Monet Hollywood-romanssit ovat alkaneet valkokankaalla ja vuotaneet mukana olleiden näyttelijöiden oikeaan elämään, mutta ikonisin on varmasti Humphrey Bogartin ja Lauren Bacallin romanssi.
Bogart oli vasta 19-vuotias tavatessaan Bogartin, joka oli tuolloin jo arvostettu Hollywood-tähti ja 25 vuotta häntä vanhempi, ja Bacall tunnusti vuonna 1978 ilmestyneissä muistelmissaan By Myself, että ”ei ollut mitään ukkosen jysähdystä, ei mitään salamaniskua”, kun hän näki Bogartin ensimmäisen kerran.
Oli vuosi 1943, ja parin oli määrä tähdittää yhdessä To Have and Have Not -elokuvaa, mutta Bacall jännitti tuotantoa ja huomasi pian kääntyvänsä Bogartin puoleen saadakseen tukea.
Ensimmäisenä kuvauspäivänä nainen tärisi jatkuvasti, joten mies käski häntä vetämään leukansa alaspäin piilottaakseen sen, mikä pakotti hänet katsomaan häntä ylöspäin kuuluisaksi tulleella ”katseellaan”.
Kaksikko ystävystyi nopeasti, ja koska elokuva kuvattiin ainutkertaisesti kronologisessa järjestyksessä, se vangitsi heidän välillään kukoistavan yhteyden. Ja mikä yhteys se olikaan.
”Se on yksi niistä tapauksista, joissa on täysin mahdollista, että olemme silminnäkijöitä, kun näyttelijä tai näyttelijätär rakastuu”, elokuvahistorioitsija Leonard Maltin kertoi Vanity Fairille heidän valkokangasromanssistaan.
”Vaikka hyvät näyttelijät saavat meidät uskomaan siihen koko ajan, on oltava lisäpotkua, kun se on totta.”
Bacallin ja Bogartin kemia oli kuvauksissa niin vahvaa, että alunperin Bogartin hahmon romanssia toisen naisen kanssa kaavailtu elokuva muutettiin niin, että Bogartin hahmo rakastui Bacalliin.
”Kemiaa – kemiaa ei voi voittaa”, Bacall sanoi vuonna 2007, mutta hänen ja Bogartin kemia oli yhtä vahvaa valkokankaan ulkopuolella kuin valkokankaalla.
Vain kolme viikkoa kuvausten jälkeen pari jakoi ensimmäisen suudelmansa – Bacallin pukuhuoneessa kuvauspäivän jälkeen – ja Bogart pyysi myöhemmin Bogartin puhelinnumeroa, jonka tämä tunnetusti raapusteli tulitikkuaskin kääntöpuolelle.
”Chemistry – you can’t beat chemistry .”
Heidän romanssinsa näytti silloin alkavan toden teolla; ainoa ongelma oli tietysti Bogartin vaimo.
Kolmannessa avioliitossaan Bogart oli ollut näyttelijä Mayo Methot’n kanssa vuodesta 1938, mutta heidän suhteensa oli kaikkea muuta kuin onnellinen.
Kova juominen ja ilkeät riidat katkoivat heidän yhteisiä vuosiaan, ja vuonna 1942 Methot raivokohtauksessaan jopa puukotti Bogartia. Hän ei ollut sellainen nainen, jota kukaan ei halunnut suututtaa, saati 19-vuotias Bacall.
Naista ei kuitenkaan saatu estettyä tapaamasta Bogartia, ja he alkoivat tavata salaa autoissa ja golfklubilla lähellä paikkaa, jossa kuvattiin To Have and Have Not -elokuvaa. He jopa käyttivät valkokankaalla esiintyviä nimiä ”Steve” ja ”Slim” naamioidakseen henkilöllisyytensä.
Mutta heidän salainen suhteensa oli sidottu elokuvaan, ja toukokuussa 1944 kuvaukset päättyivät, ja Bacall ja Bogart joutuivat eroamaan.
”Tiedän, mitä tarkoitettiin sanomalla ’hyvästeleminen on kuin kuolisi hiukan'”
”Tiedän, mitä tarkoitettiin sanomalla ’hyvästeleminen on kuin kuolisi hiukan'”, Bacall kirjoittaa naiselle muistiinpanossaan pian heidän eronsa jälkeen.
”Sillä kun kävelin pois luotasi viimeisen kerran ja näin sinut siinä seisomassa niin rakkaana, kuolin kyllä vähän sydämessäni.”
Seuraavina kuukausina Bogart palasi avioliittoon Methot’n kanssa, mutta vuoden loppuun mennessä hän oli jälleen yhdessä Bacallin kanssa The Big Sleep -elokuvan kuvauksissa.
Aluksi hän yritti pysyä uskollisena Methotille, joka oli kuulemma suostunut lopettamaan juomisen. Bacall kirjoitti myöhemmin Bogartin valinnasta: ”Sanoin, että minun täytyy kunnioittaa hänen päätöstään, mutta minun ei tarvitse pitää siitä.”
Mutta Bogart kamppaili, kun hänen ja Bacallin välinen kemiansa syttyi uudelleen kuvauspaikalla, ja kuukausien edestakaisen keskustelun jälkeen hän lopulta jätti Methotin.
He erosivat 10. toukokuuta 1945 – tasan vuosi sen jälkeen, kun To Have and Have Not -elokuvan kuvaukset olivat päättyneet – ja vain 11 päivää myöhemmin hän meni naimisiin Bacallin kanssa pienessä seremoniassa ystävänsä maatilalla Ohiossa.
Kun Bacall käveli alttarille, Bogart tervehti häntä sanomalla ”Hei, beibi”, johon Bacall vastasi ”Oi, hyvä”. Bogart jopa itki, kun he vaihtoivat valat.
Bacallin itsensä mukaan Bogart oli epäröinyt mennä hänen kanssaan naimisiin, mutta hän oli liian ”päällekäyvä” kieltäytyäkseen niin pitkän ajan jälkeen.
”Alusta asti hän sanoi minulle: ’Rakastan sinua, ja jos haluat uraa, teen kaikkeni auttaakseni sinua, mutta en mene kanssasi naimisiin'”, Bacall paljasti Vanity Fairin haastattelussa vuonna 2011.
”Hän halusi vaimon, joka kulkisi hänen mukanaan ja olisi läsnä, ja hän oli täysin oikeassa. Sitä minäkin halusin, ja siksi halusin lapsia. Hänellä ei ollut koskaan ollut lasta. Joten olin siinä mielessä neiti Pushy. Mutta olin onnellinen hänen vaimonaan. Rakastin sitä. Koska rakastin häntä todella.”
Toisin kuin aiemmat avioliitot, Bogartin liitto Bacallin kanssa oli onnellinen. Vaikka hän myöntää menettäneensä todennäköisesti elokuvarooleja, koska häntä pidettiin ”Bogien vaimona”, Bacall oli todella rakastunut.
Vuonna 1949 pariskunta toivotti tervetulleeksi ensimmäisen lapsensa, pojan, joka sai nimekseen Steven Bogartin hahmon mukaan elokuvassa To Have and Have Not, ja vuonna 1952 he lisäsivät perheeseensä tyttären Leslie.
Mutta he olivat Hollywoodin elokuvatähtiä ennen kuin he olivat vanhempia ja aviopuolisoita, ja kaikki elokuvajohtajista heidän omiin faneihinsa ajattelivat, että jokin menisi pieleen.
Loppujen lopuksi tämä oli Bogartin neljäs avioliitto, ja hän oli vuosikymmeniä Bacallia vanhempi – yksityiskohtia, joita monet pitivät huolestuttavina. Bacall ei välittänyt siitä tippaakaan.
”He eivät ottaneet huomioon sitä, että Bogartit olivat rakastuneita.”
”Kun Bogie ja minä menimme naimisiin, Hollywoodin synkät ihmiset pudistelivat kollektiivisesti päätään ja valittivat: ’Se ei kestä'”, hän muisteli.
”Tiesimme paremmin. Se, mitä katastrofin ennakoijat eivät ottaneet huomioon, oli se, että Bogartit olivat rakastuneita.”
Bacall luopui monista uramahdollisuuksista kasvattaakseen perheen ja toimiakseen ”perinteisessä” roolissa vaimona ja äitinä, mistä ”vanhanaikainen” Bogart oli jokseenkin itsepintainen.”
Bacall keskittyi avioliitossa ollessaan yksitoista vuotta lapsiinsa ja tukeakseen Bogartia antaen uransa jäädä taka-alalle valinnalla, joka monien nykyaikaisten naisten mielestä olisi yllättävä. Bacallille se kannatti.
”Jos minulla olisi ollut vain urani, olisin jäänyt paitsi Bogiesta, lapsista, elämän ytimestä”, hän kertoi The Guardianille vuonna 2005.
Ja aina kun Bogart muisteli heidän ”vanhoja hyviä aikojaan” elokuvissa yhdessä, hänen vastauksensa oli yksinkertainen: ”Sanoin hänelle: ’Unohda koko juttu, kaveri’. Nämä ovat vanhoja hyviä aikoja.”
Mutta heidän hyvät päivänsä eivät kestäneet, ja vuonna 1956 Bogartilla diagnosoitiin ruokatorven syöpä, ja hän kuoli alle vuotta myöhemmin 14. tammikuuta 1957.
Juuri 32-vuotiaana leskeksi jäädessään Bacall keskittyi kahteen nuoreen lapseensa, ja vaikka hänellä olikin useita muita romansseja seuraavina vuosikymmeninä, yksikään niistä ei kuitenkaan jäänyt.
Hän kuoli vuonna 2014 89-vuotiaana ja vitsaili vain kolme vuotta ennen kuolemaansa, että – vaikka Bogartin kuolemasta oli kulunut puoli vuosisataa – Bogart oli yhä sidoksissa häneen.
”Kuolinilmoitukseni tulee olemaan täynnä Bogartia, olen varma”, hän sanoi Vanity Fairille.
Kuolemaansa seuranneet julkaisut eri puolilla maailmaa muistelivat hänen romantiikkaansa Bogartin kanssa ja heidän 11:tä autuaallista yhteistä vuottaan. Kun tällainen romanssi kukoistaa valkokankaalla ja siirtyy sitten tosielämään, sitä on vaikea olla ihmettelemättä.
Jopa Bacall itse tiesi, miten ihmeellinen hänen ja Bogartin rakkaustarina oli, ja kirjoitti miehen kuoleman jälkeen: ”Kukaan ei ole koskaan kirjoittanut romanssia paremmin kuin me elimme.”