Kerääntykää kaikki ne, jotka tuntevat vetoa samaa sukupuolta kohtaan, sekä liittolaiset ja ystävät: Haluaisin kohottaa maljan. Nostakaa lasillinen heikkoa vodkalimppua, joka on koristeltu 1/18 limetillä, aina niin tärkeälle homojen kaveriporukalle. Se on olennainen osa queer-elämää ja koostuu kauniista persoonallisuuksien kakofoniasta, joka kokoontuu yhteen kiintymyksellisen solidaarisuuden ja yhteisen, ainutlaatuisen siteen kunniaksi. Täydentävämpää, kasvua edistävämpää, sielua hoitavampaa ja hyvännäköisempää ihmisryhmää on vaikea löytää. (Lukuun ottamatta ehkä Kultaisia tyttöjä.) Suoraan sanottuna homojen kaveriporukka on queer-elämälle yhtä tärkeää kuin jääkahvi itsessään.

On surullinen mutta tosiasia, että homoksi kasvaminen voi olla eristävä kokemus. Ellet ole kotoisin San Franciscon Castro-alueelta ja sinulla oli kaksi syvästi liberaalia hippivanhempaa – sellaisia, jotka polttivat avoimesti pilveä ja kuuntelivat NPR:ää, huuto Terry Grossille – kun olet viehättynyt samasta sukupuolesta, voit tuntea olevasi yksi maailman ainoista ihmisistä. (Voin kuvitella, että tämä on sama tunne, jonka koki se, joka seurasi American Idolin viimeisintä kautta.) Tämän lisäksi on otettava huomioon homokulttuurin esteet: kaapissa oleminen, ulos tuleminen, homofobia, sisäistetty homofobia ja syvät, vastikkeettomat ihastumiset heterotuttuihin lukiosta, joiden kanssa tuskin puhuit, mukaan lukien se kaveri, joka oli sinua kaksi vuotta vanhempi, jolla oli likaisen ruskeat hiukset ja joka käytti kesäisin aina toppatoppia ja joka olisi voinut olla mallina, ja joka nyt on luultavasti naimisissa, ja hänellä on kolme lasta, ja hänen nimensä oli melko varmasti Ian.

Jossain kohtaa tätä superhomomaratonia (ja pidättäydyn lisäämästä tankometaforaa tähän, lähetä onnittelut milloin haluat) keräät hiljalleen samanhenkisiä ystäviä niiden ihmisten lisäksi, joiden kanssa seurustelet tai tapailet, ja alat tajuta, että on tosiaan muitakin, jotka ovat kahlailleet saman tunteiden ja kokemusten vyöryn läpi, jonka olet kohdannut. Aiemmin tunsit olevasi maailmankaikkeuden ainoa homo, kuin Sigourney Weaver kävelemässä Nostromon käytävillä Alien-elokuvan lopussa hikisenä, ja nyt olet vihdoin löytänyt muita älykkäitä homoja. Ensimmäistä kertaa tajuat, että on muitakin, jotka ymmärtävät, mistä homoudessa on kyse. (Paitsi jos olet narsisti, jolloin olet ymmärtäväisempi ja empaattisempi kuin kukaan muu voisi koskaan olla, ja lisäksi, voinko tarjota sinulle jotain?)

Homokavereiden myötä sinulla on yhtäkkiä muita, joiden kanssa voit surra syvällisempiä yksityiskohtia, joita yksikään heterokaveri, vaikka onkin myötätuntoinen, ei voisi koskaan olla kunnolla varustautunut ymmärtämään. Esimerkkitapaus: nauraminen kiusallisuudelle, joka nousee pintaan, kun tietämätön vuokraisäntäsi tönäisee sinua leikkisästi siitä, kuinka viehättävä naapurin tyttö on. Tai kun olet ostamassa onnittelukorttia seurustelukumppanillesi ja myyjä kysyy sinulta ”hänestä”. Tai siitä, että kun olit 12-vuotias, laitoit seinällesi kuvia naispuolisista julkkiksista vain siksi, että kaikki muutkin pojat tekivät niin, etkä siksi, että pidit Jennifer Love Hewittia seksikkäänä, etkä siksi, että halusit muistuttaa itseäsi siitä, että hän teki Oscarin arvoisen roolisuorituksen elokuvassa Tiedän, mitä teit viime kesänä. (Se oli parhaimmillaankin MTV Movie Awardin luokkaa.)

