By: Alex Patt
Cubs-sulkijan rooli vuonna 2018 on Wade Davisin lähdön jälkeen vielä jossain määrin auki. Ehdokkaita tehtävään ovat muun muassa Brandon Morrow, Steve Cishek tai Carl Edwards Jr. Päätös tulee todennäköisesti virallisesti vasta keväällä, ja Cubs saattaa olla vielä ostoksilla sulkijan suhteen, joten tällä hetkellä jäädään odottelemaan.
Viime vuosikymmenen aikana on mielenkiintoista tarkastella, kuinka moni eri pelaaja on ottanut sulkijan roolin. Jopa kahtena viime kautena heillä on ollut kolme eri sulkijaa. Tutkiaksemme tarkemmin Cubsin sulkijan roolin lähihistoriaa ja sitä, kuinka usein se vaihtuu, katsotaanpa kaikkia Cubsin sulkijoita aina vuodesta 2008 lähtien.
Kerry Wood (2008)
Kerry Wood (2008)
Ensimmäinen dominoiva tähtipelaaja toipui loukkaantumisten jälkeen ja hänestä tuli All Star -sulkija vuonna 2008. Hän kirjautti 31-vuotiaana 34 torjuntaa 3,26 ERA:lla, 2,32 FIP:llä, 84:llä strikeoutilla ja 1,085 WHIP:llä 66,1 pelatulla sisävuorolla.
Hän pääsi tuona vuonna toiseen All Star -otteluunsa ja teki uransa korkeimman K/9 (11,4). Hänen 2,1 fWAR:nsa oli National Leaguen 5. paras relieversien joukossa. Tämä oli hänen ainoa vuotensa Cubsin closeerina, sillä hän lähti Cleveland Indiansiin vuonna 2009. Vaikka hän palasi takaisin vuonna 2011 ja vuoden 2012 alussa, hän oli vankka reliever, mutta ei mikään closer.
Kevin Gregg (2009, 2013)
Kevin Greggin tarina oli aika outo. Hän tuli ensin vuonna 2009 ottamaan Woodin lähdön jälkeen vapautuneen closeerin paikan. Greggillä oli takanaan kelpo kausi 2008, mutta vuosi 2009 Cubsin sulkijana ei ollut kovin kummoinen.
Hän kirjautti 23 torjuntaa, mutta mokasi niistä seitsemän ja sai 68,2 sisävuorossaan 4,72 ERA:n ja 4,93 FIP:n. Hän päästi tuona vuonna uransa ennätykselliset 13 kunnaria ja menetti lopulta tehtävän Carlos Marmolille. Seuraavana vuonna hän lähti Torontoon.
Silloin yhtäkkiä huhtikuussa 2013 hän tuli takaisin. Cubs-fanit huokailivat, mutta hän itse asiassa pärjäsi hieman paremmin kuin ensimmäisellä kerralla Chicagossa. Hän mokasi viisi torjuntaa, mutta kirjautti 33, kun hän syötti 3,48 ERA:n, 1,37 WHIP:n ja 4,10 FIP:n 62,0 sisävuorossa. Hän antoi tuona vuonna vain kuusi kunnaria, mikä oli suuri parannus. Ei toki mitään tajunnanräjäyttäviä lukuja, mutta parannus vuodesta 2009.
Carlos Marmol (2009-2013)
Marmol oli ollut Cubissa monta vuotta, ja oli All Star reliever vuonna 2008. Hänen päivänsä täysipäiväisenä closeerina alkoivat periaatteessa, kun Gregg kamppaili vuonna 2009. Siitä lähtien hän oli kaveri aina kauteen 2013 asti, jolloin Gregg palasi ja otti roolin takaisin.
Vuosina 2009-2012 Marmol kirjautti 107/129 torjuntaa 3,33 ERA:lla, 3,34 FIP:llä, 1,377 WHIP:llä, 402 strikeoutilla ja 210 kävelyllä. Vaikka hän olikin ajoittain hyvin villi, pääsi usein ulos jumista. Vuosi 2011 oli rankka, sillä hän mokasi 10 torjuntaa, mutta kirjautti silti 34 torjuntaa. Hänen paras vuotensa sulkijana oli kiistatta 2010, jolloin hän kirjautti uransa ennätyslukemat 38 torjuntaa samalla, kun hänen ERA:nsa oli 2,55.
