K: Myönnän, etten ole käynyt ripillä moneen vuoteen enkä ole enää varma, osaanko käyttää sakramenttia oikein. Voisitteko ystävällisesti kerrata, miten rippiin pitäisi mennä?

Henkilön tulisi aina aloittaa hyvällä omantunnon tutkimisella. Meidän on pidettävä elämäämme kiinni siitä elämänmallista, jonka Jumala on ilmoittanut meille elettäväksi. Otamme esimerkiksi aikaa miettiä kymmentä käskyä, autuaaksi tekeviä sanoja, kirkon käskyjä ja hyveet, kuten harkitsevaisuus, lujuus, maltillisuus ja oikeudenmukaisuus.

Omatuntotutkimus on kuin astuisi taaksepäin ja katsoisi kuvaa omasta elämästään verrattuna Jumalan ilmoittamaan elämän mestariteokseen. Muistatteko, kun olimme lapsia, meillä oli tapana jäljittää kuvia. Jäljittäminen auttoi meitä oppimaan piirtämään. Otimme palan tavallista paperia, pidimme sitä alkuperäisen kuvan päällä ja laitoimme sen sitten ikkunaan. Valon ansiosta pystyimme jäljittämään alkuperäisen kuvan tyhjälle paperille. Ajoittain meidän oli pysähdyttävä ja astuttava taaksepäin nähdaksemme, oliko paperimme lipsahtanut ja mennyt vinoon alkuperäisen kanssa tai olimmeko poikennut linjoista.

Aivan samalla tavalla, kun elämme elämäämme, jäljitämme sitä Jumalan elämänkaavan mukaisesti. Tutkiessamme omaatuntoamme astumme taaksepäin ja arvioimme rehellisesti, kuinka hyvin sovimme Jumalan malliin ja olemme pysyneet hänen rajoissaan. Tällöin pohdimme, miten olemme edistyneet edellisen ripittäytymisemme jälkeen heikkouksien, vikojen, kiusausten ja menneiden syntien käsittelyssä. Toivottavasti näemme parannusta hengellisessä hyvinvoinnissamme.

Kun olemme kuitenkin menneet sekaisin tai ylittäneet Jumalan mestariteoksen rajat, olemme tehneet syntiä. Meidän on erotettava veniaaliset synnit – ne kevyemmät synnit, jotka heikentävät suhdettamme Herraan – kuolemaan johtavista synneistä – niistä synneistä, jotka katkaisevat suhteemme Herraan ja ”tappavat” pyhittävän armon läsnäolon sielussamme. Tässä yhteydessä muistamme Jeesuksen sanat: ”Jokainen, joka harjoittaa pahaa, vihaa valoa; hän ei lähesty sitä, koska pelkää, että hänen tekonsa paljastuvat. Mutta se, joka toimii totuudessa, tulee valkeuteen, jotta kävisi selväksi, että hänen tekonsa ovat Jumalassa tehdyt.” (Joh. 3:20-21)

Tämän omantunnon tarkastelun perusteella meillä on katumus syntejämme kohtaan. Vaikka kadumme syntejämme, koska todella pelkäämme helvetin tulta ja taivaan menettämistä sekä Jumalan oikeudenmukaisia rangaistuksia, olemme pahoillamme ennen kaikkea siksi, että syntimme loukkaavat Jumalaa, jota meidän pitäisi rakastaa yli kaiken. Rakkaus Jumalaan saa meidät katumaan syntejämme ja etsimään sovintoa.

Kaikki suuret pyhät tutkivat säännöllisesti omatuntoaan ja käyttivät usein katumuksen sakramenttia. (Jopa pyhä isämme, paavi Johannes Paavali II, tunnusti syntinsä viikoittain, samoin äiti Teresa). On kysyttävä: ”Miksi? Mitä syntejä nämä pyhimykset mahdollisesti tekivät?”. He rakastivat Herraa niin paljon, että pienikin laiminlyönti tai rikkomus saa heidät ripittäytymään. He eivät halua pienimmänkään synnin erottavan heitä Jumalan rakkaudesta. Rakkaudesta Jumalaan mekin olemme pahoillamme synneistämme.

Synnin aiheuttama suru saa meidät tekemään lujan muutoksen olla tekemättä enää syntiä. Luultavasti teemme taas syntiä, mutta yritämme olla tekemättä sitä. Emme aio lähteä rippituolista ja tehdä samoja syntejä uudelleen.

Tällöin tunnustamme syntimme. Kun astumme useimmissa kirkoissa rippituoliin, meillä on mahdollisuus pysyä nimettömänä tai kohdata pappi. Riippumatta siitä, kumman vaihtoehdon henkilö valitsee, muistakaa aina, että mitä tahansa rippitunnustuksen aikana sanotaankin, pappi pitää sen salassa.

