Skotlannin gaelin kieli herättää uutta kiinnostusta Skotlannissa ja muualla maailmassa. Marraskuussa 2019 kieltenopetussovellus Duolingossa käynnistetty gaelin kielen kurssi on kerännyt 232 000 aktiivista oppijaa vain neljässä kuukaudessa, mikä tarkoittaa, että oppijoita on hieman yli neljä kertaa enemmän kuin Skotlannissa on gaelin kielen puhujia. Gaelinkielisellä koulutuksella on myös suuri kysyntä, ja se laajenee sekä kielen tukikohdassa Länsisaarilla että sen ulkopuolella.

Vaikka gaelin kieli oli aikoinaan ensisijainen puhuttu kieli suurimmassa osassa Skotlantia, se on nyt kieli, joka on ollut vetäytymässä useiden vuosisatojen ajan. Nykyinen aloitteiden aalto kielen edistämiseksi on tervetullut, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ihmiset ovat pyrkineet tekemään kielestä helpommin lähestyttävän.

Tutkimuksessani keskityn siihen, miten kulttuuriset ja kansalliset identiteetit kehittyivät Skotlannissa ja Irlannissa 1500-1800-luvuilla. Olen erityisen kiinnostunut gaelien ja skottien välisistä jännitteistä sekä Irlannista, jossa etniset ja uskonnolliset jakolinjat johtivat konflikteihin. Kielipolitiikalla oli keskeinen rooli näissä prosesseissa, ja työssäni tarkastelen, miten gaeliksi, latinaksi ja englanniksi kirjoitetut tekstit vaikuttivat identiteetin kehittymiseen.

Kielet, joilla on yhteinen säie

1700-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Edward Lhwyd, nerokas walesilainen kielitieteilijä (joka oli myös kasvitieteilijä, geologi ja antiikkitieteilijä) alkoi ymmärtää yhteyksiä säilyneiden kelttiläisten kielten välillä: Gaelin (sekä irlannin että skotlannin), walesin, bretonin ja kornin kielen välillä. Massiivisten henkilökohtaisten ponnistelujen ja monien avuliaiden kirjeenvaihtajien avustuksella hän hallitsi kaikki neljä kieltä ja julkaisi vuonna 1707 ilmestyneessä kirjassaan Archæologia Britannica vertailevia sanakirjoja ja kielioppeja. Teoksessa selitettiin näiden kielten historiallinen yhteys ja vahvistettiin perusteet, joita lukijat tarvitsivat kielten oppimiseen.

Kun Lhwydin teos oli julkaistu, sen esipuheessa oli kiitollisten ja innostuneiden lukijoiden ja kirjeenvaihtajien kirjoittamia sivuja kohteliaita säkeitä. Walesin, gaelin ja latinan kielellä kirjoitetut runot osoittavat meille, miten Lhwydin lukijat suhtautuivat hänen työhönsä ja miten he arvostivat hänen sitoutumistaan äidinkieliinsä. Tyypillinen gaelinkielinen säe kuuluu seuraavasti:

Ceillfair soc is cantair ceol, / The ploughshare is put away and music is sung

A’nrioghachd Eirion gach ein ló; / Irlannin kuningaskunnassa joka päivä;

’s cuirfhar adhbha ciuil faoi ghleus, / ja soitin viritetään

a’ ngriochuibh aoibhin na Halban. / in the pleasant lands of Scotland.

Eivät kaikki Lhwydin lukijat olleet yhtä innostuneita tai kohteliaita. Jotkut todellakin epäilivät, että tällainen kiinnostus Irlannin ja Skotlannin kieliä kohtaan saattoi olla vain merkki jonkinlaisesta poliittisesta kikkailusta Lhwydin taholta.

Lhwydin saamalle myönteiselle reaktiolle on olemassa aikalaisvastine, joka näkyy Duolingon kurssin lanseerauksen aiheuttamassa reaktiossa. On syntynyt monia sosiaalisen median ryhmiä, jotka koostuvat kielen oppijoista ja edistäjistä. Useimmat kommentit ovat yksinkertaisesti kiitollisia, kuten yllä oleva Lhwydille osoitettu säe. Gaelin kielen politiikka ei kuitenkaan ole muuttunut niin paljon sitten vuoden 1707, jolloin Skotlanti ja Englanti liittyivät parlamenttien liittoon.

