Eräänä 1970-luvun päivänä, joka on niin ikimuistoinen, ettei David Doyle muista, milloin se tapahtui, David Doyle istui työpöytänsä ääressä kansallisen geodeettisen tutkimuslaitoksen (National Geodetic Survey, National Geodetic Survey, National Geodetic Survey) toimistossa. (Sen tunnuslause: ”Positioning America for the Future.”) Joku pudotti manillakansiota. Se oli täynnä kansioita, ja siinä oli vain yksi sana: Centers.

Aluksi Doyle luuli, että häntä pilailtiin. Häntä rangaistiin jollain tavalla. Kansiossa ei loppujen lopuksi ollut mitään tieteellistä tai geodeettista, jota tieteellinen geodeetti olisi voinut tarkastella. Sen sijaan siellä oli satoja kirjeitä kansalaisilta maantieteellisistä keskuksista, jotkut jopa vuodelta 1945. Miksi olen jumissa tämän jutun kanssa? Doyle muistaa ajatelleensa. Mutta kun aikaa kului enemmän ja kirjeitä tuli lisää, Doylen näkökulma muuttui. ”Opin ja opin arvostamaan sitä, että ihmiset ottavat tämän asian todella vakavasti”, hän sanoo.

Väittely keskuksista otetaan Pohjois-Dakotassa ehkä vakavimmin kuin missään muualla. Koska osavaltiossa, joka on viimeisellä sijalla matkailun taloudellisessa vaikutuksessa ja 46. sijalla kävijöiden rahankäytössä, jonkinlainen vaatimus – olipa se kuinka pieni tai omituinen tahansa – merkitsee jotain. Se merkitsee kävijöitä. Tulot. Vetovoima, jonka varaan voi rakentaa unelman. Ei siis ole yllätys, että Rugbyn julistautuminen Pohjois-Amerikan maantieteelliseksi keskukseksi on ollut kiistanalaista. Loppujen lopuksi, näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskahtako viisaudellaan, älköön mahtava kerskahtako voimallaan, älköön rikas kerskahtako rikkaudellaan. Lisäys hyvään kirjaan, tai jotain sen kaltaista:

Huhut alkoivat kiertää tasankoja vuonna 2015, kun Pohjois-Dakotan Robinsonissa sijaitsevan Hanson’s Barin osaomistajat ottivat esiin kartan ja päättivät, että Pohjois-Amerikan maantieteellinen keskipiste oli itse asiassa lähempänä Robinsonia kuin Rugbya – itse asiassa muutama metri Hanson’s Barin ulkopuolella. He teettivät tarran merkitsemään paikkaa ja kiinnittivät sen vihkimistilaisuudessa Hanson’s Barin lattiaan, joka mainostaa itseään Pohjois-Dakotan vanhimmaksi baariksi.

”Emme ole geologisia tiedemiehiä emmekä mitään”, sanoo Bill Bender, yksi Hanson’sin omistajista, menetelmästä, jota he käyttivät maantieteellisen keskipisteen määrittämiseen. ”Se oli alkeellinen, myönnetään. Mutta se, mitä teimme, oli paljon tieteellisempää kuin se, että leikkasimme pahvinpalan ja tasapainottelimme sen pisteen päällä”. Se ei ole tiedettä. Lapsi voisi tehdä sen.”

Vuoteen 2016 mennessä Bender oli tehnyt muutakin kuin asettanut sanallisen vaatimuksen: Kun hän oli saanut selville, että Rugby ei ollut uusinut patenttiaan lauseeseen ”Geographical Center of North America” Yhdysvaltain patentti- ja tavaramerkkivirastossa, hän maksoi 350 dollaria ostaakseen lauseen. Lähes välittömästi Bender sai Rugbyn kaupungin lakimieheltä kirjeen, jossa häntä pyydettiin ystävällisesti harkitsemaan nimitystä uudelleen. Bender vastasi, että mieluummin ei.

