Madonna puhui minulle tällä viikolla. Kuvainnollisesti siis The New York Times Magazinen kautta.

”Luulen, että ajattelet vanhenemista liikaa. Luulen, että ajattelet ikää liikaa. Minusta teidän pitäisi vain lakata ajattelemasta sitä”, hän sanoi.

”Lakatkaa ajattelemasta, eläkää vain elämäänne älkääkä antako yhteiskunnan vaikuttaa siihen, että se yrittää saada teidät tuntemaan jonkinlaista tunnetta iästänne tai siitä, mitä teidän pitäisi tehdä.”

Hän puhui itse asiassa toimittaja Vanessa Grigoriadisin kanssa hiljattain tekemässään haastattelussa sanoessaan nämä asiat. Toimittaja oli ilmeisesti palannut liian monta kertaa aiheeseen iästä (Madonna on 60-vuotias) ja sen suhteesta laulajan uraan. Mutta oli kuin hän olisi tuijottanut minua silmiin – ja olen varma, että moni muu nelikymppinen tai sitä vanhempi lukija tunsi samoin.

Voidaanko hänen neuvoihinsa luottaa?

Meidän kaikkien pitäisi todellakin olla niin väsyneitä paineeseen mukautua ikään liittyviin odotuksiin. Ja meidän kaikkien pitäisi Madonnan tavoin olla valmiita vastustamaan ajatusta, että iällämme olisi paljon tekemistä uramme ja kykyjemme kanssa, paitsi jos olet pääbalerina tai ammattiurheilija, ja ehkä silloinkin.

Mutta tietäisikö Madonna viimeaikaisista IBM:ää, Citibankia ja IKEAa vastaan nostetuista kanteista, jotka ovat nostaneet entiset työntekijät, jotka väittävät ikärasismia työpaikkansa maksaneen heille? New Yorkin, Sintran, Lontoon ja Malawin välillä maailmalla kiertelevältä Madonnalta saattoi jäädä huomaamatta vuoden 2017 lopun kohu, kun saimme tietää, että Facebook salli yritysten mainostajien rajoittaa työpaikkailmoitustensa kohderyhmän tiettyihin ikäryhmiin käyttäen mainosten kohdentamispalvelua, joka kutsui kaikenlaiseen syrjintään (ja josta Facebook lopulta luopui tämän vuoden maaliskuussa)?

Työskentelemme kulttuurissa, joka on tehnyt Piilaakson eetoksesta uskontonsa, eikä se tee iän huomiotta jättämisestä kenellekään helppoa. Ajattele: El Pescaderossa, Meksikossa, on luksusretriitti, joka palvelee teknologia-alan ”vanhuksia”, jotka ovat pääasiassa kolmekymppisiä ja nelikymppisiä.

Näiden trendien valossa Madonnan vetoomus lakata miettimästä ikääsi ja sitä, mitä se tarkoittaa roolien kannalta, joihin olet sopiva, vaikuttaa potentiaalisesti asiattomalta. Mutta tämän neuvon huomiotta jättäminen on luultavasti yhtä vaarallista. Se tekee meidät osallisiksi juuri sellaiseen systeemiseen, erityisesti iäkkäitä naisia kohtaan ankaraan ikärasismiin, jonka Madonna haluaisi kitkeä pois.

Viimeisen elämän huiput

Iäkkäiden työntekijöiden markkinat ovat nykyään itse asiassa tavallista valoisammat. Esimerkiksi Yhdysvalloissa iäkkäät työntekijät ovat työvoiman nopeimmin kasvava segmentti, ja yhä useammat ihmiset työskentelevät yli 70-vuotiaina kuin koskaan aikaisemmin.

Matalan työttömyyden vuoksi jotkin yritykset, jotka etsivät avoimia työpaikkoja, etsivät potentiaalisia työntekijöitä ilmeisten nuorten epäiltyjen ohi. Monet ovat käynnistäneet uudelleenkoulutusohjelmia tai mahdollistaneet hitaamman eläkkeelle siirtymisen houkutellakseen ja pitääkseen iäkkäämpiä työntekijöitä. Jotkut muokkaavat toimintatapojaan ja jopa työpaikkojaan ikääntyviä työntekijöitä suosiviksi ja asentavat pehmeämpiä tehdaslattioita, jotka ovat ystävällisempiä ikääntyville polville, kuten esimerkiksi BMW teki Saksassa.