Tammikuussa 2020 puhkesi poliittinen riita uusista gaelin kielen opetussuunnitelmista Western Isles -saarilla sen jälkeen, kun konservatiivipuolueen kansanedustaja Liz Smith kuvaili muutosta ”syvästi huolestuttavaksi askeleeksi, joka voi asettaa lapset … selvästi epäedulliseen asemaan ikätovereihinsa nähden” huolimatta kaksikielisen opetuksen hyvin tutkituista eduista.

Lhwyd itse törmäsi juuri samankaltaisiin argumentteihin kuin mitä Smith esitti, vaikka itse asiassa myönsikin, että kaupankäynti ja kauppa Britanniassa olisi yksinkertaisempaa, jos kaikki puhuisivat vain englantia. Mutta sen sijaan, että hän olisi pelkistänyt kaikki toiminnalliseen yksikielisyyteen, hän näki työnsä keinona, jonka avulla hyväntahtoiset ihmiset oppivat ymmärtämään toistensa kieliä. Tämä on näkemys kielellisestä ymmärryksestä pikemminkin rauhan kuin taloudellisen hyödyn välineenä. Kuten eräs hänen lukijansa kirjoitti:

Le caint a dhruidfair gach shith, / With speech every peace-accord is sealed

bheirthair adhradh don ard Riogh: / ja palvonta annetaan korkealle kuninkaalle:

neach da fheabhas ’s fann a chor, / kuka tahansa arvokas, hänen ahdinkonsa on heikko

’s canamhuin a bhi da easbhuidh. / jos häneltä puuttuu kieli.

Kolmesataa vuotta sitten Lhwyd ja hänen lukijansa alkoivat jo ymmärtää, että kielet eivät olleet pelkkiä taloudellisia hyödykkeitä, vaan ne saattoivat muodostaa perustan inhimillisen ymmärryksen ja yhteyksien täydellisemmälle kukoistukselle.

Kieli, kulttuuri ja politiikka

Lukemalla kommentteja sosiaalisessa mediassa olevilla gaelin kielen oppimiseen erikoistuneilla keskustelufoorumeilla voidaan havaita kokonainen kirjo erilaisia asenteita ja toimintatapoja, jotka heijastavat Lhwydin ja hänen kohtaamiensa ihmisten näkemyksiä. Keskusteluja Skotlannin itsenäisyydestä käydään runsaasti, käyttäjät lähettävät toisilleen pitkiä viestejä gaelin, Skotlannin ja Irlannin historiasta ja imperialismin luonteesta (yleensä nämä viestit sekä annetaan että otetaan vastaan hyväntahtoisesti).

Olin hiljattain todistamassa eräällä näistä foorumeista kehittynyttä kulttuurikeskustelua Ulsterin punaisen käden kiistanalaisesta symboliikasta. Intohimot kävivät kuumina, ja vaikka pidättäydyin lainaamasta aiheesta keskiaikaista bardirunoutta, keskustelusta tuli tilaisuus aitoon kulttuuriseen vuorovaikutukseen ja oppimiseen.

Vaikka poliittinen keskustelu on väistämätöntä näillä foorumeilla, yleinen asenne näyttää olevan hyväntahtoinen, aivan kuten Lhwydin oma asenne. Käyttäjät jakavat mielellään kielivinkkejä ja kulttuuritietoa. Näitä foorumeita käyttävät myös äidinkieliset puhujat, jotka vaikuttavat rohkaistuneilta harjoittelemaan kielitaitoaan ja jakamaan tietämystään uusille kielenkäyttäjille. Ehkä nyt voimme todella alkaa sanoa, kuten eräs Lhwydin lukijoista teki kolmesataa vuotta sitten:

Do duisgadh riot as anúaigh, / The hardy tongue which was under a cloud

an chanamhuin chruaigh do bhi saoi small / has been roused by you from the grave,

teanga bhi cían faoi gheisaibh, / a gheisaibh, / a tongue long under enchantment

do cuireadh leat a nglo re seal. / on tällä hetkellä painettu.