Mutta tärkeämpää kuin sotajuttujen vaihtaminen on se, että homokavereiden ryhmä on tukenasi, kun tarvitset heitä päivittäin. Kummittelivatko eiliset upeat treffit sinua? He parantavat oloasi ja kertovat, ettei sitä luultavasti ollut tarkoitettu. Kummittelivatko toiset treffit sinua? He sanovat, että löydät varmasti jonkun toisen. Entä jos toiset treffit haamuttavat sinua? Silloin he ovat rehellisiä ja kertovat, että sinun kannattaa jatkossa pidättäytyä nelinkertaisesta munakoisoemoji-tekstiviestin lähettämisestä, jos et saa vastausta heti.

Kun heterokaverisi lähtevät tekemään ties mitä heterojuttujaan (kuten katsomaan uutta X-Men-elokuvaa ja sen jälkeen oluita TGI Fridaysissa, luulisin?), homokaverisi ovat siellä ryyppäämässä lauantai-iltana, minkä jälkeen he lähettävät sunnuntaiaamuna ryhmäviestejä toisilleen siitä GIF:stä, jossa Kim Kardashian liukuu sängynpeitteiden alla. Homokaveriporukan jäsen on myös mielellään paikalla ottamassa sinusta kuvan Instagramiin, ja yhtä mielellään ottaa saman kuvan vielä 30 kertaa vain hieman eri kuvakulmista, koska käy ilmi, että sinä olet narsisti.

Homokaverisuhteiden vaalimisen tärkeys meni yli hilseeni henkilökohtaisen kehitystyöni aikana, sillä aluksi ymmärsin omaa seksuaalisuuttani yhtä paljon kuin ymmärsin 11. luokan matematiikkaa. Ja aivan kuin yrittäisin selvittää Pythagoraan lauseen käyttämällä leivänpaahdinta laskimen sijaan, oman queernisuuteni navigointi varhain ilman homoystäviä oli enimmäkseen turha yritys. Itse asiassa en koskaan oikein ymmärtänyt, miksi homoyhteisö oli edes olemassa alkuaikoinani. Minulla oli omat heteroystäväni, ja homokulttuuri tuntui olevan kuin jotain toisella planeetalla tapahtuvaa. Tiesin, että tämä epäilemättä värikäs planeetta oli hauska ja siisti, mutta en myöskään aikonut lähteä Cape Canaveraliin ja laukaista itseäni avaruuteen. Samoin kuin Howard Schultzin äskettäinen presidentinvaalikampanja, olin pahasti harhaanjohdettu.

Mitä minulta jäi huomaamatta, oli sen yhteisön veljeys, joka on käynyt läpi niin paljon, Mike Pencen kauhuista aina niihin paitoihin, joissa on syvä kaula-aukko, joka ulottuu rinnan ohi. Muistan elävästi, kun kuulin ensimmäistä kertaa aids-kriisistä: kokonainen sukupolvi kaltaisiani ihmisiä, jotka joutuivat käsittelemään sitä seurannutta tuhoa. Sen lisäksi, että homoystävät olivat kärsivällisiä Instagram-kuvien ottajia ja tiesivät, missä parhaat bileet ovat, homoystävät tarjosivat tärkeän avaimen sisäisen totuuteni ja sen takana olevan perinnön avaamiseen. Aivan kuten Queer Eye -sarjan Jonathan tarvitsee Antoniaan, minä tarvitsen homoystäviäni… tosin minun ystäväni osaavat tehdä muutakin kuin guacamolea.

Nostakaa siis ne vesitetyt vodkalimppunne ruskeine, ruskeine, kuihtuvine limeineen korkeammalle ilmaan ja kohottakaa malja elämänne homoystäville. Olkoot he tukenanne kuten Taylor Swiftin porukka on tukenanne: tukena, matkakumppaneina ja esiinnyttävinä, kun seuraavan kerran esiinnyt Staples Centerissä.

Kiitos!