Luovat tyypit puolestaan voivat jo nyt ottaa mallia useista ansioituneista taiteilijoista ja kirjailijoista kautta historian, jotka ovat murskanneet täydellisesti myytin, jonka mukaan taiteellinen ilmaisu kuuluisi vain nuorille. Itse asiassa joidenkin kohdalla asia on päinvastoin.

Harkitaanpa vaikka Paul Cézannen ja Pablo Picasson välistä kontrastia. Cézanne maalasi ne teokset, joista tuli hänen arvokkaimpia mestariteoksiaan, 60-luvun puolivälissä, kun taas Picasson arvokkaimmat teokset syntyivät kaikki hänen uransa alkuvaiheessa.

”Nuoruuden raikkaus, yltäkylläisyys ja energia eivät juurikaan auttaneet Cézannea”, Malcom Gladwell selitti vuonna 2008 The New Yorker -lehdessä ilmestyneessä kirjoituksessaan, jossa hän siteerasi luovuutta tutkineen Chicagon yliopiston taloustieteilijän David Galensonin työtä. Cézanne ”oli myöhään kukoistava”, Gladwell kirjoitti, ”ja jostain syystä nerokkuutta ja luovuutta koskevassa kirjanpidossamme olemme unohtaneet ymmärtää maailman Cézanneja.”

Muutaman vuoden tutkimustyön aikana, jonka aikana Galenson on tutkinut runoilijoiden, arkkitehtien ja muiden tunnetuimpia teoksia, hän on kehittänyt teorian: innovaattoreita on kahta eri tyyppiä, joiden luovuus on huipussaan eri iässä.

Konseptuaaliset innovaattorit, disruptorit, jotka vievät taidemuodon radikaalisti uuteen paikkaan, loistavat parikymppisinä, ennen kuin he ovat indoktrinoituneet jonkin perinteen tai toimialan normeihin. Kokeelliset innovaattorit taas ”käyttävät vuosikymmenien kokeiluja ja erehdyksiä sekä kertynyttä tietoa tehdäkseen epätavallisia yhteyksiä, jotka ylittävät oman alansa konventiot”, kuten Quartzissa työskentelevä Ephrat Livni hiljattain kiteytti artikkelissaan viimeisimmästä tutkimuksestaan (maksumuuri), jonka hän on kirjoittanut yhdessä Ohion osavaltionyliopistossa työskentelevän taloustieteilijä Bruce Weinbergin kanssa.

Madonna ei halua sinun kiinnittyvän hänen ikäänsä

Hyvä uutinen tämän päivän keski-ikäisille työntekijöille ja kaikille onnekkaille, jotka seuraavat meitä, on se, että työuriemme pidentyvä kehityskaari (Quartz-jäsenen yksinoikeus) tarkoittaa, että teemme todennäköisesti joitakin muutoksia, jotka vievät meidät kokonaan uuteen paikkaan.

Kuten psykologi Dean Keith Simonton totesi Scientific American -lehdessä: ”Jotkut myöhäisherännäiset pääsevät kunnolla vauhtiin vasta 60- tai 70-vuotiaina.” ”He raatoivat usein vuosikymmeniä innostamattomissa töissä ennen kuin löysivät todellisen intohimonsa.”

Se ei selvästikään päde Madonnaan, joka vakiinnutti asemansa maailmanlaajuisena pop-ikonina uransa alkuvaiheessa eikä ole koskaan lakannut innovoimasta.

Madonna ei myöskään ole koskaan lakannut haukkumasta muita, kun hän aistii ennakkoluuloja ja epäoikeudenmukaista kohtelua, kuten hän teki tällä viikolla vastatessaan New York Timesin julkaisemaan profiiliin, joka ilmestyi otsikolla ”Madonna 60-vuotiaana”. Laulajan mielestä se oli täynnä viittauksia ja kuvauksia, joita hän piti ikärasistisina ja sukupuolittuneina. (Kiistatta kirjoittajan olisi pitänyt pitää itseään varoitettuna.) Niinpä Madonna otti Instagramin ilmaistakseen kantansa: