Laskimotulehduksia on kahdenlaisia. Yleisin on suonen turvotus lähellä ihon pintaa, yleensä sääressä. Tätä kutsutaan ”pinnalliseksi laskimotulehdukseksi”. Jalan sisäisten suonien turvotus on harvinaisempaa mutta vakavampaa. Tätä kutsutaan ”syväksi laskimotulehdukseksi”.
Pinnallisessa laskimotulehduksessa kyseinen alue punoittaa ja on kivulias. Kipua voidaan yleensä hoitaa kostealla lämmöllä, aspiriinilla tai tulehduskipulääkkeillä.
Vaarallisempi laskimotulehdus, syvä laskimotulehdus, aiheuttaa yleensä enemmän kipua. Syvää laskimotulehdusta sairastavilla on usein kuumetta. Se, onko syviä laskimoita vaurioitunut, voidaan yleensä varmistaa skannauksella, laskimovirtauksen Doppler-tutkimuksella tai asettamalla verenpainemittarin mansetti jalan ympärille verenkierron mittaamiseksi (pletysmografia). Tämäntyyppistä laskimotulehdusta sairastavilla henkilöillä on suurentunut riski, että laskimoihin muodostuu verihyytymiä, joista yksi pääsee keuhkoihin (keuhkoembolia). Kun potilaalla diagnosoidaan syvä laskimotulehdus, häntä hoidetaan yleensä viikon ajan suonensisäisellä verenohennuslääkkeellä (tai antikoagulantilla). Tänä aikana potilas tarkastetaan myös keuhkoissa olevien verihyytymien varalta. Pitkäaikaiseen käyttöön määrätään todennäköisesti tablettimuotoinen antikoagulantti.