Kouluvuoden alkamisen jälkeen vanhemmat eivät pidä etäopiskelua menestyksekkäänä, ja kouluvuoden jatkuessa vanhemmilla on selviä ongelmia, joihin on puututtava. Vanhemmat arvioivat etäopiskelua huomattavasti epätodennäköisemmin onnistuneeksi (35 % 8-10 asteikolla 0-10) verrattuna koulujen sulkemisen ja etäopetuksen alkamiseen maaliskuussa (57 % 8-10). Tämä johtuu pääasiassa pienituloisista vanhemmista, jotka todennäköisimmin arvioivat etäopiskelun epäonnistuneen (30 % 8-10 asteikolla 0-10) verrattuna korkeamman tulotason vanhempiin (37 %), mutta ovat myös yleisesti ottaen tyytymättömämpiä (36 % 8-10 asteikolla 0-10), samoin kuin värilliset vanhemmat (37 %) siihen, miten heidän lapsensa koulu on suunnitellut ja valmistellut syyslukukautta. Lisäksi neljännes kalifornialaisista vanhemmista (25 %) ilmoittaa saaneensa vain vähän tai ei lainkaan tietoa lapsensa koulun syyslukukauden suunnitelmista (19 % maaliskuussa), ja alhaisen tulotason vanhemmat (28 %), värilliset vanhemmat (27 %) sekä LA:n alueella (31 %), San Diegossa (32 %) ja Central Valleyssa (41 %) asuvat vanhemmat ilmoittavat todennäköisemmin saaneensa vain vähän tai ei lainkaan tietoa syyslukukauden suunnitelmista.[

Vanhemmille ovat hyvin tärkeitä akateemiset huolenaiheensa ja se, että lapsensa pystyykö hän menestyksekkäästi saattamaan kouluvuoden loppuun. Olipa kyse sitten lähiopetuksesta, etäopetuksesta tai näiden kahden yhdistelmästä, vanhemmat ilmoittavat selkeät prioriteetit parhaille tavoille parantaa nykyistä koulutuskokemusta sekä heidän että heidän lapsensa kannalta.

• Rasismiin ja rasistisiin käytänteisiin puuttuminen heidän lapsensa kouluissa on vanhemmille tärkeää. Noin kolmannes (31 %) vanhemmista sanoo, että heidän lapsensa koulun johto puhuu vain vähän tai ei lainkaan rasistiseen epäoikeudenmukaisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Mielenkiintoista on, että valkoihoiset vanhemmat sanovat todennäköisemmin, että heidän lapsensa koulun johto puhuu näistä asioista (52 % paljon/jossain määrin), kuin mustat (41 %) ja latinalaisamerikkalaiset (42 %) vanhemmat. Samoin vaikka vanhemmat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä (56 % tyytyväisiä) siihen, miten heidän koulussaan käsitellään ja opetetaan rasismia osana opetussuunnitelmaa, värilliset vanhemmat ovat yleisesti ottaen tyytymättömämpiä (52 %) kuin valkoihoiset vanhemmat (63 %).

Vanhemmat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että heidän lapsensa koulussa olisi monipuolistettava opettajia. Eri roturyhmien vanhemmat pitävät tärkeänä, että heidän lapsensa koulu ja/tai koulupiiri palkkaa ja pitää palveluksessaan värillisiä opettajia (75 % pitää tärkeänä).

