The Combat Zone oli 1960-luvulla annettu nimi aikuisviihdealueelle Bostonin keskustassa Massachusettsissa. Alueen keskus sijaitsi Washington Streetillä Boylston Streetin ja Kneeland Streetin välissä, ja siellä oli aikoinaan monia strippiklubeja, peepshow’ta, X-luokiteltuja elokuvateattereita ja aikuisten kirjakauppoja. Alueella oli myös maine rikollisuudesta, myös prostituutiosta.

Taistelualueen kukoistuskaudella suurimpia strippiklubeja olivat Teddy Bare Lounge, Two O’Clock Club, Club 66 ja Naked I Cabaret. Strippiklubien ja X-luokiteltujen elokuvateattereiden lisäksi lukuisat peep show’t ja aikuisten kirjakaupat reunustivat suurinta osaa Washington Streetistä Boylston Streetin ja Kneeland Streetin välillä. Vuonna 1976 Wall Street Journal kutsui aluetta ”seksuaaliseksi Disneylandiksi.”

Nimitys ”Combat Zone” (Taisteluvyöhyke) tuli tunnetuksi Jean Colen Boston Daily Record -lehteen 1960-luvulla kirjoittamien, aluetta käsittelevien paljastavien artikkeleiden myötä.Nimellä oli kaksoismerkitys: Sen lisäksi, että alue tunnettiin rikollisuudesta ja väkivallasta, monet Bostonin laivastotukikohdan rantalomalla olevat sotilaat ja merimiehet kävivät monissa strippiklubeissa ja bordelleissa univormussaan, mikä antoi kaduille sota-alueen vaikutelman

Gelatiini-hopeapainatus, painettu 2011, painos 3/12, 40,5cmx50cm, signeerattu & leimattu kääntöpuoli

hopeagelatiinivedos, 17cm x 23cm, signeerattu & leimattu kääntöpuoli

hopeagelatiinipainatus, 20cm x 25cm, div. leimat kääntöpuolella

Taisteluvyöhyke alkoi muodostua 1960-luvun alussa, kun kaupungin virkamiehet raiskasivat West Endin ja entisen punaisen valon korttelin Scollay Squarella, lähellä Faneuil Hallia, rakentaakseen Government Centerin kaupunkisaneeraushankkeen. Scollay Squaren syrjäytetyt asukkaat muuttivat alemman Washington Streetin alueelle, koska se oli vain puolen kilometrin päässä, vuokrat olivat alhaiset ja läheisen Chinatownin asukkailla ei ollut poliittista valtaa pitää heitä poissa.

Alempi Washington Street oli jo osa Bostonin viihdealuetta, jossa oli useita elokuvateattereita, baareja, herkkukauppoja ja ravintoloita, jotka palvelivat yöelämää. Se sijaitsi klassisten, studiossa rakennettujen elokuvapalatsien, kuten RKO-Keith- jaParamount-teattereiden, ja näyttämöteattereiden, kuten Boylston Streetillä sijaitsevan Colonialin, välissä.Scollay Squarella sijaitsevien burleskiteattereiden sulkeuduttua monissa baareissa alkoi esiintyä go-go-tanssijoita ja myöhemmin alastomia tanssijoita.1970-luvulla, kun säädyttömyyden vastaisia lakeja lievennettiin,monet elokuvateatterit, jotka tuolloin esittivät second-run-elokuvia, alkoivat esittää aikuisten elokuvia

Taisteluvyöhyke, 1970-luku (9)

Taisteluvyöhyke, 1970-luku (9)

Homeihin suhtauduttiin tuohon aikaan suvaitsemattomasti. Lower Washington Street sen sijaan tunnettiin vuosien ajan ”Gay Times Square” -nimellä. alueen muuttuessa tämä lempinimi poistui käytöstä, mutta Combat Zonen suhteellisen avoin ilmapiiri houkutteli edelleen monia LGBT-ihmisiä. Suosittuja kokoontumispaikkoja olivat muun muassa Playland Café Essex Streetillä ja Stuart Theater Washington Streetillä. Lähistöllä sijaitsevilla Park Squarella ja Bay Villagessa oli useita homo- ja drag-baareja, kuten Punch Bowl ja Jacques Cabaret.

Taisteluvyöhykkeen vastustajat ryhmittelivät usein homoseksuaalit, transvestiitit, prostituoidut, stripparit, aikuisille suunnattujen kirjojen ja elokuvien toimittajat ja huumekauppiaat yhteen moraalittomuudeksi mielletyn sateenvarjon alle. Jeremiah Murphy kirjoitti Combat Zonesta kertovassa Boston Globe -artikkelissa vuonna 1973: ”Nyt kello on melkein kolme yöllä, ja homobaarit ovat sulkeneet ovensa, ja kaduilla vaeltavat homot, huorat, parittajat ja diilerit.” Boston Heraldin artikkelissa vuonna 1974 Säkkiteatteriketjun edustajat kutsuivat Combat Zonea ”Saatanan leikkikentäksi” ja ”parittajista, prostituoiduista, erotiikasta ja moraalittomuuden kauppiaista koostuvaksi pahanlaatuiseksi kasvaimeksi”, jonka kasvusto oli poistettava. Vielä vuonna 1984 Globe viittasi tiettyihin Zonen teattereihin ”pahamaineisina homoseksuaalien kokoontumispaikkoina”.

Combat Zone oli myös rodullisesti monimuotoinen aikana, jolloin muut Bostonin kaupunginosat olivat suhteellisen segregaattisia. Muistelmissaan Jonathan Tudan muistelee Tremont Streetin talossaan vallinneita jännitteitä, jotka johtuivat uutisista lähestyvästä poliisin ratsiasta vuonna 1969. Hän kirjoittaa, että huumekauppiaiden ja prostituoitujen lisäksi ”sekarotuiset pariskunnat ovat alkaneet hermostuneesti epäillä vapauttaan.

Kaksi prostituoitua, Washingtom St. Taisteluvyöhyke, 1967