Se on ote kirjasta A Fistful of Murder: The Fights and Crimes of Carlos Monzon, kirjoittanut Don Stradley. Copyright © 2020 Don Stradley.

***

KAPPALE 8

LUODIT

Raportti Argentiinasta: Monzon oli vahingossa ampunut itseään.

Helmikuun 28. päivänä 1973 Monzon joutui kahden tunnin operaatioon luodin poistamiseksi oikeasta kyynärvarrestaan. Hän kertoi lehdistölle valmistautuneensa metsästämään, kun hänen .22-kaliiperinen revolverinsa oli lipsahtanut hänen kädestään ja ”ampunut, kun se osui lattialle”. New York Daily News vitsaili: ”Kaikki ampuvat nykyään keskisarjan mestaria Carlos Monzonia.”

Pian uutisoitiin, että kaksi luotia oli löytänyt tiensä Monzoniin Mercedeksen, hänen lähes kymmenkunta vuotta kestäneen vaimonsa, ansiosta. Tähän mennessä hänet tunnettiin Argentiinassa paremmin lempinimellään ”Pelusa”, joka tarkoitti espanjaksi ”Pörrö”. Mercedes oli aluksi mukana valheellisessa tarinassa. Kun Monzon leikattiin San Miguelin sairaalassa, Mercedes poseerasi valokuvaajille hymyillen suloisesti. ”Olen aina käskenyt Carlosia varomaan aseitaan”, hän sanoi. ”Mutta… ihmiset ajattelevat pahaa ja yrittävät tehdä minusta syyllisen. Se en ollut minä. Se oli vain onnettomuus.”

Poliisi näytti tyytyvän ”onnettomuustarinaan”, mikä oli outoa, sillä Monzonia oli itse asiassa ammuttu kahdesti, kerran käsivarteen ja kerran olkapäähän. Ase saattoi laukeaa pudotettuaan, mutta ajatella, että se laukeaisi kahdesti – ja osuisi kohteeseen – oli naurettavaa. Monzonin asema Argentiinassa oli kuitenkin sellainen, että poliisi myönsi tarinan tai ehkä otti vastaan vaitiolorahaa tutkinnan lopettamiseksi, vaikka naapurit kertoivat poliisille, että juuri ennen laukausten kuulemista Monzonin ja Mercedeksen oli nähty tappelevan kotinsa etupihalla.

Syntyi tarina, jonka mukaan Mercedes ampui Monzonin sen jälkeen, kun hän oli saanut tietää tämän suhteesta toiseen naiseen. Monzonin naiseus ei ollut salaisuus kenellekään – hän ja Mercedes adoptoivat jopa lapsen, Carlos Raulin, jonka monet epäilivät olevan seurausta yhdestä Monzonin avioliiton ulkopuolisesta suhteesta.

Monzon ei hakenut apua, vaan päätti istua kotona päivän – vain Monzon harkitsisi parin luodin kävelemistä pois – mutta kun Brusa sai tietää, mitä oli tapahtunut, valmentaja järjesti mestarinsa viemisen sairaalaan. Nyt Brusa oli jo kokenut toimimaan Monzonin tukena. Hän oli tottunut neuvottelemaan komissaarien kanssa, sovittelemaan Monzonin ja Mercedeksen välillä ja vakuuttamaan toimittajat jättämään huomiotta Monzonin toistuvat skandaalit. Laukaukset olivat jotain uutta. Brusa kohtasi lehdistön hämmästyttävän rauhallisesti ja sanoi, etteivät vammat haittaisi Monzonin suunniteltua uusintaottelua Emile Griffithiä vastaan. Se, mitä Brusa ei kertonut, oli se, että toinen luoti oli toimimaton ja että pieni luoti jäisi Monzonin olkapäähän. Se jäisi sinne hänen loppuelämäkseen, pienenä muistutuksena siitä vahingosta, jonka hänen uskottomuutensa saattaisi aiheuttaa.

Toipuessaan Monzon sai Amerikasta uutisen, jonka mukaan nyrkkeilykirjailijoiden yhdistys oli valinnut hänet vuoden nyrkkeilijän Edward J. Neil Trophy -palkinnon saajaksi. BWA:n tunnustuksen ohella sekä Boxing Illustrated että The Ring palkitsivat hänet vuoden 1972 parhaana nyrkkeilijänä (The Ring tunnusti Monzonin ja Muhammad Alin yhdessä). Silti, vaikka kunnianosoitukset vyöryivät, Monzonilla oli ongelmia, eikä vain vaimonsa liipaisinsormi.

Ensiksi, painon saaminen otteluihin oli muuttunut vaikeaksi. Monzon aloitti uransa keskisarjassa, ja nyt hänen täytyi nälkiinnyttää itseään päästäkseen 160-kiloisten rajalle. Vuonna 1973 ei ollut 168-kiloisten luokkaa, johon hän olisi voinut liittyä – superkeskisarjaa ei olisi perustettu ennen 1980-lukua – eikä hän koskaan vakavasti harkinnut hyppyä kevyeen raskaansarjaan. Todennäköisesti hän ei halunnut luopua pituus- ja ulottuvuuseduistaan, mikä olisi tapahtunut, jos hän olisi noussut painoluokkaan ja joutunut kohtaamaan raskaamman painoluokan miehiä. Lisäksi vireillä oli oikeusjuttu, joka koski vuosia aiemmin nostettua syytettä pahoinpitelystä, jossa Monzon oli lyönyt valokuvaajaa Daniel Morenoa.

Katsojamäärä Briscoe-ottelussa oli jäänyt odotettua pienemmäksi, vain seitsemäntoista tuhatta. Noin neljätuhatta tyhjää paikkaa Luna Parkissa jättivät Lectouren ymmälleen. Mitä Lectoure voisi tehdä, jos Monzon ei saisi Luna Parkia täyteen Briscoen ollessa vastustajana? Mikä pahempaa, yhä useammat juorut kertoivat, että vastustajat eivät ottelisi Monzonia vastaan Argentiinassa hänen saamansa suosituimmuuskohtelun vuoksi.

Odotetusti uusintaottelua Griffithiä vastaan lykättiin, jotta Monzon ehtisi parantua luodista saamistaan haavoista. Kun hän tunsi olevansa kunnossa, hän suostui ei-titteliotteluun Roomassa 5. toukokuuta. Vaisun näköinen Monzon pysäytti Cincinnatin keskisarjan Roy Dalen viidennessä erässä ajassa 2:40. AP totesi, että Monzon oli paitsi kolme ja puoli kiloa yli keskisarjan rajan, myös näytti ”hajamieliseltä, sillä monet hänen lyönneistään eivät osuneet kohdalleen.”

Hajamielisyys liittyi uutiseen, jonka Monzon sai ottelun aamuna. Hänen nuorempi veljensä Zacarias oli murhattu työtoverinsa toimesta Paledan kaupungissa, kuudenkymmenen kilometrin päässä Santa Festä. Brusa yritti salata uutisen Monzonilta, mutta mestari oli jo aiemmin ottanut vastaan saatuaan samanlaisia uutisia. Aattona hänen ensimmäisestä ottelustaan Benvenutia vastaan lanko kuoli luonnollisista syistä, ja aattona hänen ottelustaan Moyeria vastaan hänen appensa kuoli auto-onnettomuudessa.

Kuolema ei ollut koskaan kaukana Carlos Monzonista.

Hänellä oli luoti kehossaan todisteena siitä.