• Luotettava internetyhteys. Luotettavan internet-yhteyden puute on perheiden suurin huolenaihe tänä syksynä, ja lähes puolet (44 %) vanhemmista on huolissaan siitä, onko heidän perheellään varaa käyttää internetiä. Tämä ongelma on erityisen yleinen pienituloisille perheille (58 %), latinalaisamerikkalaisille vanhemmille (52 %) ja Los Angelesissa asuville vanhemmille (54 %). Samoin kuin maaliskuussa (67 %), kaksi kolmasosaa vanhemmista (66 %) sanoo, että ilmaisen internetyhteyden tarjoaminen perheille syyslukukauden aikana olisi erittäin hyödyllistä heidän kaltaisilleen perheille, mutta vain 35 prosenttia vanhemmista ilmoittaa, että heidän lapsensa koulu on tarjonnut tämän mahdollisuuden oppilaille. Lisäksi vain 9 prosenttia ilmoittaa saavansa koulultaan internet-tukea.
• Teknologisten esteiden poistaminen. Kuusikymmentäkuusi prosenttia vanhemmista sanoo, että heidän koulunsa lainaisi teknologiavälineitä, kuten iPadeja tai kannettavia tietokoneita, jokaiselle perheen lapselle, mikä olisi erittäin hyödyllistä, mutta vain noin kuusi kymmenestä vanhemmasta sanoo, että heidän lapsillaan on mahdollisuus käyttää niitä (59 %). Lähes kolmannes vanhemmista sanoo, että heidän lapsensa ei saa minkäänlaista teknologiatukea – ilmaista internetiä tai mobiililaitetta – ja niistä vanhemmista, jotka saavat tukea, noin joka viides (19 % kielteisiä) sanoo, että perheelle annettu tuki on tyydyttävässä tai huonossa kunnossa. Tämä on erityisen huolestuttavaa aasialaisten vanhempien kohdalla, jotka sanovat useammin, että he eivät saa teknologiatukea (50 %) ja että sen laatua voitaisiin parantaa (25 %). Pienituloiset vanhemmat sanovat todennäköisemmin saavansa teknologiatukea lapsensa koulusta (76 %) kuin suurituloiset vanhemmat (65 %); pienituloiset kotitaloudet arvioivat kuitenkin todennäköisemmin laadun kielteisesti (26 % pienituloisista, 16 % suurituloisista).
• Muutkin oppiaineet kuin matematiikka ja lukeminen/englanti. Matematiikka (92 %) ja lukeminen/englanti (88 %) ovat edelleen yleisimmät oppiaineet, joita perheet ovat tähän mennessä saaneet oppimateriaalia (maaliskuussa 89 % ja 85 %). Syyslukukauden edetessä ja kevään suunnitelmien vakiinnuttamisen alkaessa koulujen olisi edelleen etsittävä tapoja kuroa umpeen tämä kuilu ja saada molemmissa oppiaineissa 100 %:n oppimateriaali, sillä nämä luvut merkitsevät edelleen sitä, että lähes joka kymmenes lapsi ei saa oppimateriaalia näissä oppiaineissa. Näiden kahden pääoppiaineen lisäksi koko osavaltiossa on huomattavaa pudotusta: luonnontieteet (74 %) ja yhteiskuntaoppi (70 %) muodostavat toisen tason, kun taas muihin oppiaineisiin, kuten liikuntaan (50 %), musiikkiin ja taideaineisiin (36 %) ja maailmankieliin (28 %), kiinnitetään huomattavasti vähemmän huomiota.
• Elintarvike- ja taloudellinen epävarmuus. Yli puolet pienituloisista kotitalouksista (57 %) sanoo olevansa huolissaan perheensä taloudellisesta tilanteesta lähikuukausina. Tähän sisältyy huikeat 37 prosenttia kaikista vanhemmista, jotka sanovat jättäneensä aterioita väliin tai vähentäneensä henkilökohtaisesti syömiensä aterioiden määrää tai vähentäneensä/jättäneensä väliin lapsensa aterioita pandemian vuoksi. Pienituloiset vanhemmat (46 %), Los Angelesissa asuvat vanhemmat (45 %) ja latinalaisamerikkalaiset vanhemmat (40 %) ovat erityisen todennäköisesti jättäneet aterioita väliin tai vähentäneet perheensä aterioiden määrää koronaviruspandemian vuoksi. Lisäksi 64 prosenttia pienituloisista vanhemmista sanoo, että resursseista, jotka auttaisivat ruokaan, asumiseen, työllisyyteen, terveyteen ja muihin hätätilanteisiin liittyvissä tarpeissa, olisi erittäin paljon apua, mutta vain 40 prosenttia osavaltion kouluista pyrkii kuromaan umpeen tätä aukkoa – mikä viittaa siihen, että tämä on ensisijainen tarve tässä väestöryhmässä, ja siihen olisi puututtava.
• Rahoituksen lisääminen ja ylivoimainen kannatus koulutukseen liittyville ehdotuksille. Kaksi kolmasosaa (69 %) vanhemmista kannattaa voimakkaasti sitä, että liittovaltion hallitus investoi enemmän julkisia varoja koulujen auttamiseksi pandemian aikana. Lisäksi vanhemmat kannattavat yleisesti ottaen molempia koulutukseen liittyviä ehdotuksia, jotka on tarkoitus hyväksyä tänä vuonna äänestyksessä. Seitsemänkymmentäseitsemän prosenttia vanhemmista sanoo kannattavansa ehdotusta 15, kun taas 66 prosenttia sanoo kannattavansa ehdotusta 16.