Muistakaa myös, että ripittäydymme papille kolmesta syystä: Ensinnäkin papilla on apostolien auktoriteetti vihkimyksensä nojalla. Ylösnousemuksen yönä Jeesus sanoi: ”Ottakaa vastaan Pyhä Henki. Jos te annatte ihmisten synnit anteeksi, ne annetaan heille anteeksi; jos te pidätte heitä sidottuina, ne pidetään sidottuina” (Joh 20:22-23). Pappi on sakramentin palvelija, joka toimii Kristuksen persoonassa.

Toiseksi hän on hengellinen isä. Aivan kuten käymme lääkärin luona parantumassa, kun olemme fyysisesti sairaita, käymme papin luona, kun sielumme on sairas ja tarvitsee parantumista.

Kolmanneksi pappi edustaa kirkkoa ja ihmisiä, joita vastaan olemme tehneet syntiä. Kirkon alkuaikoina ihmiset tunnustivat julkisesti synnit messun alussa ja saivat synninpäästön. Suureksi helpotukseksemme meillä on jo vuosisatojen ajan ollut mahdollisuus yksityiseen ripittäytymiseen.

Jatkamme tekemällä ristinmerkin ja sanomalla: ”Siunaa minua, isä, sillä olen tehnyt syntiä”. Voidaan myös yksinkertaisesti aloittaa: ”Isän nimeen….”. Tämän jälkeen meidän tulisi ilmoittaa, milloin olemme viimeksi ripittäytyneet: ”Edellisestä ripittäytymisestäni on kulunut (niin kauan).”

Tunnustamme sitten syntimme. Meidän on oltava tarkkoja. Joskus ihmiset sanovat: ”Rikoin kuudetta käskyä”, joka kattaa kaiken himokkaasta ajatuksesta raiskaukseen ja aviorikokseen. Meidän ei tarvitse kertoa koko tarinaa, vain perusasiat, jotta pappi voi auttaa. Meidän on annettava jonkinlaista kvantifiointia – se, että jätämme messun väliin kerran, on eri asia kuin se, että jätämme messun väliin useita kertoja, mikä on eri asia kuin se, että jätämme messun väliin koko ajan. Kun olemme lopettaneet syntiemme tunnustamisen, toteamme: ”Olen pahoillani näistä ja kaikista synneistäni”. Tämän tiedon perusteella pappi voi neuvoa meitä. Hän määrää myös katumuksen synnin aiheuttaman vahingon parantamiseksi ja sielumme vahvistamiseksi tulevia kiusauksia vastaan. Sitten hän pyytää meitä lausumaan katumuksen, joka on yleensä perinteinen rukous: ”Jumalani, olen sydämestäni pahoillani siitä, että olen loukannut sinua. Inhoan kaikkia syntejäni Sinun oikeudenmukaisten rangaistustesi vuoksi, mutta ennen kaikkea siksi, että ne loukkaavat Sinua, Jumalani, joka olet kaikkihyvä ja ansaitset kaiken rakkauteni. Päätän vakaasti Sinun armosi avulla olla tekemättä enää syntiä ja välttää syntien lähitilaisuuksia. Aamen.”

Lopuksi pappi antaa synninpäästön. Mieti kauniita sanoja: ”Jumala, laupeuden Isä, on Poikansa kuoleman ja ylösnousemuksen kautta sovittanut maailman itsensä kanssa ja lähettänyt Pyhän Hengen keskuuteemme syntien anteeksiantamiseksi; kirkon palvelutyön kautta Jumala antakoon sinulle anteeksiannon ja rauhan, ja minä annan sinulle synninpäästön synneistäsi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Tämä kaava korostaa armollista taivaallista Isäämme, Herramme kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen pelastavaa salaisuutta sekä Pyhän Hengen parantavaa palvelutyötä kirkon kautta.

Tämän jälkeen pappi päästää meidät pois sanomalla: ”Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä”, johon me vastaamme: ”Hänen laupeutensa pysyy iankaikkisesti”. (Monet papit saattavat sanoa vain: ”Jumala siunatkoon teitä.”) Tämän jälkeen lähdemme rippituolin äärestä suorittamaan määrätyn katumuksen.

Katumuksen sakramentti on kaunis sakramentti, jonka kautta sovitumme Jumalan, itsemme ja lähimmäistemme kanssa. Muistakaa pyhän Paavalin sanat: ”Jumala on rikas laupeudesta; suuren rakkautensa tähden meitä kohtaan hän herätti meidät eloon Kristuksen kanssa, vaikka olimme kuolleet syntiin.” (Ef. 2:4)

Toimittajan huomautus: Tämä artikkeli on alun perin ilmestynyt Arlington Catholic Herald -lehdessä, ja se on painettu tässä uudelleen ystävällisellä luvalla.