämiseksi ja tehokkaiden strategioiden sisällyttämiseksi politiikkoihin ja suunnitelmiin. Varhaislapsuuteen liittyvät toimet (esim. kotikäynnit raskaana oleville naisille, esikoulun psykososiaalinen toiminta, yhdistetty ravitsemuksellinen ja psykososiaalinen apu epäsuotuisassa asemassa oleville väestöryhmille)

1. lasten tukeminen (esim. taitojen kehittämisohjelmat, lapsi- ja nuorisopoliittiset kehitysohjelmat)
2. naisten sosiaalis-taloudellinen voimaannuttaminen (esim.esim. koulutuksen saatavuuden parantaminen ja mikroluottojärjestelmät)
3. sosiaalinen tuki ikääntyneelle väestölle (esim. ystävyyssuhdealoitteet, yhteisö- ja päiväkeskukset ikääntyneille)
4. heikossa asemassa oleville ryhmille, kuten vähemmistöille, alkuperäiskansoille, siirtolaisille ja konfliktien ja katastrofien koettelemille ihmisille suunnatut ohjelmat (esim.esim. psykososiaaliset toimet katastrofien jälkeen)
5. mielenterveyden edistämistoimet kouluissa (esim. ohjelmat, joilla tuetaan ekologisia muutoksia kouluissa ja lapsiystävällisiä kouluja)
6. mielenterveyteen liittyvät toimet työpaikoilla (esim. stressin ehkäisyohjelmat)
7. asuntopolitiikka (esim. asuntojen parantaminen)
8. väkivallan ehkäisyohjelmat (esim. yhteisölliset poliisitoiminta-aloitteet); ja yhteisöjen kehittämisohjelmat (esim. ”Communities That Care” -aloitteet, integroitu maaseudun kehittäminen)