Vanhemmat raportoivat oppilaiden korkeammasta stressitasosta. Vanhempien stressitaso on pysynyt suunnilleen samana sen jälkeen, kun se testattiin ensimmäisen kerran pandemian alussa (vastaavasti 78 prosenttia korkeampi), mutta heidän lapsensa/lastensa stressitaso on muuttunut huomattavasti. Maaliskuussa vain 13 prosenttia vanhemmista sanoi, että heidän lapsensa stressitaso oli paljon tavallista korkeampi, mutta nyt luku on 25 prosenttia. Lasten stressitason nousu johtuu pääasiassa vanhemmista, joiden lapset ovat lukiolaisia (30 %), Los Angelesin suuralueella asuvista vanhemmista (33 %) ja latinalaisamerikkalaisista vanhemmista (29 %). Lukio-opiskelijat käyvät läpi tulevaisuuteensa liittyviä muutoksia, mikä saattaa myös osaltaan vaikuttaa lapsensa stressitason nousuun. Useampi kuin joka neljäs (28 %) 11.- ja 12.-luokkalaisten vanhemmista sanoo, että heidän lapsensa on muuttanut suunnitelmiaan lukion valmistumisen jälkeen koronaviruksen vuoksi – todennäköisimmin näin sanovat latinalaisamerikkalaiset vanhemmat (32 %) ja Los Angelesin suuralueella asuvat vanhemmat (39 %).

Es on olemassa jyrkkiä rotuun ja talouteen liittyviä eroavaisuuksia, joilla voi olla tuhoisia seurauksia Kalifornian julkisten koulujen oppilaiden kannalta. Rotuun ja talouteen liittyvät erot eivät ainoastaan osoita, että oppilaiden koulutusmahdollisuuksissa on eroja heidän taustansa perusteella, vaan ne myös korostavat, että pienituloiset ja värilliset vanhemmat suhtautuvat paljon todennäköisemmin varauksellisemmin koulujen uudelleen avaamiseen ja sen mahdollisiin vaikutuksiin heidän perheilleen:

• Värillisten vanhempien ja pienituloisten perheiden keskuudessa kokopäiväinen etäopiskelu on yleisempää. Värilliset vanhemmat ilmoittavat paljon todennäköisemmin, että heidän lapsensa opiskelee kokopäiväisesti etäopiskelussa (82 %) verrattuna valkoihoisiin vanhempiin (74 %), samoin kuin pienituloiset vanhemmat (83 %) suhteessa suurempituloisiin vanhempiin (77 %). Lisäksi pienituloisilla ja värillisillä vanhemmilla on epätodennäköisempää, että heillä on edes mahdollisuus kokopäiväiseen lähiopetukseen: 6 prosenttia pienituloisista vanhemmista ilmoittaa, että heidän lapsensa koulu tarjoaa kokopäiväistä lähiopetusta, kun taas korkeamman tulotason vanhemmat ilmoittavat, että 19 prosenttia vanhemmista voi osallistua lähiopetukseen kolminkertaisesti. Värillisillä vanhemmilla on samanlainen mahdollisuuksien puute: vain 13 prosenttia heidän kouluistaan tarjoaa henkilökohtaista kokopäiväistä oppituntia, kun valkoihoisilla perheillä vastaava osuus on 18 prosenttia.
• Vanhemmat ovat huolissaan perheensä terveydestä. Yleisesti ottaen heidän lapsensa sairastuminen virukseen (83 % koskee) ja toisen perheenjäsenen sairastuminen virukseen (84 %) huolestuttavat osavaltion vanhempia. Värilliset vanhemmat (61 %) ja erityisesti mustat vanhemmat* (66 %), joihin pandemia on vaikuttanut suhteettomasti, sanovat paljon todennäköisemmin olevansa erittäin huolissaan lapsensa sairastumisesta virukseen, samoin kuin pienituloiset vanhemmat (65 %). Valkoihoiset (53 %) ja hyvätuloisemmat vanhemmat (55 %) ovat vähemmän huolissaan siitä, että heidän lapsensa sairastuu virukseen. Lisäksi kun on kyse perheenjäsenten sairastumisesta virukseen, mustat (62 % erittäin huolestuneita) ja latinalaisamerikkalaiset vanhemmat (57 %) ilmoittavat olevansa erittäin huolestuneita hieman useammin kuin valkoihoiset vanhemmat ja vanhemmat yleensä (55 %).
• Lapsensa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin varmistaminen on erityisen huolestuttavaa pienituloisille perheille. Kuusi kymmenestä (62 %) vanhemmasta sanoo olevansa erittäin huolissaan siitä, että heidän lapsensa tuntee olonsa turvalliseksi ja emotionaalisesti hyväksi tänä aikana. Tämä huolestuttaa enemmän mustaihoisia vanhempia (65 % erittäin huolestuneita), pienituloisia vanhempia (67 %) enemmän kuin suurituloisia vanhempia (59 %) ja Central Valleyssa asuvia perheitä (72 %).

