Kurkuma (Curcuma longa L.) on ainoa syötäväksi kelpaava kasvi, joka on tunnustettu kurkuminoidien ruokavaliolähteeksi, joista edustavimpia ovat kurkumiini, demetoksikurkumiini (DMC) ja bis-demetoksikurkumiini (Bis-DMC). Kurkumiinin systeeminen biologinen hyötyosuus on hyvin alhainen, ja tästä syystä sen parantamiseksi on otettu käyttöön useita tekniikoita. Nämä tekniikat parantavat yleensä kurkuminoidin imeytymistä ohutsuolessa, mutta kurkuminoidivalmisteiden vaikutuksesta paksusuolen biotransformaatioon ei ole saatavilla tietoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kahdella eri tekniikalla valmistettujen kurkuminoidien metaboliaa ihmisen paksusuolessa käyttämällä in vitro -mallia. Formuloimattomat kurkuminoidi- ja lesitiini-kurkuminoidi-kasviuutteet fermentoitiin käyttäen in vitro ulostemallia ja paksusuolen kataboliitit tunnistettiin ja kvantifioitiin uHPLC-MSn:llä. Paksusuolen mikrobisto metaboloi alkuperäisiä yhdisteitä, pääasiassa kurkumiinia, DMC:tä ja bis-DMC:tä, 24 tunnin inkubaation aikana. Kurkuminoidien hajoaminen johti spesifisten kurkuminoidimetaboliittien muodostumiseen, joista korkeampia pitoisuuksia bis(demetyyli)-tetrahydrokurkumiinia ja bis(demetyyli)-heksahydrokurkumiinia havaittiin lesitiiniuutteen fermentoinnin jälkeen verrattuna pitoisuuksiin, jotka havaittiin formuloimattoman uutteen jälkeen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että molempia kurkumiinipohjaisia kasviuutteita voidaan pitää tärkeinä kurkuminoidien lähteinä, vaikka lesitiini-formuloitu uute johti suurempaan kurkuminoidikataboliittien tuotantoon. Lisäksi on oletettavasti tunnistettu uusi kurkuminoidikataboliitti, nimittäin bis(demetyyli)-heksahydrokurkumiini, mikä avaa uusia näkökulmia kurkuminoidien biologisen hyötyosuuden ja niiden mahdollisten metaboliittien bioaktiivisuuden tutkimiseen.