Hän oli vuoristorata, joka periaatteessa romahti lopussa täysin, mutta hänellä oli muutamia todella tehokkaita vuosia. Viimeisen vuosikymmenen aikana ei ole ollut yhtään Cubsin relieveriä, jolla olisi ollut pidempi kausi closeerina kuin Marmolilla.
Jose Veras (2014)
Detroitista tullut Veras nimettiin closeeriksi vuoden 2014 alkuun. Veras pelasi menestyksekkään kauden 2013 kirjaamalla 21/25 torjuntaa 3,02 ERA:n ja 3,62 FIP:n kanssa. Hänen toimikautensa Cubs-sulkijana oli katastrofaalinen, sillä hän mokasi molemmat torjuntayritykset noin ensimmäisellä viikolla ja hänellä oli 8.10 ERA 13.1 sisävuorossa, kun hänet leikattiin kesäkuussa.
Hector Rondon (2014-2016)
Valvottavasti aliarvostetuin Cubs-sulkija. Rondonista tuli Cubsin sulkija vuonna 2014, kun Verasin kauden alku ei sujunut hyvin. Ensimmäisenä vuotenaan sulkijana hän teki vaikutuksen 29 torjunnalla ja 2.42 ERA:lla ja 1.058 WHIP:llä.
Vuonna 2015 hän vain parani, kun hän heitti 1.67 ERA:n, 2.68 FIP:n, 1.000 WHIP:n, 69 Ks:ää 15 BB:tä vastaan ja pelasti 30 ottelua. Hän myös sulki vuoden 2015 NLDS:n Cardinalsia vastaan, mikä taisi olla hänen paras hetkensä Cubina.
2016 alkoi jälleen hänen ollessa closeerina. Ensimmäisellä puoliskolla hän oli dominoiva, syöttämällä 1.72 ERA, 0.67 WHIP, 2.38 FIP, 42 strikeouttia ja vain neljä kävelyä. Hän kirjautti 18 torjuntaa ennen 1. elokuuta. Hänen paikkansa siirtyisi Aroldis Chapmanille vuoden 2016 deadlinen jälkeen.
Aroldis Chapman (2016)
Chapman tuli Yankeesista lähellä deadlinea vuonna 2016 kauden loppusuoralle ja postseasonille. Hän teki Cubs-debyyttinsä White Soxia vastaan Wrigley Fieldillä 29. kesäkuuta, mutta ei saanut savea nähdessään pisteet 8-1. Loppukauden runkosarjassa hän kirjautti 16/18 torjuntaa ja heitti 26,2 sisävuorossa 1,01 ERA:n, 0,82 FIP:n ja 0,825 WHIP:n. Hän löi 46 mailaa ulos.
Jatkosarjassa häntä työstettiin kuoliaaksi, sillä hän pelasi 15,2 sisävuoroa. Hän sai isoja pelastuksia NLDS:n 4. pelissä ja World Seriesin 5. pelissä. Hän lopetti NLCS:n 6. pelin. Yrittäkäämme unohtaa Rajai Davis. Kokonaisuudessaan hänellä oli 3.55 ERA tuolla postseasonilla.
Wade Davis (2017)
”The Machine” tuli Kansas Citystä, kun Cubs vaihtoi Jorge Solerin häneen. Vuosina 2014-2016 hän oli kiistatta baseballin luotettavin sulkija, ja hän toi tehokkuutensa Chicagoon.
Vaikka hän ei ollut aivan yhtä hyvä kuin Royalsissa, hän oli silti todella hyvä. Hän kirjautti 32 torjuntaa ja mokasi vain yhden syyskuussa, hän heitti 2,30 ERA:n, 1,142 WHIP:n, 3,38 FIP:n ja löi ulos 79 mailaa. Hänen kävelynsä ja kotiutuksensa lisääntyivät toisella puoliskolla, mutta hän sai silti työnsä tehtyä. Hän sai sankarillisesti torjuntavuoron hurjassa NLDS:n 5. pelissä Nationalsia vastaan sekä NLCS:n 4. pelissä. Hän on nyt Rockiesin jäsen, mutta hänen yksi vuotensa Cubissa muistetaan vielä pitkään.
Kuka on seuraava? Morrow? Cisheck? Muu? Pysy kuulolla!
Alex Patt on Wrigley Rapportin ja muiden uutis- ja urheilujulkaisujen toimittaja. Voit seurata häntä Twitterissä @chifanpatt1
.