Vanhemmat toivovat enemmän henkilökohtaista ja reaaliaikaista oppimista lapselleen. Vain 41 prosenttia vanhemmista ilmoittaa, että heidän lapsensa koulussa on mahdollisuus henkilökohtaiseen oppimiseen, ja tämä luku on vielä alhaisempi värillisten vanhempien (37 prosenttia) ja pienituloisten vanhempien (29 prosenttia) keskuudessa. Lisäksi yli puolet (51 %) vanhemmista sanoo, että he haluaisivat lapselleen nykyistä enemmän henkilökohtaista opetusta, ja 55 prosenttia vanhemmista haluaa lapselleen enemmän reaaliaikaista opetusta – varsinkin kun alle kolmannes vanhemmista (31 %) ilmoittaa, että heidän lapsensa saa vähintään neljä tuntia reaaliaikaista opetusta koulupäivän aikana. Tämä pätee eniten osavaltion pohjoisosissa asuviin vanhempiin (56 % enemmän henkilökohtaista ja 59 % enemmän reaaliaikaista opetusta), jotka haluaisivat lisätä lapsensa mahdollisuuksia käyttää molempia oppimismenetelmiä.

Vanhemmat haluavat tavata säännöllisesti lapsensa opettajia ja saada tietoa lapsensa opinnollisesta edistymisestä. Testasimme laajan luettelon asioista, joita koulut voisivat tehdä vanhempien ja oppilaiden tukemiseksi, ja havaitsimme, että vaikka vanhemmat suhtautuvat myönteisesti kaikkiin ehdotettuihin vaihtoehtoihin, 94 prosenttia vanhemmista mainitsee, että säännöllinen yhteydenpito lapsensa opettajaan olisi kaikkein hyödyllisin. Kuitenkin vain 56 prosenttia vanhemmista sanoo, että heidän lapsensa koulussa tarjotaan tällaista mahdollisuutta, ja mustaihoisten vanhempien osuus on huomattavasti pienempi (46 prosenttia). Lisäksi vanhemmat kokevat, että heiltä puuttuu tietoa siitä, miten heidän lapsensa edistyy koko lukuvuoden ajan. Kuudenkymmentäseitsemän prosenttia vanhemmista haluaisi, että valtion kokeista saataisiin arvokasta tietoa siitä, täyttääkö heidän lapsensa luokkatason akateemiset odotukset. Tämä on erityisen tärkeää latinalaisamerikkalaisille perheille (69 prosenttia) ja suur-Los Angelesin alueella asuville perheille (72 prosenttia). Kuten sanapilvistä ja alla olevasta taulukosta käy ilmi, vanhemmat korostavat tärkeimpinä prioriteetteina pääsyä lapsensa opettajan luokse, lapsensa lisäoppimismahdollisuuksia sekä etäopetukseen liittyvien vaikeuksien ratkaisemista.

Varakkaat perheet täydentävät todennäköisemmin lapsensa opetusta julkisten kouluvaihtoehtojen ulkopuolisten lähteiden kautta. Vanhemmat, joiden kotitalouden tulot ovat yli 50 000 dollaria vuodessa, ilmoittavat todennäköisemmin täydentävänsä lapsensa koulutusta perinteisten julkisten kouluvaihtoehtojen ulkopuolisten lähteiden kautta. Monet näistä vaihtoehdoista ovat kasvattaneet suosiotaan vanhempien keskuudessa, erityisesti se, että vanhemmat käyttävät verkkotyökaluja lapsensa opettamisessa (27 prosenttia käyttää niitä). Korkeamman tulotason vanhemmat osallistuvat todennäköisemmin (28 % tekee näin) kuin alemman tulotason perheet (25 %), ja he ovat todennäköisemmin erittäin huolissaan siitä, että heidän lapsensa pääsee yliopistoon tai saa hyvin palkatun työpaikan valmistumisen jälkeen (63 % erittäin huolissaan) kuin alemman tulotason vanhemmat (56 %).