Ympäri aluetta siirto oli kuin Daavid kaataisi Goljatin. ”North Dakota Bar Owner Pulls Off a Monumental Coup” (Pohjois-Dakotan baarinomistaja onnistuu monumentaalisessa vallankaappauksessa) oli yksi otsikko. Toinen toimittaja kirjoitti: ”Tässä tapahtumaversiossa Rugby on kuin kunnallinen Phaethon, joka ratsasti korkealla maantieteellisillä aurinkovaunuilla, jotka USGS:n Helios lainasi sille, kunnes se – omasta keskeisyydentunteestaan huumaantuneena ja rattiin nukahtaneena – suistui vaarallisesti pois kurssilta ja joutui lopulta patentteja varastavan Zeuksen, Bill Benderin, ukkoseniskun kohteeksi”.”

Vuoden 2017 alussa toinen Zeus iski, tällä kertaa Buffalon yliopiston maantieteen professorin muodossa, joka sen sijaan esitti, että mantereen keskipiste sijaitsi 145 mailia Rugbystä lounaaseen, Center-nimisessä kaupungissa, jossa asuu 588 ihmistä. Centerille, joka sai nimensä vuosisatoja sitten, koska sen uskottiin olevan Oliverin kreivikunnan keskus, nimitys oli käsky – vaikkakin kesti hetken, ennen kuin joku otti tiedemiehen vakavasti.

”Kun he ottivat yhteyttä kaupunkiin, kaupungin työntekijä tavallaan torjui heidät”, sanoo Dave Berger, Centerin elinikäinen asukas ja Community Clubin jäsen. ”Mutta sitten he ottivat yhteyttä piirikunnan asiamiehen toimistoon, ja hän otti minuun yhteyttä. Ja sitten se vain lähti liikkeelle.”

Vuoden 2018 alkuun mennessä myös Center oli lisännyt muistomerkin merkiksi vaatimuksestaan, 30 000-kiloisen kiven, joka istuu jyrkänteellä 4,4 mailia kaupungin pohjoispuolella, josta on näkymät ympäröiviin tuulivoimaloihin. Mutta toisin kuin Robinson, Center oli avoimempi kompromisseille.

”Emme halunneet – mitä sanotaankaan – kilpailua”, sanoo Berger, joka johti muistomerkin asentamista. ”Emme halunneet kovia tunteita. Tavoitteenamme ei ollut ottaa nimitystä pois. Joten keksimme otsikon ’Pohjois-Amerikan tieteellinen keskus’ ja käytimme sitä.”

Kahden viime vuoden aikana yli 350 ihmistä on pysähtynyt allekirjoittamaan vieraskirjaan Pohjois-Amerikan tieteellisessä keskuksessa, ja kaikki kahdeksan osavaltiota lukuun ottamatta ovat edustettuina. Ja näiden kahden vuoden aikana Berger sanoo kohdanneensa vain yhden henkilön, joka on järkyttynyt väitteestä. (Tuo henkilö oli Rugbystä.)

Vuosia kestäneen oikeusriidan jälkeen Rugby sai huhtikuussa 2018 takaisin lailliset oikeutensa tavaramerkkiin. Mutta taistelu preerialla ei ole läheskään ohi. Keskusta on asentamassa lipputankoja ja opastetauluja sekä istuimia muistomerkkinsä ympärille. Robinson, joka järjestää edelleen vuosittain Center Fest -tapahtuman, joka on täynnä nuotionsyöjiä ja surströmmingin (käymisteitse valmistetun kalan) syömiskilpailua, perusti vuonna 2018 kansainvälisen keskusten määrittelykeskuksen, joka Benderin mukaan kehittää yhtenäisen menetelmän maantieteellisten keskusten määrittämiseksi.

”Mitä tulee sanoihin, Rugby saa ne, ja Rugby voi käyttää niitä”, sanoo Bender, joka on myös 37 asukkaan Robinsonin kaupunginjohtaja. ”Mutta me käymme tämän keskustelun, halusi Rugby sitä tai ei.”

”Kun tiede on lausunut äänensä, lörpöttelijät olkoot hiljaa”, kirjoitti Jules Verne vuonna 1864 ilmestyneessä teoksessaan Matka maan keskipisteeseen. Mutta tällä matkalla keskipisteeseen tiede on ollut epämääräistä, viralliset valtion virastot ovat olleet hiljaa. Höpöttäjät eivät tunne rauhaa.