Korko, luoton tai rahan käytöstä maksettu hinta. Se voidaan ilmaista joko rahamääräisenä tai maksukorkona. Seuraavassa käsitellään lyhyesti korkoa. Täydellinen käsittely, katso pääoma ja korko.
Korkoa voidaan pitää myös tulona, joka saadaan toisten antamien sopimusperusteisten lupausten hallussapidosta, jotka koskevat summien maksamista tulevaisuudessa. Voidaan kysyä: ”Minkä arvoinen on tänään lupaus maksaa 100 dollaria vuoden kuluttua?”. Jos vastaus on 100 dollaria, korkotuloja ei synny. Useimmat ihmiset kuitenkin vaatisivat kannustimen luopuakseen 100 dollarista tänään ja ensi vuonna. Jos 5 dollaria olisi riittävä houkutin – eli jos he ostaisivat tällaisen lupauksen 95 dollarilla – silloin korkotuloa on kertynyt 5 dollaria hieman yli 5 prosentin korkokannalla.
Koron selittämiseksi ja perustelemiseksi on kehitetty erilaisia teorioita. Tunnetuimpia niistä ovat itävaltalaisen eli marginalistisen taloustieteen koulukunnan aika-preferenssiteoria, jonka mukaan korko on kannustin sitoutua aikaa vievään mutta tuottavampaan toimintaan, ja J. M. Keynesin kehittämä likviditeettipreferenssiteoria, jonka mukaan korko on kannustin uhrata haluttu likviditeetti ei-likvidejä sopimusvelvoitteita varten. Voidaan mainita, että marxilaisessa teoriassa korko, kuten itse pääoma, on osa työtä, jonka kapitalistiluokka pakkolunastaa poliittisen valtansa nojalla.